St. Louis Bluesin keväästä on tulossa yksi National Hockey Leaguen hienoimmista tarinoista – muutaman muun todella hienon tarinan ohella.
Joukkue on voittanut lauantain Colorado Avalanche -ottelun jälkeen kaksitoista peliä peräkkäin, ja pitää yhtäkkiä paikkaa playoffeissa.
Mitä ihmettä Eero Saarisen suunnitteleman Gateway Arch -monumentin alla on oikein tapahtumassa?
Seuraennätys!
Kun NHL-joukkue pääsee voittoputkeen, ja aletaan lähestyä putken vääjäämätöntä loppua, joukkue saattaa voittaa pelaamalla huonommin. Se on merkki lopun tulemisesta. Ikäänkuin kaksi pistettä, joita ei ansaittu.
St. Louis Blues otti viime viikolla voitot Detroit Red Wingsistä ja Pittsburgh Penguinsista jatkoajalla. Ei kaunein tapa voittaa, mutta voitto on voitto. Joukkueen voittoputki säilyi läpi hankalien vaiheitten.
Blues päihitti lauantai-iltana kotihallissaan Enterprise Centerissä Central-divisioonavastustajansa Colorado Avalanchen maalein 5-4, ja todella ansaitsi voittonsa.
Blues teki voitolla uuden seuraennätyksen, 12 voittoa peräkkäin. Pisin voittoputki seuran 57-vuotisen historian aikana. Yksitoista voittoa peräkkäin kotona.
4 Nations -turnausta pidetään paljon jonkinlaisena vedenjakajana, kun NHL-runkosarjan tilastoja tutkitaan kauden loppusuoralla.
St. Louis on ollut NHL:n paras joukkue turnauksen/tauon jälkeen. Sillä on eniten voittoja (18-2-2) ja pisteitä (38) tuolla ajanjaksolla. Se on noussut läntisen konferenssin ensimmäiselle villi kortti -paikalle, ja pitää sitä vankasti hallussaan 93 pisteellä.
Vain yksi asia on varmaa tässä vaiheessa: kukaan ei halua saada tulikuumaa nuottipaitaista ryhmää vastaansa heti alussa.
Harvat uskoivat
Hyvin harva uskoi St. Louis Bluesin mahdollisuuksiin, kun kauden ennakoita luettiin lokakuussa. Vielä harvempi uskoi enää helmikuussa. Sen sijoitus alkoi kakkosella pitkät ajat.
Trade Deadlinelle tultaessa huhuttiin vahvasti, että GM Doug Armstrong olisi myymässä. Huhuissa, joissa tällä kertaa oli perää, esiintyi sellaisia nimiä kuten Brayden Schenn. Armstrong tunnetaan miehenä, joka ei pelkää keinuttaa venettä, ja tehdä muutoksia jos joukkue ei menesty.
Joukkuetta pidettiin liian keskinkertaisena. Liian hyvä saadakseen kunnon varausta ensi kesän NHL Draftissa – liian huono ollakseen vakavasti otettava playoffjoukkue. Oikeastaan sen uskottiin jäävän playoffviivan alapuolelle jo kolmannen kerran peräkkäin.
Maaliskuun 15. päivänä Minnesotasta alkanut voittoputki on muuttanut kaiken. “Meistä on tullut todella vahva joukkue, painotus sanalla joukkue”, sanoi GM Armstrong The Athleticin haastattelussa. “Me saamme todella hyvää tasapainoa veteraanipelaajiltamme, nuorilta pelaajiltamme, ja välissä olevilta pelaajilta. Se on aivan rehellisesti tapa, jolla voimme saavuttaa menestystä nyt ja tulevaisuudessa. Joukkuehengellä ja joukkueeseen uskomisella.”
St. Louisin joukkue on onnistunut välttämään perinteistä aivan luihin asti menevää jälleenrakennusta. Se on rakentanut vauhdissa, onnistunut pitämään nuoret pelaajansa, ja muutellut aina sopivasti tärkeitä konkareita. Jossain vaiheessa kaikki kolme Armstrongin mainitsemaa ikäryhmää; konkarit, seuraavan aallon parhaita vuosiaan lähestyvät, ja nuoret alkoivat pelata yhdessä.
Yhtä kuluneimpiin kuuluvaa klisettä käyttääksemme, St. Louis Blues on löytänyt identiteettinsä.
Valmennus muutakin kuin Monty
Jim Montgomery tuli Bluesin valmentajaksi marraskuussa. Vuoden 2019 Stanley Cup-mestarijoukkue vaihtoi valmentajaa, koska se alisuoritti. Montyn tapauksessa oli kyse vain siitä, että hänen saatuaan potkut Boston Bruinsilta, Doug Armstrong tunsi, että nyt on toimittava nopeasti. Yksi NHL:n parhaista päävalmentajista oli yhtäkkiä vapaana. Hänet oli tuotava “kotiin”.
Montgomery sai potkut Bostonista 20 ottelun kohdalla 19. marraskuuta. Hän aloitti Bluesin valmentajana vain viisi päivää myöhemmin. Ensimmäinen ottelu oli Madison Square Gardenissa. Hän hyppäsi suoraan kovaa vauhtia liikkuvan St. Louisin junaan. Ja voitti heti kaksi ensimmäistä otteluaan uudessa joukkueessa.
Nyt Montgomery saa paljon kiitosta siitä, että hän piti eräänlaisen mini-harjoitusleirin joukkueelleen välittömästi 4 Nationsin jälkeen. Hänellä oli tauon aikana aikaa miettiä, mitä hänellä oli valmennettavanaan, ketjukoostumuksia, kuka sopii kenenkin viereen, rooleja, ja mitä kaikkea voitaisiin tehdä paremmin.
Monty luistelutti joukkuetta kovaa muutaman päivän ajan, ajoi sisään uusia ideoita. Ja loppu on historiaa, jota kirjoitetaan vielä lisää.
Blues lähti lentoon suoraan 4 Nations-tauon jälkeen, ja voitti kolme ottelua peräkkäin ennen siirtotakarajaa. Doug Armstrong ei enää neuvotellut muitten managereitten kanssa pelaajakaupoista.
St. Louis Bluesin voittavan pelitavan takana on muutakin kuin tuttua aggressiivista peliä valmentava, ja erittäin hyvin vaihteleviin tilanteisiin penkin takana reagoiva Jim Montgomery.
Moni ei edes ole huomannut, että apulaisena toimii kokenut, Boston Bruinsin ja Montrèal Canadiensin pitkäaikaisena valmentajana uraa luonut Claude Julien. Julienin kädenjälki näkyy Bluesin pelissä keskikentällä molempiin suuntiin. Hänen aikaisemmat joukkueensa tunnettiin siitä, että ne puolustivat aktiivisesti, eivät odotelleet. Ja toisinpäin aina pelattin kiekonhallintapeliä. Boston Bruinsin tavaramerkkejä, kun se viimeksi voitti Stanley Cupin Claude Julienin johdolla.
Kahden entisen Boston Bruinsin valmentajan peli siis näkyy tavassa, jolla St. Louis Blues tuhoaa vastustajiaan.
Montyllä on lisäksi penkin takana apunaan “Associate Coach”-tittelillä entinen NHL-pelaaja Steve Ott.
Ott tunnettiin 14 NHL-kauden ajan aggressiivisena ja sisukkaana pelaajana. Hänen sanottiin pystyneen aiheuttavan päänsäryn Nakke Nakuttajalle suunsoitollaan. Hän pudotti hanskansa halukkaasti kaikkien keskisarjan haastajien kanssa. Hänellä oli mutkaton, mutta peliälykäs tyyli tehdä mitä tahansa joukkue tarvitsi voittaakseen. Samalla hän jäi mieleen yhtenä älykkäimmistä ja mielenkiintoisimmista pelaajista kaukalon ulkopuolella.
Ott valmentaa samoilla vahvuuksilla kuin hän pelasi. Hän osaa luoda suhteet pelaajiin, hän ymmärtää pelaajien näkökulman, ja on siksi arvokas apu päävalmentajalle.
Tämän valmennusryhmän työn tuloksena Blues puolustaa vankasti. Sen omalle maalivahdille päästämät laukausmäärät ovat NHL:n alimmasta päästä, jossain 24 laukauksen kohdalla. Alivoima ja ylivoima on parantunut kauden aikana.
Tarjouslakanapojat, konkarit, ja muut lupaavat nuoret
Edmonton Oilersista viime kesän tarjouslakanadraamassa ryöstetyt Dylan Holloway ja Philip Broberg ovat kumpikin pelaamassa loistokautta. Etenkin huippunopea Holloway, jolla on lauantain pelin jälkeen koossa 26 maalia ja 63 pistettä.
Lyhyesti summattuna, Brobergin agentti Darren Ferris oli se, joka aloitti offer sheet -toiminnan. Hän löysi oikean joukkueen Bluesissa, sai mukaan Hollowayn agentin, ja vakuutti Doug Armstrongin ideasta. Palojen tuli pudota kohdalleen lakanan heittämiseksi – Bluesin piti hankkia sen oma kakkoskierroksen varausoikeus kesälle 2025 takaisin Pittsburghista vielä elokuussa, esimerkiksi, mikä mahdollisti tarjouksen.
Edmonton Oilers kärsii jo nyt tästä jonkin verran, mutta se tulee kärsimään yhä enemmän tulevina vuosina, kun joukkue ikääntyy entisestään. Blues siis sai Hollowayn ja Brobergin kakkos- ja kolmoskierroksen varausoikeuksia vastaan. Halvalla meni.
Jim Montgomeryn kerrotaan ottaneen heti tullessaan nuoren, St. Louisin kesän 2021 ykkösvarauksen (17.) Zach Bolducin puhutteluun. Bolducilla ei ollut vielä noin 20 ottelun jälkeen yhtään maalia. Monty kehoitti Bolducia laukomaan kiekkoa aina kun siihen tulee mahdollisuus, ja pelaamaan luottavaisesti.
Bolduc teki juuri kaksi maalia Coloradoa vastaan. Hänen maalisaldonsa näyttää numeroa 18. Quebecin junnuliigassa kaksi 50-maalin kautta pelannut 22-vuotias ei ole vielä saavuttanut edes parasta tasoaan.
Bluesin parhaat pistemiehet ovat nuoria. Kolmatta peräkkäistä yli 30 maalin kautta pelaava Jordan Kyrou on 26-vuotias. 75 pisteen mies Robert Thomas on 25. Kummatkin jonkinlaisia tuntemattomia suuruuksia NHL:ssä. Dylan Holloway ja Jake Neighbours kumpikin 22. Tuttuja pelaajia Albertassa.
St. Louis tulee olemaan kova joukkue vielä pitkälle tulevaisuuteen. Lupaavia pelaajia on vielä tulossa. Hyvä esimerkki on 2023 NHL Draftissä numerolla 10, U20 MM-kisoissa Slovakian joukkueessa loistanut Dalibor Dvorsky. Hän on tehnyt 20 maalia AHL:ssä tällä kaudella 19-vuotiaana pelaajana, mikä on kova suoritus.
Kyrouta pidettiin pitkään lahjakkaana hyökkäävänä pelaajana, joka teki paljon virheitä kiekon kanssa. Hän on tehnyt paljon töitä virheittensä korjaamiseksi. Ottin idea oli laittaa Kyrou ja Holloway samaan ketjuun.
Kapteeni Brayden Schenn on pelannut jo yli tuhat ottelua. Hän on pelaamassa yhtä parasta kauttaan. Yksi NHL:n aliarvostetuimpia johtajia ja pelaajia. Vanhempi veli Luke Schenn pelaa puolustajana Winnipegissä. Veljekset, jotka molemmat varattiin numerolla viisi, molemmat tuhannen NHL-pelin konkareita.
Kovaa harjoittelua St. Louisissa pidetään joukkueen henkisenä johtajana toimineen Ryan O’Reillyn perintönä Bluesille.
Myös Blues on saanut osansa viime päivinä nähdystä amerikkalaisesta yliopistokiekosta vapautuneitten pelaajien maihinnoususta. Minnesotan yliopiston Jimmy Snuggerud on hyökkääjä, jonka paras valtti on hänen laukauksensa. Kolmen NHL-ottelun jälkeen hän ei ole vielä tehnyt maalia, mutta muita taitoja on jo nähty.
St. Louis olisi halunnut 20-vuotiaan riveihinsä jo kauden alussa, mutta tämä päätti jäädä Minnesotaan vielä vuodeksi, ja voittaa yhden U20-maailmanmestaruuden lisää.
Huomattava osa Bluesin menestystä on mainitun identiteetin löytäminen, mikä näkyy myös siinä, että joukkueella on kova nelosketju. Alexei Toropchenko – Radek Faksa – Nathan Walker on todellinen maanvaiva mille tahansa joukkueelle.
Vuoden 2019 viboja taas. Sillä joukkueella oli nelosketjussa Oskar Sundqvist, Ivan Barbashev ja tuleva Bluesin GM Alexander Steen.
Kokenut puolustus ja itsevarma maalivahti
St. Louis Blues on pelannut ilman ykköspuolustajaansa Colton Paraykoa maaliskuun alusta saakka.
4 Nationsissa Kanadan paidassa pelanneen kolossin vasempaan polveen tehtiin tähystys. Tämä loukkaantuminen helpotti Doug Armstrongin työtä siirtotakarajalla, koska puolustujia ei lähdetty myymään.
Parayko joutui hänelle epäluonnonomaiseen tappeluun J.T. Millerin kanssa.
NHL-puolustajan tärkein ominaisuus on kokemus. Parayko on pelannut 721 ottelua, Cam Fowler 1,038, Justin Faulk 976, ja Ryan Suter 1,522.
Fowlerin hankinta Anaheimista oli rohkea ja taas yksi onnistunut veto Doug Armstrongilta. Ennen joulua tehty pelaajakauppa oli hyvin aikainen trade deadline -siirto. Veteraanipakki on piristynyt uudessa joukkueessa, ja pelaa parasta peliään.
Alex Pietrangelo on vieläkin pelaaja, jota on vaikea kuvitella minkään muun joukkueen siniviivalla. Hänen menettämisensa St. Louisista oli erikoinen draama.
Jordan Binningtonin valintaa Kanadan ykkösmaalivahdiksi 4 Nationsiin ihmeteltiin joillakin tahoilla.
Hän sai mahdollisuuden, koska häntä pidetään vahtina, joka pystyy voittamaan pelin, kun ihan kaikki rahat ovat pöydällä. Sen hän on todella todistanut.
Blues on purjehtimassa kohti Stanley Cupin playoffeja huippuvahti maalillaan. Jos vastaan ensimmäisellä kierroksella tulee Winnipeg, näemme taas tutun maalivahtien kaksintaistelun, ja Jetsin vahti on se, jolla on todistettavaa.
Kevään 2019 viboja
Suomalaisamerikkalainen arkkitehti Eero Saarinen lupasi Gateway Arch -monumentille yli kuusikymmentä vuotta sitten tuhannen vuoden takuun.
Emme tiedä, palaako vuonna 1961 menehtynyt Elielin poika itse korjaamaan, jos Amerikan kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluva teräksinen luomus ruostuu liikaa.
Mutta tiedämme sen, että St. Louis Blues on palannut takaisin. Kevään 2019 viboja jopa, vaikka vettä on virrannut Missisippi-joessa paljon niitten päivien jälkeen.
Tässä ei sanota, että tämä Blues on tekemässä saman, minkä se joukkue teki, mutta yhtäläisyyksiä on paljon. Valmentaja vaihdettiin. Joukkue on löytänyt identiteettinsä, etenkin kolmos- ja nelosketjujen kautta. Joka viides vuosi yhtäkkiä huipulle nouseva maalivahti Jordan Binnington pelaa taas huipulla. Veteraanipelaajat joukkueessa ovat huippuhyviä.
Kerrotaan, että vuoden 2019 Stanley Cup-joukkueen päävalmentajaksi tullut Craig Berube esitti ensi töikseen joukkueelle teesinsä niin, että jokaisen tärkeän pointin jälkeen hän löi nyrkillä betoniseinään. Kovaa. Yksi tapa saada joukkueen pelaajat kuuntelemaan.
Nuottipaidat lähtevät seuraavaksi Kanadaan. Winnipeg maanantaina, ja Edmonton keskiviikkona.
Kaikki palaset näyttävät osuvan kohdalleen oikeaan aikaan. Joukkuepelissä on parasta, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Yksittäiset pelaajat uhraavat henkilökohtaiset tavoitteensa joukkueen eteen.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL (4000 seuraajan luku on lähestymässä, tervetuloa!)
Sähköposti: [email protected]
