Ensimmäinen ajatus, kunhan nyt ei vaan käynyt pahasti, paljastui onneksi turhaksi huoleksi. Mitä muuta nyrkkeilymatsista sitten jäi käteen?
Kun sellainen vanhan liiton äijäporukka lähtee oikein kunnolla ryyppäämään, ensimmäinen ajatus on usein se sama. Kunhan nyt ei vaan sattuisi mitään.
Ja että olkaa nyt ihmisiksi.
Jotain tällaista tapailua kävin mielessäni, kun Mika ”Immu” Ilmén ja Joni ”Stagala” Takala kohtasivat täpötäydessä Helsingin jäähallissa. Kun Takala iski 54-vuotiaan Ilménin kanveesiin vain noin kymmenen sekunnin jälkeen, näytti tilannekuva todella hurjalta.
Luojan kiitos Ilmén selvisi tilanteesta ilman pysyviä vaurioita. En silti voi olla nostamatta esiin, että ennen pitkää jotakuta sattuu pahasti, jos amatööri ja keski-ikäinen taistelija uhrataan tällä tavoin viihteen näyttämöllä.
Illan aikana Ice Cagen tapahtumassa nähtiin upeita urheilusuorituksia, mutta Ilménin ja Stagalan koitoksessa oli kyse jostain ihan muusta kuin pelkästä kamppailu-urheilukilvoittelusta.
Paremman sanan puutteessa voitaisiin puhua jonkinlaisesta alkukantaisesta sirkushuvista kansalle. Matsilla oli yhtä paljon tekemistä nyrkkeilyn kanssa kuin seksillä ja pornolla on yhteistä.
Enkä halua tuomita, haluan vain tehdä tapahtuman urheilullisen annin selväksi. Ja kun kongi näyttävien alkuseremonioiden jälkeen kumahtaa, on vaikea olla katsomatta.
Miksi emme uutisoineet tapahtumasta?
Urheilu – ja sen kuluttaminen – muuttuu koko ajan. Sellaisen murheenkryynit, kuten miten pysyä kansan pulssilla ja kuinka reagoida kiinnostaviin aiheisiin, ovat jatkuvasti urheilutoimitusten palaverien aiheena.
Esimerkiksi me Atleetin urheilutoimituksessa pähkäilemme usein, miten ehtisimme perehtyä ja kirjoittaa enemmänkin yhdestä jos toisesta lajista ja tapahtumasta.
Frisbeegolf, darts, padel tai vaikkapa snooker saavat koko ajan uutta suomalaista yleisöä. Voi kuinka haluaisimme näistäkin lajeista kirjoittaa syvällisesti ja rauhassa taustoittaen.
Sama pätee kamppailulajeihin.
Ilménin ja Takalan nyrkkeilymatsista emme sen sijaan kirjoittaneet, koska emme nähneet tuota matsia ainakaan niin sanottuna perinteisenä urheilutapahtumana.
Ja edelleen: tämä siis yhtään väheksymättä ottelijoiden kovaa valmistautumista tähän koitokseen. Erityisen onnistunutta oli myös tapahtuman markkinointi, joka muistutti paikoitellen suuren maailman meininkiä.
Max Hynnisestä, Ice Cage Fightingin ideanikkarista, kuullaan vielä. Se ainakin on tullut selväksi.
Mitä seuraavaksi?
Takalan esitys oli sen verran vakuuttava, että mies varmasti jatkaa lupaavasti alkanutta nyrkkeilyuraansa. Ilmeisesti tällaisen viihdenujakoinnin ympärille on kasvanut Suomessakin uusi genre.
Kun entinen jääkiekkoilija Jere Karalahti kohtaa somevaikuttaja Matias Niemen sirkustappelussa syksyllä, on ilmassa taas samanlaiset pidot ja pelot.
Karalahti, 50, ei ole enää nuori saati terve. Ehkäpä mediassa pitäisi laajemmin miettiä, kannattaako tällaiselle turhanpäiväiselle nujakoinnille antaa sen enempää palstamillimetrejä.
Ja tämä taas kaikella kunnioituksella itse miehiä kohtaan, ovathan molemmat herrat luoneet hienot urat muilla näyttämöillä. Mutta juuri tämä tapahtuma on, noh, järjetön.
Vaatii rohkeutta hypätä kehään, mutta yhtä lailla vaaditaan järkeä olla ottamatta vastaan ihan jokaista haastetta.
Entäpä sitten Theo Kolehmainen?
Ice Cage -tapahtumat toivottavasti myydään jatkossakin täyteen, mutta urheiluromantikko ja atleetti minussa toivoo, että paikalle tultaisiin oikean urheilun ja kilvoittelemisen takia.
Esimerkiksi vapaaottelija Theo Kolehmainen on todella mielenkiintoinen tulevaisuuden nimi. Jos tällaiset nuorukaiset saavat tukijoita ja faneja, heijastelee se koko lajin tulevaisuuteen Suomessa positiivisesti.
Ja nämä ovat niitä todellisia nousevia tähtiä, jotka ansaitsevat parrasvalot.
Suunsoittaminen on paitsi helppoa myös noloa. Ilménin pullistelut ovat nyt jälkikäteen ajatellen suorastaan irvokkaita. Takalan höttöiset puheet ja huomionhaku toivat mieleen kipuilut, joista niin moni nuori mies kärsii etsiessään paikkaansa tässä maailmassa.
Esikuvaksi ei kumpikaan heistä kelpaa. Ei vielä ainakaan.
Hyvä esikuva on sellainen, jolla on hyvät arvot ja joka pistää itsensä likoon oikeista syistä. Ja raha ei ole riittävä syy.
