Leijonien MM-joukkue näyttää hyvinkin selkeältä, kun katsoo joukkuetta pintaa syvemmälle.
Joka keväinen keskustelu liittyen Leijonien kisajoukkueen pelaajavalintoihin kulkee lähestulkoon aina samaa rataa.
Miksi tämä pelaaja on joukkueessa mukana? Miksi tämä pelaaja ei mahtunut mukaan? Miksi tämä pelaaja valittiin ohitse jonkun toisen pelaajan? Missä ovat NHL-avut ja niin edelleen. Listaa kysymyksistä voisi jatkaa nälkävuosien pituiseksi.
Leijonat ovat menestysvuosinaan arvokisoissa turvanneet mahdollisuutensa täysin muihin seikkoihin kuin nimiin paperilla. Kun katsoo esimerkiksi Bratislavan 2011 ja 2019 kultajoukkueita, tämä on selkeästi nähtävissä.
Roolitus avainasemassa
Tämän kevään joukkueen nähtyäni, paistoi eniten silmiin yksi olennainen asia, joka on yhtymäkohta myös edellisten vuosien menestystarinoille. Joukkueen selkeä roolitus. Kun katsoo joukkueen rakennetta pelaaja pelaajalta, roolitus on ollut avainasemassa kuten se on ollut aikaisemminkin.
Kuuma keskustelunaihe tämän vuoden valinnoissa oli eittämättä Ville Koivusen jättäminen ulos joukkueesta. Kyse ei tässäkään poisjäännissä ole Koivusen pelillisistä taidoista tai ominaisuuksista vaan roolituksesta, jossa tämän roolin pelaajia löytyy jo joukkueesta Teuvo Teräväisen sekä Patrik Puistolan muodossa. Olisiko Koivunen syrjäyttänyt heistä toisen? Mahdollisesti, mutta se on eri keskustelu.
Suomi on luottanut vuosien ajan verrattain pitkään valmistautumiseen EHT-pelien leirityksen muodossa. Taaksepäin katsoen Leijonien toimintatapoja valintoja tehtäessä Puistolan valinta oli odotettu. Teräväinen ja Puistola ovat profiililtaan taitavia pelintekijöitä, joilta löytyy myös ratkaisukykyä niin tasakentällisin kuin ennen kaikkea ylivoimalla.
Avaan vielä hiukan enemmän roolitukseen liittyviä asioita suomen joukkueen osalta, koska siitä puhutaan yleisellä tasolla liian vähän.
Puolustuksessa katseet Atro Leppäseen
Puolustuksesta liikkeelle lähdettäessä roolitus nostaa selkeästi jälleen päätään, joka tekee parien muodostamisesta selkeää, kun katsoo pelaajien vahvuuksia ja sitä, kuinka ne tukevat toisiaan. Kiekollisesta pelistä puhuttaessa katseet kääntyvät ilman muuta Keväällä NHL-sopimuksen Edmonton Oilersiin tehneeseen arvokisojen debytantti Atro Leppäseen, jonka kiekollinen suoritusvarmuus, kepeä liike yhdistettynä loistavaan pelinäkemykseen tekevät hänestä erittäin mielenkiintoisen seurattavan. Leppänen on jo esiintynyt edukseen EHT-turnauksissa.
Toinen kiekolliset vahvuudet omaava puolustaja on SCL Tigersissa Sveitsin liigassa edellisinä kausina hyviä tehoja tehnyt Vili Saarijärvi. Moni saattaa muistaa hänet Liigasta Lukon paidasta. Hyvin luisteleva, peliä avaava sekä hyvän laukauksen omaava puolustaja tulee olemaan tärkeä osa Suomen kiekollista peliä niin tasakentällisin kuin ylivoimalla.
Leijonien monivuotisen luottopelaajan Mikko Lehtosen voi myös lisätä Suomen kiekollisten puolustajien joukkoon. Operoi Sveitsissä Zürich Lionsissa isolla vastuulla illasta toiseen. Monikäyttöinen, pystyy pelaamaan niin yli- kuin alivoimaa. Tuo rauhallisuutta kiekolliseen pelaamiseen ja kokemusta voittamisesta.
Suomelta löytyy puolustuksesta myös oikeanlaista rosoisuutta, joka täydentää hyvin edellä mainittuja kiekollisia puolustajia. Nikolas Matinpalo, Mikael Seppälä ja Rasmus Rissanen edustavat Leijonissa puolustavan puolustajan prototyyppiä. Kolmikko pelaa fyysisesti ja he ovat ikäviä vastustajia kulmissa sekä maalinedustalla. He ovat tärkeitä kulmakiviä puhuttaessa Suomen alivoimapelaamisesta.
Puolustajista käsittelemättä ovat vielä Robin Salo ja Tony Sund. Molemmat ovat monipuolisia kahden suunnan puolustajia, jotka pystyvät niin kiekolliseen kuin kiekottomaan peliin. Voivat pelata niin yli- kuin alivoimaa, mutta joukkueen rakenteen ollessa tällainen vaakakuppi on enemmän alivoimapelissä. Kiekollisten ylivoimapuolustajien loukkaantuessa paikkaavat ylivoimalla.
Ketkä tekevät tulosta?
Hyökkääjiä tarkastellessa roolitus jatkuu edelleen melko selkeänä ja tämä myös tekee ketjujen muodostamisesta Antti Pennaselle helpompaa.
Tuloksentekijöistä puhuttaessa katseet kiinnittyvät laitahyökkääjistä aiemmin mainittuihin Teräväiseen ja Puistolaan sekä ensiesiintymisensä arvokisoissa tekevään Lenni Hämeenahoon. Samaan listaan voi lisätä SC Bernissä Sveitsissä isossa roolissa pelanneen Waltteri Merelän ja Seattle Krakenin Eeli Tolvasen. Tämä viisikko on laitahyökkääjien osalta paljon vartijana tehojen puolesta.
Tulosyksikön keskushyökkääjien tilanne on hieman enemmän auki, vaikka siitäkin roolituksen pystyy hahmottamaan.
Omissa papereissani tuloksentekoa odotetaan Mikael Ruohomaalta ja Juuso Pärssiseltä. Näistä Pärssinen on toki pelannut pienessä roolissa Pohjois-Amerikassa eikä ole aina mahtunut kokoonpanoon, mutta pisteiden tekoon löytyy myös potentiaalia, kuten on nähty Liigassa hänen johdattaessa TPS:n hopealle keväällä 2021. Pärssisellä on mahdollisuus ottaa johtavan sentterin rooli alkavissa kisoissa ja näyttöhaluja varmasti on.
Ruohomaa on klassinen sentteri, joka näkee kentän hyvin ja pystyy älykkäänä pelaajana jakamaan kiekkoa ja järjestämään maalintekopaikkoja ketjukavereilleen. Ylivoimalla käyttökelpoinen pelinäkemyksen ansiosta.
Jokerikorttina listaan voi lisätä Ässissä huippukauden pelannut MM-kisojen ensikertalaisen Jan-Mikael Järvisen.
Taitavana ja ovelana pelinrakentajana sekä pelin rytmittäjänä tunnettu Järvinen voi olla tämän kevään yksi yllättäjistä.
Tarkastellessa alempien ketjujen keskushyökkääjiä, Leijonilla on näihin rooleihin oivalliset palikat. Juho Lammikko ja Hannes Björninen ovat kovaa työtä tekeviä ja fyysisiä pelaajia, jotka voi tunnistaa nimenomaan työnteosta. Molemmat ovat hyviä aloittajia ja vahvoja kulmaväännöissä. Kun Suomi joutuu turnauksessa alivoimalle, ovat nämä mainitut pelaajat ensimmäisiä, jotka laitetaan kaukaloon.
Laitahyökkääjistä alempiin ketjuihin ja alivoimatilanteisiin löytyy myös osaamista ja kokemusta Ahti Oksasen ja Harri Pesosen muodossa. Myös Eemil Erholtz ja Joona Ikonen ovat käyttökelpoisia alivoimatilanteisiin.
Kysymysmerkkejä kisojen alla
Haasteita Suomelle saattavat tuoda kapea sentterikalusto tuloksenteon näkökulmasta sekä maalivahtitilanne. Juuse Saroksella on takanaan vaikea kausi NHL:ssä, eikä valmistava Tshekin EHT-turnaus ainakaan vähentänyt epäilyksiä.
Puolustuspelaamisessa oli myös valmistavassa turnauksessa isoja ongelmia ja korjausliikkeet tähän ovat pitäneet olla selkeiltä, mikäli Leijonat haluaa turnauksessa taistella hyvistä sijoista ennakolta huomattavasti kovempia maita vastaan. Myös maalivahtipelin on parannuttava sekä ratkaisupelaajien pitää pystyä tekemään tulosta.
Kaiken kaikkiaan kokoonpanoa katsoessa voi silti hyvin perustellusti sanoa, että joukkueesta on helppo erottaa pelaajien roolit joukkueessa, joka tuo selkeyttä joukkueen pelaamiseen ja sitä kautta lisää merkittävästi menestyksen mahdollisuuksia. Joukkueesta pystyy hyvin havainnoimaan, ketkä ovat mukana mistäkin syystä, joten tämä tulee olemaan tässäkin turnauksessa Suomen vahvuus.
