Seuratkaa Pete DeBoerin pehmeitä vastakkainpeluutuksia! Maalivahtikriisi Edmontonissa? Tuomaripeli pudotuspeleissä. Maalivahtipeli Toronton ja Floridan sarjassa. Q teki paluun. Valmentajakaruselli. Tässä muutama, sekalainen toisenkäden kommentti kesken kaiken.
“Pehmeät” vastakkainpeluutukset
Kunn seuraavan kerran katsotte Dallas Starsin peliä, kiinnittäkää huomiota Pete DeBoerin tyyliin peluuttaa supertähti Mikko Rantasta. Valmentaja on heitellyt Rantasta aina välillä eri ketjuihin vakioketjujen lisäksi. Tämä on tehnyt alemmista ketjuista jos näin voidaan sanoa, todella tehokkaita.
Ja toisinpäin ajateltuna, Mikko Rantasen lisääminen esimerkiksi neloseen Sammy Steelin ja Jevgeni Dadonovin viereen sekoittaa vastustajan matchupit. Useimmiten Winnipeg Jets ei laita tähän vastakkainpeluutukseen parhaitaan, ja silloin Starsille aukeaa niin sanottu “pehmeä” matchup.
“Rane” ei pelaa alivoimia, joten energiaa riittää.
Erikoisia kokeneitten pelivalmentajien siirtoja.
Hidas ja vanha Öljy
Edmonton Oilers pelaa parasta jääkiekkoaan juuri nyt toukokuussa. Tämä ei ole sama Öljy, jonka näimme vaikkapa viime tammikuussa enää. Tai jos verrataan, kuten paljon tehdään, siihen Oilersiin, joka hävisi kaksi vuotta sitten pudotuspeleissä Vegas Golden Knightsille. Se joukkue luisteli kovempaa ja pelasi nopeammalla temmolla. Nyt Öljyllä on erilainen hyökkäysryhmä koossa.
Sellaiset nopeat kiitäjät, kuten Warren Foegele, Ryan McLeod, ja Dylan Holloway ovat muualla. Kovuutta ja kokoa on nyt hyökkäyksessä vihdoinkin terveen Evander Kanen ja Trent Fredericin tuomana.
Edmonton ei ole kahden supertähden, maailman parhaan pelaajan Connor McDavidin ja Oilersin parhaan pelaajan Leon Draisaitlin varassa. Kaksikko pelasi paljon yhteen LA Kings-sarjassa, Vegasia vastaan paljon erikseen, koska VGK:n keskikenttä on niin kova, ja tarvitaan erilaiset match-upit.
Vaikka etukäteen näytti siltä, että Vegas on Edmontonia syvempi joukkue, pelit ovat todistaneet jotain muuta, etenkin viime torstain Game 2. Oilersin maalintekijät varsinaisella peliajalla olivat Vasili Pokolzin, Darnell Nurse, ja Evander Kane.
Loistavasti pelannut Oilersin kakkosvahti Calvin Pickard on loukkaantunut, eikä pelaa tänään maanantaina Edmontonissa äärimmäisen tärkeässä neljännessä ottelussa. Hän ei edes pue. Oilers on kutsunut konkarivahti Colin Delian ylös AHL:n Bakersfieldistä, mikä on mielenkiintoista.
Öljyn on pakko luottaa Stu Skinneriin.
Tuomaripeli – ikuinen puheenaihe pudotuspeleissä
Playoffjääkiekkoa NHL-tasolla on todella hankalaa tuomita jäällä. Peli on huippunopeaa ja paljon fyysisesti kovempaa kuin runkosarjassa. Kukaan ei ole koskaan tyytyväinen. Sama koskee NHL:n Torontossa toimivaa tilannehuonetta, heidän päätöksiään, ja tietenkin myös NHL:n pelaajaturvallisuuden logiikkaa.
Paha veri nousi pintaan Sunrisessa neljännen pelin lopussa. Max Domi kävi tilttaamassa Aleksander Barkovia suoraan numeroihin aivan summerin tullessa. Barkov ei loukaantunut mitenkään, mutta herrasmiespelaajan ajaminen selästä, vaikka tämä itse seisoi kasvot kentältä poispäin kiekontavoittelutilanteessa, ei ole tyylikästä.
NHL:n pelaajaturvallisuus katsoo tilanteen aivan varmasti, mutta veikataan tässä, ettei pelikieltoja tai sakkoja tule kenellekään.
Matthew Tkachuk ilmoitti jo pelin lopussa pelaajapenkin laitaan nojatessaan toiselle puolelle William Nylanderille, tulevansa seuraavalla kerralla kostamaan. Tai jotain sellaista. Tunnetaso on nousemassa, otteet rumentumassa tässä pelissarjassa. Todella paljon rahaa on pöydällä, paljon on pelissä.
Craig Beruben läsnäolo Toronton penkin takana on todella merkittävää tässä kaikessa. Kun Sam Bennett kolkkasi hyvän ystävänsä Anthony Stolarzin pois pelisarjasta, jotkut saattoivat odottaa vastausta Leafsin leiriltä. Onhan Berube tunnettu kovana vanhan koulun koutsina. Pelaajana aikoinaan ainoa yli tuhat peliä pelannut puhdas tappelija.
Seuraavassa pelissä Bennettiä taklattiin yhden ainoan kerran. Selvästi valmentaja oli antanut neuvoksi kostaa voittamalla peli. Toronto tarvitsee hyvän valmentajansa rauhallista otetta vielä enemmän nyt, kun ryhmän itseluottamusta on koeteltu kahdella peräkkäisellä tappiolla.
Mitch Marner on pelaaja, joka on selvästi yksi Panthersin kovan pelin kohteista. Dimitri Kulikov ei saanut kakkosta kyynärpäätiltistä Marnerin päähän. Leafs valitsi tässäkin tapauksessa jättää vastaamatta. Tässä ei siis väitetä, että Kulikov yritti tahallaan vahingoittaa Marneria tietenkään.
Dallasissa paljon valitusta aiheutti tilanne, jossa turhaantunut Mason Marchment huitaisi kevyesti erotuomari Graham Skilliteriä polvisuojuksiin. Pelaajat eivät missään tilanteessa saa missään tapauksessa koskea seeprapaitoihin, ehdoton “nono”. Vaikka ottelun toisen erän lopussa selvästi missattiin vihellettävissä ollut tilanne.
Skilliter olisi voinut helposti antaa Marchmentille käytöskympin, mutta ehkä oli sittenkin parempi teeskennellä kuin mitään ei tapahtunut, ja antaa kiehahtaneen pelaajan rauhoittua. Joskus ei ole pakko mennä sääntökirjan mukaan, vain oma mielipide.
Vielä enemmän tulkintoja, riitaa, ja keskustelua aiheutti Alex Petrovicin nimiin merkattu maali. Toronton tilannehuone tutki tilannetta todella pitkään. Pete DeBoer vitsaili jälkeenpäin, ettei tutkinto tuntunut yhtä pitkältä kuin sen aikana hallissa soitettu Lynyrd Skynyrdin klassinen “Freebird”-biisi.
Sam Steel toi kiekon alueelle, Mikko Rantanen laukoi, ja Petrovic potkaisi kiekkoa, tai ainakin kiekko lähti hänen luistimestaan kohti maalia. Se tulkittiin potkaisuksi, mutta maali hyväksyttiin kymmenen minuutin mietiskelyn jälkeen.
Lopulta NHL tuomitsi tilanteen maaliksi sillä tulkinnalla, että Connor Hellebuyck oli toimittanut (“propelled”) kiekon maaliin mailallaan. Tästä ei Winnipeg Jetsin leirissä oltu ollenkaan tyytyväisiä.
Leafs vastaan Panthers
Onko Florida vielä Florida? Yksi NHL:n fyysisesti kovimpia joukkueita, joka on taklannut, töninyt, ja pelotellut tiensä Stanley Cupin finaaliin kaksi kertaa peräkkäin. Vielä Tampa-sarjassa se sitä olikin, se sarja oli todella raakaa peliä, molemmin puolin.
Panthers on tätä kirjoitettaessa onnistunut nousemaan köysistä, tasoittanut sarjan kahden ensimmäisen ottelun tappion jälkeen. Paul Maurice on todella hyvä valmentaja. Hänen taktiikkansa on möyhentää vastustajaa pelisarjan alkupeleissä, vaikka voittojen kustannuksella, ottaa muutama tärkeä pelaaja pehmennyksen kohteeksi, ja kerätä marjat myöhemmin.
Juuri näin saattaa olla käymässä Toronto-sarjassa. Mestareita ei helposti kaadeta.
Toronto on muuttunut ratkaisevasti siitä Maple Leafsistä, johon olemme tottuneet. Tämä on paras Toronto, jonka allekirjoittanut on ainakin nähnyt sitten Pat Quinnin valmentaman, vuoden 2002 Leafsin. Tätä joukkuetta ei enää pelotella, tai saada pois tolaltaan kovalla pelillä. Sellaiset hyökkääjät, kuten Max Pacioretty, Steven Lorenz, Scott Laughton ja Bobby McMann ovat muuttaneet koko joukkueen pelityylin, etenkin tehnyt siitä kovemman alemmissa ketjuissa.
McMann, Max Domi ja Pontus Holmberg on näyttänyt ajoittain Leafsin parhaalta ketjulta.
Simon Benoit esimerkiksi puolustuksessa on tuonut samaa takalinjoille. Benoit ei osaa pelkästään tuupata vastustajia maalilta, taklata, ja ottaa kiekon pois; hän uskaltaa myös luistella ylös kiekon kanssa, ja rakentaa hyökkäystä. Isoja ja vahvoja pelaajia.
Toronto vastaan Florida on nyt paras kolmesta. Todella jännittävä sarja jatkuu Torontossa keskiviikkona.
Missä on Auston Matthews?
Toronto Maple Leafsin maalitykki Auston Matthews on nyt pelannut kymmenen pudotuspeliottelua, ja tehnyt niissä kaksi maalia, molemmat Ottawa-sarjassa. Nolla maalia neljässä pelissä Floridaa vastaan. Matthews on Toronto Maple Leafsin kapteeni, ja Toronton kaltaisessa kaupungissa paineet nousevat järjettömiin sfääreihin, kun tuon tason pelaaja ei nosta tasoaan, tai edes pelaa normaalipeliään, kun rahat ovat pöydällä.
Vertailuja todellisiin pudotuspelipelaajiin, kuten Leon Draisaitliin tai Nathan MacKinnoniin tehdään nopeasti.
Matthews teki vuosi sitten yhden maalin Bostonia vastaan. Sitä edellisenä keväänä ei yhtään toisella kierroksella Floridaa vastaan. Vastakkainpeluutuksilla Aleksander Barkovin toimesta on oma osuutensa. Veikataan tässä, että Auston Matthews pelaa loukkaantuneena, jo muutenkin rikkonaisen kauden jälkeen. Häntä ei ole nähty harjoituksissa.
Veikataan tässä, että myös Matthew Tkachuk pelaa loukkaantuneena. “Chucky” ei ole koskaan kentän nopeimpia kiitäjiä muutenkaan, hänen pelinsä perustuu peliälyyn, mutta jotain on vialla. Ehkä uusi vamma, tai hän ei ole täysin kuntoutunut aikaisemmista. Suu käy silti normaaliin tapaan.
Maalivahtipeli Floridan ja Toronton sarjassa
Juuri, kun näytti siltä, ettei Sergei Bobrovski enää pysty samaan kuin viime keväänä tai sitä edellisenä keväänä, Bob voittaa kaksi tärkeää peliä peräkkäin, ja pitää nollan vielä toisessa.
Bob päästi aikaisemmissa peleissä muutaman sellaisen, jotka hänen olisi pitänyt torjua. Sellaisia, joita hän torjui vuosi sitten, ja kaksi vuotta sitten. Bobrovskin oli pakko varastaa voittoja nyt, tai Panthersin kausi olisi päättynyt.
Leafsin puolella, Sam Bennett on ehtinyt jo kolkata Toronton ykkösvahdin vahingossa pois pelistä. Hyviä kavereita kaukalon ulkopuolella, olihan Anthony Stolarz vielä Floridan mukana viime kaudella. Joseph Woll on erinomainen maalivahti, ja joukkue luottaa häneen, ja niin edelleen, mutta hän ei ole isokokoisemman Stolarzin kaltainen kiekon kanssa. Stolarz oli vahti, joka pystyi katkaisemaan Panthersin päätykiekot ja laittamaan ne nopeasti eteenpäin. Woll ei omista samaa työkalupakkia, mikä sopii loistavasti Floridan tyyliin heittää kiekkoja päätyyn ja mennä perään.
Tämän todettua, Joseph Woll oli ainoa syy siihen, miksi Leafs oli vain yhden maalin tappiolla neljännen pelin kolmanteen erään mentäessä. Hän antoi joukkueelleen mahdollisuuden vielä kerran päästä tasoihin. Häntä ei voi syyttää Sam Bennettin tai Carter Verhaeghen maaleista.
Valmentajakaruselli
Muuten tulevat valmentajien palkkaukset ja parhaillaan käynnissä olevat haastattelut ovat asioita, joista kuulemme vain toisenkäden huhuja ja näköhavaintoja. On selvää, että monet organisaatiot tarkoituksella järjestävät paljon syvähaastatteluja paljolti vain kerätäkseen tietoa.
Spekulaatioissa on nähty ainakin Marco Sturm, jota pidetään vakavana ehdokkaana Boston Bruinsin uudeksi päävalmentajaksi.
Samanaikaisesti ainakin kaksi NHL-seuraa etsii uutta manageria. Jarmo Kekäläisen nimi – kuten aikaisemmassa postauksessa jo mainittiin – on yhä yhdistetty New York Islandersiin, kuten myös Ken Hollandin.
Islandersista eläkkeelle jäänyt Lou Lamoriello ja Holland ovat raporttien mukaan saaneet Buffalo Sabresiltä tarjouksen tulla organisaatioon vanhemman neuvonantajan rooliin. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut.
Oli mielestäni oikein, että Joel Quenneville saa taas mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan ja valmentaa maailman parhaassa jääkiekkoliigassa. Neljän Stanley Cup-sormuksen omistaja “Q” on yksi NHL-historian parhaista valmentajista. Jokainen hänen valmennettavistaan vain ylistää miestä, ja tämän suhteita pelaajiinsa.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että Kyle Beach antoi siunauksensa Quennevillen paluulle. Antoi itse asiassa jo vuosi sitten. Q ja Beach olivat raporttien mukaan yhteydessä toisiinsa vielä aivan uuden valmennuspaikan julistamisen kynnyksellä. Anaheim Ducksin tyylikäs omistaja Henry Samueli perheineen hoiti tämän juuri niin, kuin se pitääkin hoitaa.
Rick Tocchet valitsi jättää Vancouverin. Taas yksi varma todiste Vancouver Canucksin kuuluisan kirouksen olemassaolosta!
On helppoa nähdä TV-analyytikkona jo käynyt Tocchet Bostonissa tai etenkin Philadelphiassa. Vancouverissa pelätään jo, että hän ilmestyy parin tunnin automatkan päähän Seattleen.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
