NHL:n pudotuspelit ovat puolimatkassa. 16 joukkueesta on enää vain neljä jäljellä. Tässä vielä muutama kommentti jo pelatuista toisen kierroksen pelisarjoista, ja muutama sekalainen poiminta tulevasta.
Taistelu palkinnoista, joihin kukaan ei edes halua koskea, on alkamassa. Keskitytään ensiksi lähinnä itäisen konferenssin tänään alkaviin sarjoihin.
Pelkoa ja inhoa Torontossa, Maple Leafsin ruumiinavaus
Pudotuspelikiekko on tosiaankin erilaista. Neljä pitkän, 82 ottelun mittaisen NHL-runkosarjan parasta joukkuetta on jo virallisesti pudotettu Suuresta tanssista. Winnipeg Jets (116 pistettä), Washington Capitals (111), Vegas Golden Knights (110), ja Toronto Maple Leafs (108) nähdään jäällä seuraavaksi lokakuussa.
Tämän kauden piti olla erilainen Torontossa. Vihdoinkin jääkiekon kotimaassa olisi joukkue, joka pystyy pelaamaan playoffkiekkoa. Vihdoinkin valmentaja, joka osaa valmentaa playoffkiekkoa.
Leafs hävisi viidennessä ja seitsemännessä pelissä Floridaa vastaan kotikaukalossaan tavalla, mikä toi paljon negatiivisuutta muutenkin jo stressaantuneitten torontolaisten fanien elämään. Oma joukkue buuattiin pois jäältä useampaan otteeseen, jopa erätauoille lähtiessä. Jotkut heittelivät kalliit siniset vaahterapaitansa jäälle, mikä on todella ilkeä tapa loukata ammattilaispelaajia.
Osa yleisöstä aloitti jo “LET’S GO OILERS!” yhteishuudon. Siis Torontossa.
Ehkä jotkut ottivat tosissaan entisen jääkiekkoraamatun The Hockey Newsin seitsemän vuoden takaisen kansikuvan. Jääkiekkoraamattu on vajonnut valitettavasti ärsyttäväksi postilaatikkoon jätetyksi lehtiseksi.
Maple Leafsin romahtamisille näissä otteluissa etsittiin syyllisiä. Jotkut pelaajat olivat “matkustajia”, kuten kapteeni Auston Matthews totesi sarjan tauottua. Syytettiin jopa ilkeää ja katalaa mediaa.
On muistettava, ettei Toronto Maple Leafs päässyt lähellekään Stanley Cupia. Se putosi siis jo puolimatkassa. Ehkä Leaf Nationin tavoitteet ovat epärealistisia. Toinen tapa tutkia Leafsin tilannetta on posin kautta. Se pelasi juuri mestaruutta puolustavaa, kahdesti peräkkäin finaalissa esiintynyttä Florida Panthersiä vastaan seitsemänteen peliin päässen, mikä on kova saavutus.
Toronton vauhti ei riittänyt Panthersin kyydissä otteluissa viisi ja seitsemän. Se on vain kaksi seitsemästä.
Maple Leafsillä on yhä toivoa. Muutoksia tulee, hienosäätöjä tulee, todella hyvältä playoffvalmentajalta Craig Berubelta kysytään varmasti mielipidettä pelaajahankintojen suhteen, mutta runko näyttää ihan hyvältä.
Leafs menetti ykkösmaalivahtinsa jo sarjan alussa. Joseph Woll ja Anthony Stolarz ovat tarpeeksi hyviä viemään joukkueen eteenpäin. Tämä osasto on vankalla pohjalla.
Puolustuksessa Christopher Tanev tuli taklatuksi enemmän kuin ehkä kukaan koskaan Panthersin toimesta, mutta hän jatkaa. Morgan Rielly ei pelannut parastaan. Oliver Ekman-Larsson näytti pelaavan loukkaantuneena, mutta vielä paljon hyviä pelejä jäljellä. Jake McCabe pelasi hyvin. Simon Benoit oli yksi kevään löydöistä.
Auston Matthews sai haukkuja niskaansa ehkä enemmän kuin kukaan muu, vain yksi maali Panthers-sarjassa. Mutta Leafsin kapteeni on yhä yksi maailman ehdottomasti parhaista maalitykeistä ja pelaajista. Pelasi selvästi loukkaantuneena. Matthew Knies on nuori, yksi NHL:n paremmista voimahyökkääjistä jo nyt. Hän tarvitsee uuden sopimuksen, mikä tulee varmasti nopeasti.
Toronton tarvitsee kesällä ehkä etsiä jostain kunnon kakkossentteriä, ja vahvistaa “haalariosastoaan”, eli alempien ketjujen pelaajistoa entisestään. Kakkossentterit ovat kallishintaisia, mutta hyvät ja niin tärkeät sivuosien esittäjät eivät.
Torontossa puhutaan paljon siitä, onko aiheellista tehdä kunnon siivous sikariportaassa. Onko Brendan Shanahanin aika siirtyä vielä isomman pöydän taakse, tai kerätä kamppeensa kokonaan? Mitä tehdä Mitch Marnerille? Onko tämän pienikokoisen, mutta huipputaitavan pelaajan aika kotikaupungissaan ohi? Mielenkiintoinen kesä tulossa.
Florida on (vieläkin) Florida, Marchandin ja Bennettin viimeinen tanssi
Florida Panthers on tehnyt todellisen vaikutuksen kevään pelisarjoissa. Wanha mestari Tampa Bay Lightning putosi Floridan taistelussa suhteellisen nopeasti viidessä. Toronto pääsi seitsemänteen, mutta ei pysynyt vauhdissa.
Nyt Stanley Cup -mestari lähtee kolmanteen peräkkäiseen itäisen konferenssin finaaliin. Vastassa on sama joukkue, jonka se kaksi vuotta sitten pudotti idän finaalissa suoraan neljässä ottelussa. Se oli oikeastaan sarja, joka oli tasaisempi kuin lopputulos näyttää. Sergei Bobrovski pelasi uskomattomasti.
Paul Maurice osoitti taas playoff-velhon eleitä Toronto-sarjassa. Hän päätti kahden ensimmäisen ottelun jälkeen, että joukkueen on pelattava suoraviivaisempaa ja kovempaa vastustajan pehmittämiskiekkoa, etenkin kokoonpanon alapäässä. Niinpä hän vaihtoi koko nelosketjunsa kertaheitolla. Mackie Samoskevich, Nico Sturm, ja Jesper Boqvist syrjään, tilalle A.J. Greer, Tomas Nosek ja todella kovapintainen, ja hyvin luisteleva Jonah Gadjovich.
Milloin on viimeksi nähty kokonaisen ketjun vaihto pudotuspeleissä? Toronto Maple Leafs ja valmentaja Happy Day vuoden 1942 finaalissa?
Greer pelasi todella hyvin. Tämä ketju teki lopulta enemmän pisteitä sarjassa kuin Toronton Knies-Matthews-Marner.
Panthersin GM Bill Ziton tekemät hankinnat siirtotakarajalla; puolustaja Seth Jones Chicagosta ja veteraanihyökkääjä Brad Marchand ovat osoittautuneet ehkä parhaiksi minkään joukkueen tekemiksi hankinnoiksi tänä keväänä. Molemmille on löytynyt jo valmiiksi kovasta joukkueesta rooli, jossa he saavat loistaa.
Jones on pelannut keskimäärin 25:45 per ottelu, tehnyt kolme maalia ja kuusi pistettä. Joskus uusi ympäristö, lämmin vastaanotto ja toisaalta kovat odotukset, jotka varmasti Panthersin pelaajista lähtevässä joukkuekulttuurissa ovat läsnä, auttavat pelaajaa loistamaan tavalla, jota emme etukäteen ehkä odottaneet.
Tylsä Carolina Hurricanes, Freddien tilaisuus
Sanovat, että Carolina Hurricanes pelaa tylsää jääkiekkoa. Tylsäksi haukutulla pelityylillä se on pudottanut jo New Jersey Devilsin ja Washington Capitalsin kummatkin viidessä ottelussa. Vain kaksi tappiota siis koko keväänä toistaiseksi. “Tylsä” pelityyli näyttää tehokkaalta.
Pystyykö Canes kostamaan kahden vuoden takaiset mestareille, kun se putosi siis suoraan neljässä?
Vastakkain on kaksi todellista huippuvalmentajaa, Paul Maurice ja Rod Brind’Amour. Tässä, jo tänään tiistaina alkavassa sarjassa yritetään päästä hyvään alkuun heti alussa. Se, joka voittaa ensimmäisen ottelun, on vahvoilla.
Carolina on muuttunut kahdessa vuodessa ja oppinut katkerista tappioistaan. Nyt tilanne on erilainen. Hurricanesilla on huipputehokas ylivoimapeli ja todella loistava alivoima. Kaksi vuotta sitten sillä ei ollut pelaajaa numero 36 käytössään, koska “Venäjän Gordie Howe” Andrei Svechnikov oli syrjässä polvivamman takia.
Tämä taistelu tullaan käymään monella rintamalla, ja tolppien välissä nähdään ehkä kaikkein jännittävin kamppailu. Freddie Andersenin sivuttaisliikettä on epäilty, ja yleensäkin hänen kykyään pysyä terveenä kokoonpanossa. Nyt Andersenilla on mahdollisuus pelata itsensä todella huippuvahtien joukkoon voittamalla maalivahtien kaksintaistelu Sergei Bobrovskia vastaan.
“Bob” on nykypäivän paras “Money Goalie” eli ratkaisevissa otteluissa voittava maalivahti NHL:ssä. Tampan Andrei Vasilevskiy piti tuota titteliä hallussaan aikaisemmin, Bob nyt. Yhtenä Bobrovskin hyvin vähistä heikkouksista on mainittu laukaukset kohti hänen vasenta kyynärpäätään. Paras, ehkä ainoa keino saada kiekko hänen taakseen saattaa olla harhautus. Matalalle lauotuilla kiekoilla ei näytä olevan mitään mahdollisuuksia mennä läpi.
Carolina ja Florida pelaavat vähän samantyyppistä peliä, ainakin joillakin tavoilla. Kummatkin yrittävät pelata kiekkoa vastustajan puolustusalueella mahdollisimman paljon. Vaikka joka kerta siellä vietetty aika ei edes johda maaleihin. Kolmosketjuilla voitetaan Stanley Cup, kertoo vanha jääkiekkoviisaus.
Canesin ketju Jordan Martinook – Jordan Staal – William Carrier nousee tärkeään rooliin. Kapteeni Staal ja Carrier ovat Stanley Cup-mestareita. Floridalla on todella tehokas Eetu Luostarinen – Anton Lundell – Brad Marchand kolmosena.
Luostarinen ja Marchand ovat kolmosketjusta käsin joukkueensa parhaat pistemiehet playoffeissa toistaiseksi. Molemmilla kolme maalia ja 12 pistettä 12 ottelussa. Lundell on tehnyt neljä maalia ja merkkauttanut kymmenen pistettä.
Puolustajien peli on vielä yksi monista tämän sarjan sivujuonista. Ihmettelemme ikinuoren Brent Burnsin jatkuvaa peliä, vastaantuloja, laukauksia. Ei ehkä pisteitä vanhaan tapaan, mutta todella hyvää peliä. Tärkeä mies alivoimassa, aivan loistavan Jaccob Slavinin kanssa. Slavinista ei koskaan puhuta tarpeeksi, nyt tulee hyvä tilaisuus katsoa yhtä NHL:n parhaista pakeista.
Seuratkaa Carolinan numeroa 74. Hän ei tee pisteitä, kuten joku Cale Makar tai Quinn Hughes tai Evan Bouchard. Slavin luistelee niin hyvin, että hänen kiertämisensä on lähes mahdotonta. Hän saa mailansa väliin. Jonkinlainen Nicklas Lidströmin haamu.
Ehkä paras puolustava puolustaja koko sarjassa. Huippuluistelija. Sean Walker ja Shayne Gostisbehere ovat yllättäneet pelillään tämän kirjoittajan niissä vähissä Carolinan peleissä, mitä olen ehtinyt katsomaan.
Me sinivalkoisten lasien takaa Stanley Cupia seuraavat odotamme innolla ykkössenttereitten kaksinkamppailua, eli Sebastian Aho vastaan Aleksander Barkov. Floridan kapteenilla on etu fyysisessä koossa.
Carolinalla ei uskota yleensä olevan mahdollisuuksia kaataa mestareita, mutta pidän sitä mahdollisena.
Jackin tilipäivä tulossa
Vegas Golden Knights ei koskaan näyttänyt saavan hyökkäyspeliään kuntoon Tyynenmeren divisioonan finaalissa Edmonton Oilersia vastaan. Ei ole oikeastaan vielä aika puhua rahasta, mutta Jack Eichel tulee noin kuuden viikon päästä allekirjoittamaan yhden NHL:n suurimmista sopimuksista, ja varmasti Vegasin NHL-historian suurimman sopimuksen.
Jack on eliittiluokan ykkössentteri NHL:ssä. Hän teki 94 pistettä 77 ottelussa runkosarjassa. Bruce Cassidy ihmetteli, miksei Eichel ollut finalistien joukossa Frank Selke -palkintoon puolustuspelinsä takia. Odotettavissa voi olla jopa kahdeksan vuoden diili jossain Leon Draisaitl (AAV $14M), tai Auston Matthews (AAV $13.25M), tai Nathan MacKinnon (AAV $12.6M) luokassa.
Joukkuekohtainen palkkakatto on nousemassa nykyisestä $88 miljoonasta $95.5 miljoonaan ensi kaudella. Kaudella 2026-27 katto on jo $104 miljoonaa ja kaudella 2027-28 $113.5 miljoonaa.
Katon nousun uskotaan putoavan eniten tähtipelaajien taskuun.
Viikingin paluu, 7/11 vai 6/12
Dallas Stars ja Edmonton Oilers nähdään läntisen konferenssin finaalissa toisen kerran peräkkäin. Taistelu lännen herruudesta alkaa Texasissa jo keskiviikkona. Ensimmäisen kerran pelataan Edmontonissa ensi sunnuntaina, iltapäiväottelussa.
Dallas hävisi viime keväänä kuudessa. Tällä kertaa sillä on ei-niin-salainen ase, mitä sillä ei ollut viime kerralla. Mikko Rantanen.
Mattias Ekholm on jo aloittanut luistelun Oilersin harjoituksissa. Paluun tarkempaa ajankohtaa ei vielä tiedetä.
Pete DeBoer on peluuttanut seitsemää pakkia ja 11 hyökkääjää, varmistaakseen, että Miro Heiskanen saa totutella pelaamiseen turvallisesti. On odotettavissa paluuta kuuteen pakkiin ja 12 hyökkääjään Oilers-sarjan alkaessa.
Tähän lännen sarjaan, jota Atleetti tulee seuraamaan tarkasti, etenkin Albertassa pelattavissa otteluissa, on palattava tarkemmin seuraavalla kerralla.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
