Florida Panthers voitti Stanley Cupin, toisen kerran peräkkäin, ja juhlat jatkuvat yhä. Mestarit ovat juomansa, ja juhlintansa ansainneet. Stanley Cupin voittaminen on kaikista Pohjois-Amerikan ammattilaissirkusten mestaruuksista vaikeimman ja rankimman taipaleen takana. Ainakin tätä fantastista kahden kuukauden jääkiekkomaratoonia seuraavien mielestä. On aika antaa kunniaa Florida Panthersille, ja miettiä lyhyesti, miten tämä ylivoimainen joukkue on rakennettu.
Florida Panthers on “Wagon”
Olemme juuri saaneet katsoa yhtä parhaista Stanley Cup-joukkueista koskaan.
On hankalaa lähteä vertailemaan eri mestarijoukkueita eri aikakausilta. Yksikään mestaruus ei ole tullut helposti kenellekään. Tämä kevään 2025 Florida Panthers on silti spesiaali. Se ei voittanut helposti. Se aloitti Toronto-sarjan kahdella tappiolla. Se hävisi ensimmäisen finaalin Edmontonissa.
Floridalla oli yksi syvimmistä koskaan näkemistämme Stanley Cup-joukkueista. Sillä oli yhdeksän eri pelaajaa, jotka päättivät pudotuspelit vähintään 15 pisteellä. Kuudella heistä oli vähintään 20 pistettä. Näitten lukujen kanssa aletaan puhua jo vuosien 1980 ja 1983 New York Islandersista ja vuoden 1985 Edmonton Oilersista.
Dynastiajoukkueista. Muistakaa tuo sana.
Panthersin pelityyli ei miellytä kaikkia. Se pelaa kovaa, taklaa, ja karvaa aggressiviisesti. Se on saanut NHL:n virallisen “Bad Boys”-nimikkeen ansaitusti (tämän kirjoittaja ei tietenkään pidä tätä negatiivisena asiana). Se ärsyttää tahallaan. Jos joku ihmetteli, miksi seeprapaidat heittivät Evander Kanen ulos antamatta tälle tilaisuutta rangaista Matthew Tkachukia kunnolla vielä hyvästiksi, voimme vain kuvitella miksi.
Kanen ja Tkachukin yhteiset romanttiset hetket ovat hyvin muistissa muinaisen Battle of Albertan pelit katsoneilla.
Joskus kova peli läikkyy yli. Maalivahteja ajetaan päin vahingossa. Jotkut epäilevät vieläkin, olisiko Maple Leafs tullut ulos ensimmäiseltä kierrokselta, ellei Sam Bennett olisi iskenyt Anthony Stolarzin sivuun koko playoffeista vahingossa päätiltillään. Täältä Edmontonista ei tarvitse kaukaa hakea niitä, joitten mielestä Panthers ei saa rangaistuksia kolttosistaan yhtä helposti kuin muut joukkueet. Uskon sen johtuvan siitä, ettei jokaista tilannetta yksinkertaisesti voida viheltää (vanha Chris Pronger-sääntö).
Samat myöntävät kuitenkin helposti, että Stanley Cupin voitti viime viikolla paras joukkue. Selvästi paras. Se oli vielä parempi kuin voittaessaan vuosi sitten seitsemässä ottelussa. Vaikka sillä oli kuusi uutta pelaajaa viime vuotiseen verrattuna kokoonpanossaan.
Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, mutta tämä on sama joukkue, jonka pelaaja Sam Bennett tyrmäsi nyrkillä Boston Bruinsin kapteenin Brad Marchandin pois pelistä kevään 2024 playoffeissa. Nyt Bennett loistaa Conn Smythe-voittajana tehtyään viisitoista maalia pudotuspeleissä, ja Marchand juhlii hänen vierellään etenkin finaalin suurimpana sankarina.
Loistava esimerkki siitä, miten ammattilaisurheilussa, etenkin jääkiekossa, mitään ei tule ottaa henkilökohtaisesti.
Florida Panthers teki juuri Stanley Cupin playoffeissa 94 maalia. Enemmän kuin kukaan muu, ja neljänneksi eniten koko Stanley Cupin historiassa. Maalisuhde oli plus-38, sekin neljänneksi eniten koskaan.
Vaikka puhumme niin paljon Panthersin armottomasta vastakarvasta, laitojen sulkemisesta vastustajan yrittäessä ylös, kovista taklauksista, ja suunnanmuutoksista (Aleksander Barkov aiheutti toisessa Edmontonissa pelatussa pelissä yksinään 17 suunnanmuutosta), Florida teki lähes kaikki finaalin hienoimmat maalit. Edmonton Oilers teki ehkä kaksi maalia – Leon Draisaitl ensimmäisen pelin jatkoajalla, ja toisessa pelissä – jotka mahtuvat finaalin kauneimpien maalien top-kymppiin.
“Pittsburghin malli” ei tässä tapauksessa enää toimi
Niin sanottu Pittsburghin malli, jolla viitattiin molempiin Pittsburgh Penguinsin mestarijoukkueisiin (Marion aikakausi, ja Sidin aikakausi), perustui useampaan mestarijoukkueen rakentamisperiaatteeseen, mutta alkoi aina sillä, että joukkue kävi aivan pohjamudissa, ja sitä kautta sai huippuvarauksia, joitten ympärille alettiin rakentaa.
Vuosien 1991 ja 1992 Stanley Cup-mestarijoukkueet saivat alkunsa kaudesta 1983-84, jolloin Penguinsin johtoa jopa syytettiin tahallaan häviämisestä, jotta seura saisi haaviinsa kesän 1984 NHL Draftin ykkösen Mario Lemieuxn. Pelaajat eivät koskaan häviä tahallaan, mutta sikariporras voi vedellä naruista. Tässä tapauksessa suurin huoli oli pelastaa taloudellisissa vaikeuksissa ollut seura.
Tämä Florida Panthersin malli on erilainen.
Stanley Cup-mestareilla on riveissään vain yksi sen oma ykkösvaraus (2014. 1.), puolustaja Aaron Ekblad. Kapteeni Aleksander Barkov oli kesän 2013 NHL Draftin kakkosvaraus, Nathan MacKinnonin jälkeen. Kolmosketjun sentteri Anton Lundell oli 12. varaus kesällä 2020. Muita omia varauksia ei Panthersin viimeisen pelin jäällä pelanneessa mestaruusjoukkueessa ollut.
Maalivahti Sergei Bobrovski tuli Panthersiin kesällä 2019 vapaana agenttina. Floridan GM:nä toimi Dale Tallon. Bob allekirjoitti seitsemän vuoden sopimuksen, joka päättyy kesällä 2026. AAV eli keskimääräinen vuosipalkka 10 miljoonaa dollaria. Sopimusta arvosteltiin ankarasti monella taholla sen alkuvuosina. Ei enää.
Bill Zito tuli Panthersin General Manageriksi syksyllä vuonna 2020. Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa toiminut entinen pelaaja-agentti (asiakkaisiin lukeutui Kimmo Timonen, Brian Rafalski, Tim Thomas, Antti Niemi, ja Tuukka Rask) oli sitä ennen käynyt Seattle Krakenin ja Edmonton Oilersin GM-haastatteluissa. Kraken palkkasi Ron Francisin ja Oilers Kenny Hollandin.
Preerian laidalla on tullut mietittyä, miten Zito olisi lähtenyt rakentamaan Oilersia, jos hän olisi päässyt ruoriin silloin, kuusi vuotta sitten. Hänen sanotaan olleen mukana haastatteluprosessissa ihan loppumetreille asti.
Bill Kultasormi
Bill Zito on rakentanut kaksinkertaisen Stanley Cup-mestarijoukkueen tavalla, jota kannattaa tutkia pelaaja kerrallaan. Bill on peruskoulutukseltaan juristi. Hän on viiden Panthers-vuotensa aikana tehnyt rohkeita ja järisyttäviä pelaajakauppoja jo ennen viimeisen mestarijoukkueen rakentamista.
Ainoa Stanley Cupin voittanut joukkue, joka rakennettiin vähän samalla tavalla, pokkaa ja rohkeutta ja visiota vaatineilla pelaajakaupoilla ja hankinnoilla, oli Vegas Golden Knights. Ei kovin montaa omaa varausta. Vegasin GM Kelly McCrimmon ja Bill Zito ovat tässä mielessä historiallisia NHL-pioneereja.
Kukaan ei enää sano, ettei niin sanotuilla “palkkasotureilla” voiteta Stanley Cupia.
Patric Hörnqvistin hankinta oli Ziton ensimmäinen siirto. Maalinedustapelistään tunnettu, jo pelaajauransa lopettanut ruotsalainen herätti silloin huomiota, koska oli jättänyt Penguins-kamansa talonsa eteen. Samassa kaupassa Zito antoi nykyisin Montrealin pakkina pelaavan Mike Mathesonin kahdeksan vuoden sopimuksen Pittsburghin hoidettavaksi.
Jos tutkimme juuri tätä kirjoitettaessa eteläfloridalaisilla klubeilla pitkän kaavan kautta juhlivan Panthersin kokoonpanoa lisää, puolustaja Gustav Forsling tuli joukkueeseen waivereista eli siirtolistalta tammikuussa, vuonna 2021.
Kolme NHL-organisaatiota oli luovuttanut/ei uskonut Linköpingin mieheen ennen tuota päivää. Ensin Vancouver Canucks oli tehnyt varauksen vuonna 2014 (5. kierros, 126.). Valinta U20-kisojen All Star-joukkueeseen ja puolustajien pistepörssin voitto ei auttanut, `Nucksin GM Jim Benning piti Adam Clendeningiä parempana NHL-prospektina, ja kauppasi Forslingin oikeudet Chicagoon.
Blackhawksin GM Stan Bowman lähetti ruotsalaisen 122 NHL-ottelun jälkeen Carolinaan. Hurricanes on oli siihen aikaan tunnettu vahvasta puolustuksestaan, eikä Gustav Forsling saanut edes mahdollisuutta Showssa. Seura piti Jake Beaniä paremmin NHL-paikan ansaitsevana pakkina.
Florida Panthersin valmennus ja johtoporras tiesi pelaajan – silloinen päävalmentaja Joel Quenneville ja tämän apulainen Ulf Samuelsson muistivat hyvin Chicagosta. Panthersin vanhempi neuvonantaja Rick Dudley (mies, jonka nimi löytyy useamman menestysjoukkueen takaa) tunsi Carolinan ajoiltaan.
Nyt Gustav Forsling tiedetään Florida Panthersin kovakuntoisimmaksi pelaajaksi. Kuntotesteissä kisataan siitä, kuka on joukkueen toiseksi paras. Hänellä on sopimus kevääseen 2027 saakka (AAV $5.75M). Hän kehittyi vähän myöhemmin kuin monet muut, mutta on nyt huippupakki, joka pysäyttää vastustajat taidollaan sijoittua oikein, liikkuvuudellaan ja mailallaan. Ei fyysisesti torppaamalla.
Paul Maurice peluutti Forslingia etenkin Floridassa pelatuissa finaalipeleissä Connor McDavidiä vastaan menestyksekkäästi. Viimeisessä kuudennessa ottelussa ruotsalaisen laskettiin olleen jäällä noin 70 prosenttia McDavidin peliajasta. Forslingin plusmiinustilasto näytti plus neljää.
Ryöstöjä ja löytöjä
Pelaajakauppojen kautta Etelä-Floridaan ovat löytäneet tiensä Eetu Luostarinen (Carolinasta, 2020), Sam Bennett (Calgarystä, 2021), Sam Reinhart (Buffalosta, 2021), Matthew Tkachuk (Calgarystä, 2022), sekä tietenkin Seth Jones (Chicagosta) ja Brad Marchand (Bostonista), molemmat siirtotakarajalla vuonna 2025.
Lähes jokaista näistä kaupoista voidaan nyt tarkastella ja pitää ryöstöinä. Jos ei siltä seuralta, josta pelaaja tuli, ainakin ryöstöinä muilta, jotka eivät keksineet tehdä samaa. Heinäkuun 22. päivänä, vuonna 2022 tapahtunut Matthew Tkachukin kauppa Calgarystä Floridaan yllätti NHL-maailman. Oli vihiä siitä, että Chucky halusi päästä kotimaahansa, mutta itse kauppa, ja siihen kuuluneet nimet olivat aikamoinen räjähdys kesken kesäillan.
Vapailta pelaajamarkkinoilta hankittuja pelaajia ovat vielä Sergei Bobrovski (2019), Carter Verhaeghe (2020), Niko Mikkola (2023), Dimitri Kulikov (2023), Evan Rodrigues (2023), Jonah Gadjovich (2023), A.J. Greer (2024), Tomas Nosek (2024), ja Nate Schmidt (2024).
En näe tuolla listalla yhtään ylipalkattua UFA-pelaajaa. Tässä heinäkuun ensimmäisen lähestyessä muistamme monta, joille on tarjottu lähes käsittämättömiä summia epätoivoisten seurojen taholta juuri tuona hulluna päivänä.
Nate Schmidt ei enää mahtunut Winnipeg Jetsin puolustukseen. Hän merkkautti kolmosparista käsin viisi syöttöpistettä finaalin kuudessa ottelussa, joista neljä kahdessa ensimmäisessä Edmontonissa pelatussa todella kovaotteisessa ja kovatasoisessa ensimmäisessä pelissä. Molemmissa laskettiin yli sata taklausta.
Eetu Luostarinen teki playoffeissa 19 pistettä tasakentällisin. Vain kaksi pelaajaa – Connor McDavid ja Leon Draisaitl – tekivät enemmän. Eetun Florida-treidin vuosiluku kertoo, että hän tuli organisaatioon edellisen GMn Dale Tallonin tekemän isomman pelaajakaupan mukana.
Tallon treidasi 24. helmikuuta, 2020, Vincent Trocheckin Carolinaan, ja sai vastineeksi Erik Haulan, Lucas Wallmarkin, Chase Priskien ja Luostarisen. Tänään Eetu pelaa kuin Paul Mauricen valmentaman pelitavan prototyyppilaituri. Luostarinen edustaa omalla ehkä vähän huomaamattomallakin tavallaan mitä parhaiten joukkueensa identiteettiä. Hän pelaa kovaa, ja jopa ärsyttäen. Hän tekee likaisetkin työt kaukalossa, eikä kaihda mitään tilannetta. Samalla hänellä on taitoa, ja erinomaista peliälyä tehtailla pisteitä, etenkin tärkeissä peleissä.
On vaikeaa kuvitella Florida Panthersiä ilman Eetu Luostarista.
Tuo kyky löytää muitten joukkueitten kokoonpanoista pelaajia, jotka eivät ole syystä tai toisesta saaneet mahdollisuutta näyttää parasta potentiaaliaan näkyy useammassa Bill Ziton pelaajakaupassa. Calgary Flames käytti useampaa valmentajaa (Bob Hartley, Glenn Gulutzan, Bill Peters, Darryl Sutter), joista vain Hartley näytti ymmärtäneen, miten parhaiten käyttää nuorta Sam Bennettiä.
Flamesin (nyt Maple Leafsin) GM Brad Treliving hyväksyi Sam Bennettistä vaihdossa toisen kierroksen varausoikeuden ja Emil Heinemanin, joka päätyi Tyler Toffoli-kaupassa Montrealiin.
Buffalo Sabres päästi nyt Seattlessa vaikuttavan Brandon Montourin ja Sam Reinhartin Floridaan eri kaupoissa, mitä on hankala ymmärtää. Lisää sulkia Bill Ziton päähineeseen.
Runkosarjassa 15 maalia tehnyt Matthew Samoskevich pelasi vain neljä ottelua playoffeissa ja hän on Panthersin oma varaus. Voimme odottaa hänen aikansa olevan vielä tulossa. Floridan AHL-joukkue Charlotte Checkers pelaa parhaillaan Calder Cupin finaalia Abbotsford Canucksin kanssa, mikä kertoo lisää seuran prospektivarannon terveellisyydestä.
Olisiko alunperin LA Kingsin mukana NHL-kaukaloihin luistellut puolustaja Tobias Björnfot nimi, joka nähdään vielä Panthersin takalinjoilla?
Masterclass-valmennus, yhteishenki ja kulttuuri
58-vuotias, NHL:ssä vuodesta 1995 lähes yhtäjaksoisesti valmentanut Paul Maurice on poikkeuksellisen taitava jääkiekkovalmentaja. Me opimme jotain uutta jääkiekosta aina, kun hän avaa suunsa. Muina valmentajina toimivat Jamie Kompon (taisi juuri voittaa neljännen Stanley Cupinsa), Sylvain Lefebre (puolustajat), Tuomo Ruutu, Myles Fee ja Robb Tallas (maalivahtivalmentaja).
Florida Panthersin pelitapa ei ole helppo noudattaa. Anton Lundell kertoi Atleetille Edmontonissa, miten jo pelkän pelitavan takia on oltava koko ajan huippukunnossa. Harjoitellaan kovaa koko kauden ajan. Ja sen ansiosta raskas matkustaminen ja nopeasti eteentulevat ottelut finaalissa eivät haitanneet joukkuetta ollenkaan. Päinvastoin.
Floridassa on luotu joukkueen toiminnassa kulttuuri, jolla voitetaan. Tapa, jolla pelaajia kohdellaan. Johtavat pelaajat, jotka pitävät huolen siitä, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleeksi. Ja samalla pelaajista lähtevät vaatimukset päivittäiseen tekemiseen. Kaikki ovat ostaneet ja omaksuneet yhteisen tavoitteen ja yhteiset toimintatavat. Tuota tasapainoa, kovien vaatimusten ja samanaikaisesti lämpimän kohtelun välillä, ei kaikkialla onnistuta löytämään.
Näimme miten, kun Gary Bettman luovutti Stanley Cupin voittajajoukkueen kapteenille, Aleksander Barkov ei lähtenyt kiertämään kaukaloa Kannu kädessään, kuten on perinteisesti tapana. Hän luisteli suoraan joukkueensa luo, antoi sen ensimmäiseksi Nate Schmidtille. Ja sitten oli Seth Jonesin vuoro. Ja sitten kovaonninen Tomas Nosek, jonka virheestä Panthers joutui vajaalle ensimmäisessä ottelussa jatkoajalla ja hävisi.
Pian Stanley sai kiertää pelaajilla, jotka eivät edes olleet pelaavassa kokoonpanossa, tai sellaisilla, jotka eivät sitä koskaan ennen olleet voittaneet. Ei nokkimisjärjestystä. Ei ensin kapteeni, sitten varakapteenit, sitten pisimään pelannut, sitten eniten pisteitä tehnyt. Ei mitään sellaista.
Sam Reinhart, Sam Bennett, Matthew Tkachuk, ja Carter Verhaeghe saivat vuoronsa vasta numeroilla 16-20. Suurimman osan kaudesta ECHL-joukkue Savannah Ghost Piratesin maalia vartioinut Evan Gormier oli paikalla kolmosvahtina, ja sai Stanleyn käsiinsä ennen Sergei Bobrovskia.
Kun Florida Panthers käy pelikiertueilla ulkona syömässä, koko joukkue tulee mukaan. Jokaikinen. Pelaajat ovat haastatteluissa muistelleet, ettei kukaan koskaan jäänyt näiltä yhteisaterioilta pois. Myös jokainen huoltaja ja muut henkilökunnan jäsenet mukana. Ja yleensä Bill Zito kävi maksamassa laskun.
Kaikella tällaisella on merkitystä. Etenkin joukkuelajissa. Muistamme, miten kuudennen finaaliottelun viimeisen vaihdon alkaessa Paul Maurice komensi nelosketjunsa jäälle. Hän halusi näitten haalariosaston miesten saada kokea, millaista on olla itse kaukalossa, kun siihenastisen elämän suurin jääkiekkounelma toteutuu. Sen he olivat ansainneet.
Dynastia?
Voidaanko Florida Panthersia alkaa kutsumaan jo NHL-dynastiaksi? Palkkakattoaikakauden dynastiaksi? Minidynastiaksi, kuten Chicago Blackhawksin kannattajat halusivat nimittää oman suosikkijoukkueensa kolmen Stanley Cupin jälkeen?
Jotkut ovat ehdottaneet dynastia-nimitystä Panthersille, koska kaksi mestaruutta ja yksi finaalipaikka kolmessa vuodessa palkkakattoaikakaudella vastaa kolmea tai neljää ennenkuin NHL alkoi asettaa rajoitteita joukkueitten yksittäisille pelaajabudjeteille. Tämä saavutus on vakuuttava Floridalta, ja se on myös jälleen yksi osoitus komissaari Gary Bettmanin onnistuneesta strategiasta perustaa joukkueita Yhdysvaltojen eteläisille sunbelt-alueille.
Florida Panthers tunnettiin suurimman osan sen seurahistorian ajasta joukkueena, joka sai halliinsa vähemmän maksaneita katsojia kuin useimmat. On annettava kunniaa erittäin hyvin johdetulle ja valmennetulle jääkiekkojoukkueelle: Panthersin menestyksessä on kyse paljosta muustakin kuin paljon puhutuista osavaltion veroeduista.
Mutta oikein dynastia?
Bill Zito lupaa löytävänsä tilaa kaikille joukkueensa vapaille agenteille ensi kaudellakin. Tätä kirjoitettaessa tilaa katon alla on 19 miljoonaa dollaria. Jonkinlaisia kotiseutualennuksia saavat loistavat pudotuspelit pelanneet Aron Ekblad (vaikka Connor McDavid vei kahville pari kertaa), Brad Marchand ja etenkin Sam Bennett hyväksyä, jotta kaikki saavat jatkaa Floridassa, kuten ovat kesken hurjan juhlinnan ilmoittaneet haluavansa tehdä.
Jos emme vielä uskalla myöntää dynastia-arvonimeä tälle Wagonille, hyvin mahdollisesti tulemme sen tekemään ihan lähivuosina.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
