Sunnuntaina menehtynyt Bernie Parent oli Philadelphia Flyersin seurahistorian paras maalivahti. Bernie oli jumaloitu ja etenkin rakastettu henkilö Philadelphiassa ihan elämänsä loppuun saakka, vaikka pelaajaura katkesi ikävällä tavalla jo vuonna 1979, eli 46 vuotta sitten. Tässä vaatimaton muistokirjoitus miehelle, joka kahdessa Stanley Cup-paraatissa istui aina ensimmäisessä autossa. Kuin kuningas.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
KURKKAA KAIKKI VIHJEET
Gallialaista charmia
Bernie Parentin elämä jääkiekossa tulee aina olemaan erityinen asia kaikille hänen aktiiviuraansa ja uran jälkeista elämää seuranneille. Bernie oli spesiaali mies, ei pelkästään harvinaislaatuisten pelitaitojensa ja kaukalossa saavutettujen voittojensa ansiosta. Hän rakasti jääkiekkoa ja kaikkia ihmisiä siinä, mutta hänet tullaan aina muistamaan lämpimästi myös hänen gallialaisesta charmistaan,jos näin voidaan sanoa, ja hänen vallattomasta huumorintajustaan.
– Some fun, eh? aloitti Parent yleensä itse ottelujen jälkeiset haastattelunsa jo ennenkuin toimittajat olivat ehtineet edes kysyä mitään.
Kerran Chicagon vanhalla Stadiumilla Flyersin selostaja Gene Hart huomasi, miten Bernie oli viettänyt tovin ennen ottelua keskustelemalla Hawksin Bobby Hullin kanssa. Kun Hart kysyi, mitä hän oli sanonut Hullille, Bernien vastaus tuli, hänelle tyypillisellä charmikkaalla ranskalaisella korostuksella: “I said to hiim, dont mess wit` me, Baldy.”
Ja mitä Bernie tekisi, jos Hull laukoisi kuuluisan lämärinsä?
– Yritän päästä alta pois, hän vastasi.
Toisessa haastattelussa Bernieltä kysyttiin hänen vieressään istuneen puolustajan Ed Van Impen pelillisistä vahvuuksista. Haastattelija yritti kaiketi saada Parentilta kommenttia vuosien ajan hänen edessään luutineen pakin vahvasta maalinedustapelistä.
– No, hän piereskelee paljon, sanoi Parent. Ja nauroi päälle. Tietäen, että tämä osa haastattelusta oli ohi, seuraava kysymys tulisi suoraan Van Impelle.
Hyvä kuningas
Bernard Marcel Parent rakasti Philadelphiaa, ja Philadelphia rakasti takaisin, mutta eri tavalla kuin ketään muuta urheilusankaria koskaan. Philadelphia Flyersin suuruuden aikojen, NHL-kaukaloita kovalla pelillä terrorisoineesta “Broad Street Bullies”-joukkueesta esimerkiksi kapteeni Bobby “Whitey” Clarke oli johtaja, jota ihailtiin jopa pelonsekaisella tavalla. Dave “The Hammer” Schultz oli joukkueen poliisi, josta tuli joukkueen identiteetti ja kasvot, ja joka samalla järjesteli usean vastustajankin kasvot uuteen uskoon.
Bernie taas oli artisti. Hurmuri, jota kaikki rakastivat, hellivät ja jumaloivat. Bernie istui kahdessa Broad Streetiä pitkin livunneessa Stanley Cup-paraatissa ensimmäisessä avoautossa kuin kuningas konsanaan. Hän oli se hyvä kuningas, joka oli juuri tuonut lahjan uskollisille alamaisilleen ilkeitä maahanhyökänneitä tunkeutujia kohtaan kukistamalla heidät. Ja uskolliset alamaiset rakastivat häntä yhä enemmän hänen sankaritekojensa ansiosta.
Bernie Parentista on sanottu, että hän pelasi jääkiekkomaalivahtina lajin hohdokkaimmalla pelipaikalla kuin klassisen baletin tanssija. Tavalla, joka teki pelipaikasta entistäkin hohdokkaamman. Osasyy tähän oli kaksi ja puoli vuotta Toronto Maple Leafsissä vietetty aika, jolloin Bernie pääsi itse mestarin, eli Jacques Planten oppiin. Ajan mittaan Berniestä tuli itse mestari.
Parent teki jokaisen ketterän torjuntaliikkeensä tyylillä; kauniisti ja tarkoituksellisesti. Minimaalisen pelkistetyin liikkein. Jokainen pienikin kyynärpään liike, luistimen välähdys kiekon eteen, tuli maksimaalisella teholla. Bernie oli puristi. Hän oli spesiaali pelipaikallaan. Ja Philadelphian fanit tiesivät tämän, ja rakastivat maalivahtiaan tämän ansiosta.
Bernie Parentilla oli huonoa onnea uransa aikana, huonojakin hetkiä, mutta ne tekivät hänen hahmostaan jotenkin vieläkin rakastettavamman. Ja aina kun hän teki yhden klassisen torjunnan lisää, Philadelphian Spectrumin yleisö huusi “Bernie! Bernie! Bernie!”-huutoaan.
Syntynyt Montrèalissa, silti aina philadelphialainen
Bernie Parent oli syntynyt Montrèalissa, Kanadan Quebecin provinssissa, mutta hänestä tuli philadelphialainen ja hänet tullaan aina muistamaan philadelphialaisena.
Ammattilaisura alkoi oikeastaan Boston Bruinsissa. Bernie oli Bruinsin omaisuutta jo A-junnuissa, kun hän pelasi Bostonin sponsoroimassa Niagara Falls Flyersissa. Vuoden 1965 Memorial Cupin verisestä finaalisarjasta Edmonton Oil Kingsin ja Niagara Fallsin välillä puhutaan vieläkin joskus Edmontonissa, jonka vanhassa Edmonton Gardenssissa pelit pelattiin.
Parentista tuli Philadelphia Flyersin omaisuutta vuoden 1967 laajennusdraftissä. Maaliskuussa, vuonna 1968 Bernie pelasi omien sanojensa mukaan uransa ikimuistoisimman nollapelin. Ottelu Flyersin ja Los Angeles Kingsin välillä pelattiin Quebec Cityn Coliseessa, koska osa Philadelphian Spectrumin katosta oli lentänyt taivaan tuuliin myrskyssä.
Ranskankieliset pelaajat saivat sankareitten vastaanoton Quebecissä. Ottelu Kingsiä vastaan päättyi maalittomaan tasapeliin; Bernien uran viides nollapeli, LA:n Terry Sawchukin uran 101.
Jostain syystä juuri Quebecistä on tullut enemmän NHL-maalivahteja kuin mistään muualta, ja myös enemmän Vezina-voittajia. Myös itse Georges Vèzina, The Chicoutimi Cucumber, jonka mukaan NHL:n parhaan maalivahdin palkinto on nimetty, oli kotoisin Quebecistä.
Ehkä yksi syy on jonkinlainen oppisopimuskoulutus, kulttuurikyply, jonka Quebecin maalivahdit saavat jo nuorella iällä. Aina on ollut joku, ketä ihailla, ja matkia. Patrick Roy sai kerran pikkupoikana mailan Quebec Nordiquesin maalivahdilta Daniel Bouchardilta, ja nukkui maila vierellään. Myöhemmin jokainen maalivahdin alku halusi taas olla Patrick Roy.
Bernie Parentin tapauksessa tämän historiallisen perinnön sanotaan siirtyneen hänelle siten, että legendaarisen Jacques “Jake the Snake” Planten, ensimmäisen NHL:ssä maskin päähänsä laittaneen maalivahdin, sisko asui Bernien lapsuudenkodin naapurissa. Aina, kun Plante kävi kylässä sisarensa luona, naapurin poika ilmestyi kuin tyhjästä paikalle kyselemään maalivahdin pelistä, kesällä tai talvella.
Bernien sanottiin itkeneen, kun Flyers treidasi hänet Toronto Maple Leafsiin kolmen ja puolen Philadelphiassa vietetyn kauden jälkeen kaudella 1970-71. Hän ei halunnut jättää kaupunkia, jota hän rakasti, eikä kaikkia ystäviään, mutta seuraavien puolentoista kauden ajan hän sai pelata idolinsa Jacques Planten kanssa, ja oppia lisää.
Parent palasi Philadelphiaan kuitenkin, ensin kapinaliiga WHA:n Philadelphia Blazersin paidassa. Kun hän kieltäytyi pelaamasta WHA:n playoffeissa, hänen kieltäytymistään pidettiin epäluonteenomaisena tekona. Sitten saatiin tietää, ettei hänelle oltu maksettu seuralta, ja hänen silloinen agenttinsa oli vienyt suurimman osan jo maksetuistakin palkkioista. Tämä vastoinkäyminen osoittautui lopulta hyväksi asiaksi siinä mielessä, että se mahdollisti paluun Flyersiin kaudeksi 1973-74.
Maailman paras maalivahti
Bernie Parentin paluu Spectrumiin ja Philadelphia Flyersiin oli vähintäänkin loistokas. Hän oli nyt 28-vuotias, ja aivan uransa huippupisteessä.
Hän ja kansallislaulun laulaja, legendaarinen Kate Smith olivat vedossa. Voittoja tuli toinen toisensa jälkeen. Bernie Parent pelasi parhaimman kauden, jonka maalivahti on National Hockey Leaguessa koskaan pelannut. 47 voittoa, 13 tappiota, 12 tasapeliä. Ottelua kohti päästettyjen maalien keskiarvo eli GAA 1.89. Torjuntaprosentti 93.2%. Runkosarjan lopussa kaksitoista nollapeliä.
Playoffeissa 12-4-1, GAA 2.02 ja torjuntaprosentti 93.3%, kaksi nollapeliä.
Bernie voitti kaiken mahdollisen. Vezinan, Conn Smythen, valinnan NHL:n All Stars-kuusikkoon. Ja tietenkin Stanley Cupin.
Seuraavalla kaudella 1974-75 Bernie todisti, ettei ensimmäinen kausi ollut sattumaa. Hän voitti kaikki samat palkinnot uudelleen, piti nollan vielä viimeisessä ottelussa.
Kevään 1975 Stanley Cupin finaalissa pelattiin kuuluisa ottelu Buffalon vanhan Auditoriumin sumussa, finaalin Game 3.
Noitten kahden peräkkäisen kauden ajan Bernie Parent oli maailman paras maalivahti. Kukaan ei ollut parempi, eikä kukaan olisi voinut olla parempi. Bernie oli saavuttanut jotain, mitä kukaan toinen maalivahti National Hockey Leaguen historiassa ei ollut koskaan saavuttanut.
Hän oli uransa huipulla, maailman huipulla. Hän istui siinä paraatin ensimmäisessä autossa kuin kuningas.
Isoissa 70-luvun Amerikan autoissa näkyi Philadelphian alueella paljon puskuritarroja, joissa luki: “Only God saves more than Bernie Parent”. Yleisesti uskotaan, ettei Philadelphia Flyers, kovasta pelottelukiekostaan ja taitavista pelaajistaan huolimatta, olisi koskaan voittanut kahta Stanley Cupia ilman loistavaa maalivahtiaan.
Vastoinkäymiset ja pullon henki
Loistokkaitten voittojen jälkeen Bernien maailma alkoikin yhtäkkiä hajota. Ensin tuli mystinen kipu käsivarteen. Sitten löydettiin syy käsivarsikipuun. Se oli välilevyn pullistuma aivan niskan tyvessä. Seurasi vakava leikkaus, jota seurasi lähes koko kauden 1975-76 missaaminen.
Paluunsa jälkeen Parent ei ollut yhtä tehokas kuin aikaisemmin. Playoffeissa Torontoa ja Bostonia vastaan hän päästi kuuluisat viisi maalia kahdeksasta Darryl Sittlerin tekeminä yhdessä ottelussa Leafsiä vastaan, ja löi voittomaalin sisään omalla mailallaan vahingossa Bruinsia vastaan.
Bernie Parentin neljäntoista vuoden ammattilaisura katkesi keväällä 1979 pelottavalla tavalla. Flyersin Jimmy Watson ja New York Rangersin Dan Maloney kamppailivat maalin edessä, miesten mailat nousivat korkealle. Yhtäkkiä Bernie luisteli pois maaliltaan, selvästi tuskissaan. Hän otti maskinsa pois, ja piteli silmäänsä.
Kukaan ei siinä vaiheessa vielä tiennyt, miten vakavasta vammasta oli kyse. Mutta tämä ei voinut olla hyvä juttu.
Myöhemmin saatiin selville, että Maloneyn mailan tuppi oli tullut Bernien maskin silmäaukosta sisään, ja aiheuttanut silmävamman. Parent käytti niin sanottua “Jacques Plante”-maskia, jonka silmäaukoista ei kokeitten perusteella pitänyt saada mailaa läpi. Täysin odottamaton, huono-onninen vahinko, ja samalla surullinen ja pettymyksellinen loppu aivan mahtavalle jääkiekkouralle.
Bernie Parent itki lehdistötilaisuudessaan, jossa hän ilmoitti lääkäreiltään saaneista huonoista uutisista.
Bernie rakasti perhettään ja venettään. Hän oli lopettamisaikoinaan juuri rakentamassa unelmavenettään kalastusreissuja varten. Sitten kävi ilmi, ettei hän ollutkaan taloudellisesti hyvinvoiva entinen urheilija. Jo toinen rötösagentti oli sotkenut hänen tulonsa ja veroasiansa hänen tietämättään. Veneenrakennus jäi kesken.
Philadelphia Flyersin organisaatio otti tässä vaiheessa entisen maalivahtinsa siipiensä suojaan. Bernie palkattiin maalivahtivalmentajaksi, ja hänelle väsättiin sopimus, joka toi taloudellista turvaa.
Valitettavasti, Bernie etsi lohtua pullon hengestä, vähän samaan tapaan kuin hänen entinen valmentajansa Fred Shero oli tehnyt. Myöhemmin hän päätti lopettaa alkoholisminsa, veti hanan kiinni, tunnisti ongelmansa ja kukisti sen urheasti. Kaikista Bernie Parentin elämän loistavista voitoista, tämä saattoi lopulta olla kaikista palkitsevin.
Hänestä tuli neljäs Flyersin pelaaja, jota juhlittiin erityisellä juhlaillalla, ja siihenastisen historian toinen, jonka paita (numero yksi) vedettiin Spectrumin kattoon. Ensimmäinen oli ollut puolustaja Barry Ashbee, numero neljä, jonka ura myös päättyi epäonnekkaaseen silmävammaan.
Bernie ja Pelle
Maalivahtivalmentaja Bernie Parentin tähtioppilaaksi tuli 1980-luvun alussa mies Tukholman Söderistä, Barnängsgatanilta. Nuori mies, jonka suurin idoli jo poikavuosina oli aina ollut juuri Bernie, ja suosikkijoukkue Philadelphia Flyers.
Pelle Lindbergh oli edelläkävijä eurooppalaisena maalivahtina aikoina, jolloin maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa ei vielä yleisesti uskottu vanhan mantereen maalivahteihin. Edes Glen Sather ei uskonut heihin. Lindbergh oli uskomattoman nopearefleksinen maalivahti, joka todisti kaikki nuo ennakkoluulot vääriksi.
Yksi hienoimmista hetkistä sekä Bernien että Pellen elämässä tuli, kun kesän 1985 palkintogaalassa Bernie sai kunniatehtäväkseen ojentaa Vezina-palkinnon valmennettavalleen.
– Haluan kiittää miestä, joka opetti minulle kaiken minkä tiedän maalivahtipelaamisesta NHL:ssä, ystävääni Bernie Parentia, sanoi Lindbergh puheessaan.
Vain muutamaa kuukautta myöhemmin, 11. marraskuuta, 1985, Pelle menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa.
– On kuin olisin menettänyt oman poikani, sanoi murheellinen Bernie.
Stanley Cup-mestari Edmonton Oilers tuli vain muutamaa päivää myöhemmin Philadelphiaan. Glen Sather tarjoutui peruuttamaan koko ottelun, mutta Flyers halusi pelata. Niin Pelle olisi halunnut. Bernie Parent piti ennen ottelua pidetyssä muistotilaisuudessa Spectrumin jäällä koskettavan puheen, josta Philadelphiassa puhuttiin vuosia jälkeenpäin.
Hän matkusti myös Tukholmaan Pellen hautajaisiin. Ennenkuin nuorena kuollut maalivahti laskettiin kauniin Skogskyrkogårdenin hautausmaan multiin, Bernie piti Sofian kirkossa yhden muistopuheista. Mannen bakom den vita masken saatettiin matkaan hänelle sopivalla tavalla, vanhemman, alunperin valkoisen maskin kuuluisaksi tehneen miehen toimesta.
– When death defeats greatness, we all mourn, Bernie sanoi. – And when death defeats youth, we mourn even more.
Flyersin suurlähettiläs loppuun asti
Bernie Parent toimi taipaleensa loppuun saakka aktiivisesti Philadelphia Flyersin suurlähettiläänä, suosittuna hahmoja Alumni-tapahtumissa, Flyersin perustajan Ed Sniderin hyväntekeväisyysorganisaatiossa, motivaatiovalmentajana. Hän oli aktiivinen ja aina hyvällä tuulella, aina pelkästään positiivinen sosiaalisessa mediassa ihan loppuun asti.
Hän oli todellinen “Man of the people”, termin varsinaisessa merkityksessä. Todellinen herrasmies, legenda, jolla oli aina aikaa poseerata fanien kuvissa, ja laittaa nimensä Flyers-paitoihin. Elämäänsä tyytyväinen mies kaikin tavoin.
Tuo mainittu gallialainen charmi oli nähtävillä kahdeksankymppiseksi eläneen, hyvin mahdollisesti suosituimman koskaan Philadelphian kaupungissa toimineen urheiijan olemuksessa. Hänellä oli kolme lasta, lastenlapsia, ja vaimo Gini.
Viimeiset viikot ovat olleet rankkoja jääkiekkomaailman maalivahtiosastolla. Kuudentoista päivän sisällä on menetetty ensin Ken Dryden, sitten New York Rangers-legenda Ed Giacomin, ja nyt vielä Bernie Parent. Kolme Hockey Hall of Fame-vahtia.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
