Peräti viisi joukkuetta lähti Stanley Cupin pudotuspeleihin viime vuonna kovatasoisesta Atlantin divisioonasta. Kaksi rikkoi sadan pisteen rajan. Divisioonan kolmanneksi sijoittunut joukkue voitti lopulta Stanley Cupin. Tässä kahdeksan NHL-joukkueen ryhmässä on aika selkeä kahden kerroksen väkeä-ilmiö, koska kaksi joukkuetta näyttävät kokeneen Titanicin kohtalon – ne jäävät Atlantin pohjalle. Kaksi muuta on selvässä nousussa ylöspäin. Tässä pieni ennakko tulevaa runkosarjaa silmälläpitäen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
TOTO5:ssä mm. ohipeli selvästä suosikista.
Pelikohteissa mm. muutaman prosentin hevonen!
Ideat, infot ja kaikki tarvittavat työkalut.
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
KURKKAA KAIKKI VIHJEET
Toronto Maple Leafs – DNA on muuttunut
Toronton mahdollinen kokoonpano:
Knies – Matthews – Domi
McMann – Tavares – Nylander
Maccelli – Roy – Joshua
Lorentz – Kampf – Cowan
McCabe – Tanev
Rielly – Carlo
Ekman-Larsson – Benoit
Stolarz
Hildeby
(Woll Loukkaantunut)
Toronto Maple Leafs oli Atlantin divisioonan ykkösjoukkue viime kauden runkosarjassa 108 pisteellään (52-26-4). Playoffeissa se pudotti Ottawa Senatorsin kuudessa, ja putosi toisella kierroksella Florida Panthersille kotikaukalossaan pelatussa Game Sevenissä. Ykkösmaalivahti Anthony Stolarz kolkattiin pois pelistä ja kannettiin paareilla ambulanssiin jo ensimmäisessä ottelussa. Leafs onnistui silti pääsemään otteluvoitoissa 2-0 johtoon ja kolmannessa pelissä jatkoajalle.
Kesän suurin tapaus oli Mitch Marnerin lähtö Nevadaan. Kotikaupungissaan yhdeksän kauden ajan pelannut Marner oli joukkueen paras pistemies 102 pisteellään. Vain kaksi maalia 13 playoffpelissä. Voi olla, ettei Marneria pidetä hyvänä playoffpelaajana, mutta tällaisia sadan pisteen pelaajia tarvitaan kuitenkin, jotta ylipäätään päästään playoffeihin.
Kaksi vuotta sitten palkattu GM Brad Treliving korvasi Marnerin pisteet toista kautta, jos näin voidaan sanoa. Kaupassa Nevadasta tuli Nicholas Roy, joka on erittäin käyttökelpoinen kolmosketjun sentteri ja playoffpelaaja. Treliving puhui kauden jälkeen joukkueen DNA:n muuttamisesta. Royn lisäksi Vancouverista alkuperäiseen NHL-seuraansa hankittu Dakota Joshua on myös juuri tätä. Oikeastaan 102 pisteen miestä ei voida mitenkään korvata, mutta hänen lisäkseenkin Leafsillä oli viisi vähintään 20 maalin miestä.
William Nylander ottanee Marnerin paikan ykkösketjun oikeassa laidassa. Kapteeni Auston Matthews teki vain 33 maalia, mikä ei ollut hänen normaalitasoaan. 35-vuotias John Tavares teki 38, ja allekirjoitti seuraystävällisen jatkopahvin. 22-vuotias Matthew Knies pelasi ensimmäisen täyden kautensa NHL:ssä, eikä hänen täyttä potentiaaliaan ole edes vielä nähty.
Suomalaisittain Utahista hankittu Mattias Maccelli voi tällä kaudella tehdä todellisen läpimurron. Hän voi saada mahdollisuuden näyttää taitojaan ja peliälyään ykkösketjussa. Ykkösvalmentaja Craig Berube voi käyttää eri ketjuissa Max Domia, Willy Nylanderia, tai Maccellia. Hyvä mahdollisuus “Finnish Fettucini”:lle, joka merkkautti vain 18 pistettä viime kaudella 55 ottelussa Utahissa.
Puolustuksessa Maple Leafsillä on kaksi hyvää shutdown-pakkia sankarimaisesti uhrautuvassa Christopher Tanevissa ja Brandon Carlossa. Joukkueen pitkäaikaisin pelaaja Morgan Rielly ei pelannut parastaan viime kaudella, ja pystyy paljon parempaan.
Ensimmäistä kertaa sitten emme edes muista koska, Toronton maalivahtiosastolla ei näytä olevan mitään draamaa. 31-vuotias Anthony Stolarz on hyvä ykkönen, joka pelaa hyvin todella tärkeissä otteluissa. Todella isona korstona (198cm/110kg) hän on joskus loukkaantumisaltis. Joseph Woll on hyvä kakkonen.
Jokainen tietää, mitä vuosinumero 1967 tarkoittaa Toronto Maple Leafsin jättiläismäiselle brändille. Edellisestä Stanley Cupista on kulunut jo 58 pitkää vuotta. Vain kaksi pudotuspelisarjavoittoa viimeisten 11 vuoden aikana. “Shanaplan” tuli tiensä päähän, ja seuran presidenttinä toiminut legenda Brendan Shanahan vapautettiin tehtävistään.
Tämä kausi näyttää, onko Trelivingin joukkueen rakennus, ja Stanley Cup-mestarivalmentaja Beruben valmennus sopiva sekoitus, jolla päästään kamppailemaan vaikkapa idän finaaliin. Enemmän kovuutta ja santapaperia, ehkä taidon ja nopeuden kustannuksella. Hankalampi vastustaja, ei enää “Core Four”-yhdistelmää.
Kuten muittenkin Atlantin huippujoukkueitten tapauksissa, vain playoffmenestyksellä on yhtään mitään merkitystä Toronto Maple Leafsille.
Tampa Bay Lightning – onko koston aika käsillä Battle of Floridassa?
Tampan mahdollinen kokoonpano:
Guentzel – Point – Kucherov
Hagel – Cirelli – Concalves
Björkstrand – Gourde – Chaffee
Holmberg – Finley – Girgensons
Hedman – Moser
McDonagh – Cernak
Lilleberg – Raddysh
Vasileskyi
Johansson
Floridan toinen joukkue oli viime kauden runkosarjassa Atlantin kakkonen. 102 pistettä (47-27-8), ja samalle sijalle veikkaan heidät tällekin kaudelle. Kausi päättyi verisessä Floridan taistelussa nopeasti jo viidessä ottelussa Florida Panthersin hampaissa. Loukkaantumisilla saattoi olla osuutta nopeaan lähtöön kohti golf-kenttiä.
On helppoa unohtaa, että Lightning on ollut kolme kertaa Stanley Cupin finaalissa viimeisten kuuden kauden aikana, ja voittanut niissä kahdesti. Sen ikkuna ei ole vielä sulkeutunut, eivätkä odotukset ja vaatimukset ole pätkääkään vähentyneet. Playoffjoukkue aivan varmasti. Stanley Cup-mestariehdokasjoukkue?
Samalla, Bolts ei ole selviytynyt ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon kolmeen vuoteen. Se on luistellut pois jäältä voittajana vain neljästä playoffottelusta viimeisen kolmen kevään aikana. Ehkä odotuksia on hieman kevennettävä. Tampan päätehtävä kauden päätteeksi on edelleen verivihollisen Florida Panthersin kukistaminen ja päihittäminen, ja osavaltion mestaruuden ottaminen verisesti kostotoimenpiteillä, mutta aika alkaa olla rajallinen. Lightningilla on taitavia pelaajia, eliittiluokan taitureita kokoonpanossaan yhä, mutta osa heistä alkaa lähestyä uransa illansuuta. Todella hyviä prospekteja ei ole tulossa. Koston on siksi tapahduttava nyt.
Tampa teki viime kaudella eniten maaleja NHL:ssä (292). Tehtyjen ja päästettyjen maalien ero oli sarjan toiseksi paras.
GM Julien BriseBois ei tehnyt suurempia muutoksia kesällä. Hän uskoo kokoonpanoonsa. Pontus Holmberg tuotiin Torontosta. Hyvä, ehkä aliarvostettu pelaaja, joka tuo syvyyttä. Seattlesta saadut siirtotakarajahankinnat Yanni Gourde ja Oliver Björkstrand tuovat lisää. Björkstrand on rikkonut 20 maalin rajan kuusi kertaa NHL-urallaan, mikä saattaa olla pieni yllätystieto jopa tanskalaisen oluen ystäville.
Kenellekään ei tule yllätyksenä se, että TBL:n vahvuudet ovat sen ylivoimapeli ja maalivahti. NHL:n viidenneksi tehokkain yv viime kaudella. Tampa oli New Jersey Devilsin kanssa ainoa joukkue, jonka yv ja av olivat molemmat liigan kymmenen parhaan joukossa. Maalivahti Andrei Vasilevskyi aloitti peräti 63 ottelua (eniten koko sarjassa), ja sai toiseksi eniten ääniä Vezina-äänestyksessä.
Nikita Kucherov on voittanut NHL:n pistepörssin ja vienyt Art Rossin kahdesti peräkkäin. Yksi kaikkien aikojen parhaista peliä rakentavista laitureista. Brayden Point ja Jake Guentzel rikkoivat kumpikin 40-maalin rajan – vaikea kuvitella aliarvostetumpia 40-maalin miehiä. Guentzel teki NHL:n eniten, 17 maalia ylivoimalla. Anthony Cirelli oli Selke-finalisti. Hän ja 4 Nationsissa todella urheasti taistellut Brandon Hagel ovat kaksi huippuluokan kahden suunnan hyökkääjää, erinomaisia alivoimilla.
Tampa Bay Lightningin puolustus ja koko joukkueen puolustuspeli otti isoja askeleita oikeaan suuntaan viime kaudella, kaikissa tilastollisissa kategorioissa. Ryan McDonaghn paluu kotiin auttoi stabilisoimaan pakistoa. Erik Cernakin kehitys ja kyky ottaa kontolleen kovia vastakkainpeluutuksia keventää ykköspakki Viktor Hedmanin taakkaa.
Kuten toisellakin Floridan osavaltion NHL-joukkueella, Lightningin joukkueen syvyys on hyvällä mallilla. Mahdollinen loukkaantumissuma pystytään kahlaamaan läpi koko porukan tuhoutumatta. Ja kuten Panthersin tapauksessa, jos Lightningin ykkösmaalivahdille tapahtuu jotain ikävää, pitkäaikainen loukkaantuminen lähinnä, joukkueen mahdollisuudet romahtavat.
Joskus tulee mietittyä myöhäisillan pimeinä hetkinä, miten Steven Stamkosin poislähettäminen vaikutti TBL:n joukkueen sieluun ja sydämeen. Muuttiko se jotain?
Jon Cooper on ollut pitempään penkin takana kuin kukaan toinen NHL-ykkösvalmentaja. Coops on onnistunut jatkuvasti keksimään keinoja motivoida kovatasoista joukkuetta eteenpäin. Yksi parhaista jääkiekkovalmentajista, ellei paras. Cooperin ehkä tärkein apulainen Jeff Blashill lähti kesällä Chicagoon ykköseksi. Hänen tilalleen palkattiin kahdella NHL-paikkakunnalla valmennuskokemusta hankkinut Dan Hinote.
Isokokoinen hyökkääjä Conor Geekie ei tehnyt ihmeitä viime kaudella tulokkaana (14 pistettä 52 ottelussa), mutta nyt hänellä voi olla tilaisuus ottaa paikka Showsta tehoroolissa Tampan Top-9ssä, ja ehkä kakkosylivoimassa. Pelaaja, jota kannattaa seurata.
Vain kolme Tampan hyökkääjää viime kevään playoffeissa listattiin yli 200 paunauksiksi eli yli noin 90 kiloisiksi. Puolustus on tarpeeksi isokokoinen. Moni meistä Battle of Floridaa kaukaa ja lähempääkin seuranneista oli sitä mieltä, että Panthers töni isokokoisemman oikeudella Lightningin pois jäältä. Olisiko tämä ollut jotain, johon BriseBoisn olisi kannattanut tehdä muutoksia?
Palkkakattorajoitteitten puitteissa.
Florida Panthers – No Barkov, no problem?
Floridan mahdollinen kokoonpano:
Verhaeghe – Bennett – Reinhart
Luostarinen – Lundell – Marchand
Boqvist – Rodrigues – Samoskevich
Gadjovich – Kunin – Greer
Forsling – Ekblad
Mikkola – Jones
Kulikov – Petry
Bobrovski
Tarasov
Florida Panthers on kaksinkertainen Stanley Cup-mestarijoukkue, National Hockey Leaguen paras kunnes toisin todistetaan. Monipuolinen yhdistelmä, joka puolustaa kovaa, dominoi viidellä viittä-vastaan, vastakarvaa armottomasti, pelaa ilkeällä tavalla, ja samalla taidolla. Eliittijoukkueena oleminen voi tapahtua niin erilaisin ja monin tavoin.
Viime kauden runkosarjassa Panthers sijoittui Atlantin kolmanneksi 98 pisteellä. Se voitti vain neljä viimeisistä 11 ottelustaan, mutta löysi playoffvaihteen heti ensimmäisellä kierroksella Tampaa vastaan.
Saatamme olla todistamassa modernin ajan NHL-dynastian syntyä. Toinen peräkkäinen Stanley Cup-mestaruus Edmonton Oilersia vastaan kuudessa ottelussa. Floridan marssi loordi Stanleyn luokse oli päätyä hyvin samalla tavalla kuin Oilersin ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Panthers hävisi kaksi ensimmäistä otteluaan toisella kierroksella Toronto Maple Leafsille, ja oli vain yhden maalin päässä pudota jo 3-0 tilanteeseen, kun Brad Marchandin maali jatkoajalla käänsi momentumin Floridalle.
Lyhyen kesän aikana ei tapahtunut paljoa. Mestarijoukkue menetti vain Utahin kanssa hyvän sopimuksen tehneen puolustaja Nate Schmidtin ja kakkosvahti Vitek Vanecekin. Mestarillinen GM Bill Zito hankki Daniil Tarasovin ja Brandon Bussin varavahdeiksi, sekä veteraanipakki Jeff Petryn puolustukseen.
Parasta työtä Zito teki onnistumalla pitämään Sam Bennettin, Aaron Ekbladin ja Brad Marchandin joukkueessa; kaikki pitkäaikaisilla sopimuksilla. Bennett ja Ekblad kahdeksan vuoden, ja Marchand kuuden vuoden diileillä. Kaikki kolme sopimusta saattavat vanhentua jonain päivänä, mutta se ei ole tämän päivän asia. Roolipelaaja Tomas Nosek allekirjoitti yhdeksi vuodeksi seuraystävällisellä paperilla.
Florida Panthers on lähes joukkue, jonka haarniskaan ei pystytä tekemään edes naarmua. Kapteeni Aleksander Barkov on eliittiluokan kahden suunnan sentteri. Sam Reinhart pystyy tekemään 50 maalia. Sam Bennett ja Brad Marchand yhdistävät taidon ja ärsyttävyyden roolipelaajina ja tarvittaessa tähtinä. Matthew Tkachuk on joukkueen henkinen johtaja, joka pelaa parhaat pelinsä aina kun pelataan ratkaisevia otteluja. Sivuosien esittäjät, kuten Anton Lundell, Carter Verhaeghe, Eetu Luostarinen, ja Evan Rodriguez pystyvät ratkaisemaan tiukoissa paikoissa. Juuri joukkueen syvyys, ja kakkoskorin pelaajien kyky nousta esiin, ja puraista vastustajalta terän pois on tämän joukkueen erityisvoima.
Puolustuksessa huippuluokan pakkeja. Aron Ekblad, Gustav Forsling, Seth Jones. Niko Mikkola osoitti playoffeissa olevansa todella kyvykäs kakkosparin pakki. Sergei Bobrovski pelasi etenkin viime keväänä uransa parhaat playoffit. Bob on viimeisen neljän kauden aikana nostanut itsensä NHL:n eliittiin ja samalla yhdeksi kaikkien aikojen playoffvahdeista.
Pitkäaikainen NHL-valmentaja Paul Maurice on saanut kovan ryhmän pelaamaan juuri sillä tavalla kuin hän haluaa. Joukkue pelaa kovaa kuntoa vaativalla raastavalla tyylillä. Maurice osaa pyörittää peliä kaikilla neljällä ketjullaan.
Kolmas perättäinen Stanley Cup nostaisi Panthersin dynastia-joukkueen statukselle. Samaa ei ole tehnyt kukaan sitten New York Islandersin neljän perättäisen mestaruuden dynastiajoukkueen vuosina 1980-83. Palkkakattoaikakaudella vain Pittsburgh Penguins ja Tampa Bay Lightning ovat onnistuneet voittamaan kaksi peräkkäin.
Jossain vaiheessa voisi kuvitella kolmen peräkkäisen finaalimarssin ottavan veronsa pelaajista. Loukkaantumiset seuraavat. Tkachuk kävi leikkauksessa korjauttamassa jo 4 Nationsissa kärsimänsä vammat. Jos käy niin, että Florida Panthers putoaa ensi keväänä jo ennen Stanley Cupin finaalia, se ei olisi mikään yllätys ottaen huomioon kaiken tämän. Panthersillä on myös iso edustus helmikuun talviolympialaisissa. Väsymys pudotti pallilta myös Tampa Bay Lightningin kahden mestaruuden jälkeen.
Aleksander Barkovin loukkaantuminen harjoituksissa ja seurannut polvileikkaus pitää kapteenin sivussa suurimman osan kaudesta. Juuri kun piti kirjoittaa siitä, miten Barkov on valmis ottamaan seuraavan askeleen, lisäämällä Conn Smythen tai Hartin palkintokaappiinsa. Loukkaantumista voidaan pitää orastavan dynastian romahtamisen alkuna, tai tekijänä joka yhdistää muun joukkueen pärjäämään ilman johtajaansa. Barkovin luistimia ei mitenkään pystytä täyttämään, kuten Maurice totesi, mutta veikataan tässä vielä kerran, että Florida Panthers pääsee playoffeihin, ja #16 palaa kaukaloon ennen arvioitua parantumisaikaa.
Montrèal Canadiens – playoffeissä käynti oli vain une petit apèritif?
Montrèalin mahdollinen kokoonpano:
Caufield – Suzuki – Slafkovsky
Laine – Dach – Demidov
Bolduc – Newhook – Kapanen
Gallagher – Evans – Anderson
Matheson – Dobson
Guhle – Hutson
Xhekaj – Carrier
Montembeault
Dobes
Les Habitants livahti playoffeihin viime kaudella, otti toisen villi kortti-paikan idässä, mikä oli iso yllätys monille. 91 pisteellä ei pitäisi päästä pelaamaan loordi Stanleyn Kannusta. Canadiens teki runkosarjassa 245 maalia ja päästi 265 omiin, eli jäi -20 pakkaselle, mikä ei ole playoffjoukkueen merkki. Stanley Cupin playoffien nuorin joukkue.
Olemme jo parin vuoden ajan odottaneet, koska Canadiensin rakennustyön tulokset alkavat kantaa hedelmää, ja nyt tuo odotus alkaa hahmottua tuloksiksi. Playoffit päättyivät Washington Capitalsin käsiin ensimmäisellä kierroksella, mutta kokemus auttaa suhteellisen nuorta ryhmää tällä kertaa.
Lane Hutson oli ilmiömäinen tulokas. 66 pisteen kausi, ja Calder (edellinen vuoden tulokas-palkinnon voittanut Montrèalin pelaaja oli Ken Dryden). Kieltämättä jännittävin pyhään flanelliin pukeutunut pelaaja sitten Guy Lafleurin, ja siitä on jo aikaa. Hutson oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies, 30-maalin miesten Nick Suzukin ja Cole Caufieldin jälkeen. Erinomainen kausi ykkösmaalivahti Samuel Montembeaultilta (torjuntaprosentti 90.2%). Montembeault aloitti 62 ottelua, ja todisti olevansa luotettava ykkönen. Jakub Dobes oli hyvä kakkonen pelaamissaan 16 ottelussa.
Kapteeni Suzuki (Les Canadiensin seurahistorian nuorin kapteeni saadessaan C:n paitaansa 23-vuotiaana kolme vuotta sitten) sijoittui 89 pisteellään kuudenneksi NHL-senttereitten pistepörssissä.
Noah Dobsonin hankinta oli suurin kesäinen siirto Directeur Gènèral Kent Hughesilta. Sen mahdollisti hyvä prospektipelaajavaranto, varastossa olleet varausoikeudet, ja tila palkkakaton alla. Yksi hyvä hyökkäävä kiekollinen pakki lisää, hintana kaksi ykköskierroksen varausoikeutta, ja Emil Heineman. Canadiens tuli entistäkin nuoremmaksi, kun 34-vuotias pakki David Savard nosti hokkarit naulaan. Dobson on hyvä korvaaja.
Noah Dobsonin tulo ottaa minuutteja pois Mike Mathesonin ja Lane Hutsonin taakasta. Matheson pelasi viime kaudella keskimäärin 25:05 per ottelu, seitsemänneksi eniten NHL:ssä.
Heinemanin tilalle tehty Zach Bolducin hankinta oli huomaamattomampi, mutta pelaaja, joka löytää nopeasti paikkansa.
Martin St. Louis tuli NHL-valmentajaksi aikaisempana valmentajakokemuksenaan vain pikkupoikien valmennus. Todella laajat kokemukset pelaajana korvaavat kurssit ja vierumäet tässä tapauksessa. St. Louis valmentaa nopeasti liikkuvaa intensiivistä jääkiekkoa, jossa mennään ylös ja alas lujaa. Nuoret pelaajat tykkäävät pelata tälle valmentajalle; sen pystyy näkemään jopa täältä 3,589 kilometrin päästä, kuten myös Jakomäestä, noin 6,860 kilometrin päästä.
Tämä on yksi NHL:n jännittävimmistä joukkueista katsoa, ja mahdollisesti vaarallinen vastustaja muille NHL-joukkueille. Se ottaa joskus riskejä hyökätessään puolustuspelin kustannuksella, mikä on vain hauskempaa katsottavaa. Joukkueen kypsyessä puolustuspeli paranee. Tulevaisuuden joukkue, jolla on niin paljon taitoa jokaisella pelipaikalla, että se voi lunastaa lupauksensa ja olla huippuryhmä vielä monella kaudella tästä eteenpäin.
Yllämainittujen nimien lisäksi odotettavissa on lisää hyviä esityksiä Power Forward in-the-making Juraj Slafkolskyltä ja Patrik Laineelta. Ilman Laineen tuomaa innostusta ja maaleja Les Glorieux ei olisi päässyt playoffeihin viime kaudella. Pudotuspelit päättyivät käsivammaan, joka esti syöttämisen ja laukomisen, eli jääkiekon pelaamisen lopulta. Kyse ei ollut vilttikomennosta. Huomattava Calder-ehdokas huipputaitavassa Ivan Demidovissa. Demidov on tarpeeksi iso ja vahva, ja äärimmäisen nopea ja vaikea puolustettava taiturimaisten kiekonkäsittelutaitojensa ansiosta.
Veikataan tässä yli 35 maalin kautta Patrik Laineelta. NHL:ssä vihellettiin paljon vähemmän jäähyjä viime kaudella kuin aikaisemmin, ja ylivoimatilanteitten osuus jäi pienemmäksi. Mihin ketjuun Laine osuu lopulta viidellä viittä-vastaan on mielenkiintoista seurattavaa.
Canadiensin ylivoima oli vain 21. paras NHL:ssä viime kaudella. Odotamme huomattavaa parannusta tällä kertaa, kun Laine, Demidov ja Dobson pelaavat koko kauden. Alivoima oli joukkueen vahvuus, NHL:n yhdeksänneksi paras, mutta kolme tärkeää av-pelaajaa – Christian Dvorak, Joel Armia ja mainittu David Savard eivät enää ole joukkueessa.
Vanhana väkivaltakiekon kannattajana on korostettava Arber Xhekajn merkitystä joukkueelleen. Paljon nopeita ja taitavia kavereita, on hyvä että mukana on iso ja tarvittaessa ilkeä mies, joka puolustaa muita. Ja pystyy pelaamaan vakituista vaihtoa. Vastustajat tulevat pitämään Canadiensin taitureita kohteinaan, pelottelevat ja yrittävät vahingoittaa. Hyvin yksinkertaisesti. NHL-jääkiekko ei ole enää samanlaista kuin 20 tai 40 vuotta sitten, mutta tämä osa peliä ei ole kokonaan poistunut.
Josh Anderson ja Brendan Gallagher tuovat joukkueelle kovuutta, mutta heidän jälkeensä tämä osasto ohentuu nopeasti. Kovaonninen Kirby Dach (vain 59 peliä viimeisten kahden kauden aikana, kaksi puukotusta oikeaan polveen) voi ottaa paljon puhutun kakkossentterin paikan.
Onko Montrèal Canadiens ihan oikeasti vakavasti otettava playoffjoukkue? Nyt sen innostus, nopeus ja pelaajien välinen kemia laitetaan koetukselle. Veikataan tässä, että joukkue on menossa ylöspäin.
Ottawa Senators – Lohikäärme tapettu. Mitä seuraavaksi?
Ottawan mahdollinen kokoonpano:
Tkachuk – Stutzle – Giroux
Perron – Cozens – Zetterlund
Greig – Pinto – Amadio
Cousins – Eller – MacEwen
Sanderson – Zub
Chabot – Jensen
Spence – Yakemchuk
Ullmark
Meriläinen
Jääkiekon kotimaan pääkaupungin NHL-joukkue tappoi henkilökohtaisen lohikäärmeensä viime kaudella, ja otti playffpaikan missattuaan seitsemänä edellisenä keväänä. Toronto Maple Leafs voitti Ontarion taistelun kuudessa, odotetusti. Vaativa valmentaja Travis Green ansaitsee kunniaa 97 pisteen runkosarjasta, mutta saavutuksen takana on muutakin.
Ottawa Senators oli kaikkien tilastojen ja nörttitilastojen perusteella hyvin keskinkertainen joukkue NHL:ssä, mutta etenkin hyvä maalivahtipeli Linus Ullmarkin, Anton Forsbergin (nyt LA:ssä), ja Leevi Meriläisen toimesta auttoi nostamaan sen pudotuspeliviivan yläpuolelle.
GM Steve Staios ei tehnyt suuria muutoksia playoffjoukkueeseensa kesällä. Konkarisentteri, hyvin puolustava Lars Eller tuotiin mukaan nelosketjuun, ja luotettava Jordan Spence puolustukseen.
Siirtotakarajavahvistus – tieto treidistä taisi tulla 20 sekuntia ennen deadlinea – Fabian Zetterlund ei kauden lopussa ollut vahvistus. Kaksi maalia ja viisi pistettä runkosarjassa, ei mitään mistä kirjoittaa tai edes tekstiviestittää kotiväelle Karlstadiin playoffeissa. Jäämme seuraamaan, löytyykö parempi rooli ja peli nyt, kun treidin mahdollisesti aiheuttama shokki on jäänyt kesällä pois mielestä, uuden sopimuksen lämmittäessä. Dylan Cozensin hankinta oli hyvä siirto Ottawan puolelta vaihdossa Josh Norrisiin, allekirjoittaneen mielestä. Se toi vähän enemmän kovuutta aika taitavaan joukkueeseen.
Tim Stutzle oli ainoa Sens-hyökkääjä, joka teki edes 75 pistettä viime kaudella. Kapteeni Brady Tkachuk teki vakuuttavasti 14 maalia ylivoimista. Sensin yv oli NHL:n 11. paras, 23.8%. Alivoima oli sarjan 19. paras, johtajinaan Shane Pinto ja Ridly Greig.
Puolustuksessa 23-vuotias Jake Sanderson nousi tähtirooliin, mikä auttoi ottamaan vähän taakkaa pois Thomas Chabotin harteilta. Juuri Training Campin loppuvaiheissa viime kaudella todella hyvin NHL-paikan ottaneen ja 4 Nationsissa sankarimaisesti sinivalkoisten kunniaa hankalassa paikassa puolustaneen Nikolas Matinpalon sijoittuminen ei ole vielä selvää. Sensin pakiston oikealla puolella vallitsee kova kilpailu pelipaikoista.
Maalivahtiosasto on todella kiehtovassa tilanteessa. Kymmenen nollapeliä viime kaudella. Linus Ullmark on yksi NHL:n parhaista. Anton Forsbergin lähdettyä Kalifornian aurinkoon, Leevi Meriläinen nousee kakkoseksi. 23-vuotias pohojosen mies oli sensaatiomaisen hyvä viime kaudella pelaamissaan 11 NHL-ottelussa.
Joukkue, jonka menestys nojaa todella paljon maalivahtiin, on haavoittuvainen pitemmässä juoksussa. Viidellä viittä vastaan Ottawa teki toiseksi vähiten maaleja koko NHL:ssä viime kaudella, 139. Ei riitä kovassa Atlantin divisioonassa. Huono onni, tärkeän pelaajan loukkaantuminen, maalivahdista puhumattakaan, ja koko paletti voi levitä.
Boston Bruins – nöyryytyksestä nousuun?
Bostonin mahdollinen kokoonpano:
Geekie – Lindholm – Pastrnak
Zacha – Mittelstad – Arvidsson
Jeannot – Minten – Khusnutdinov
Eyssimont – Kuraly – Kastelic
Lohrei – McAvoy
Lindholm – Peeke
Zadorov – Jokiharju
Swayman
Korpisalo
Big Bad Bruins oli viime kauteen saakka NHL:n palkkakattoaikakauden tasaisesti menestynein joukkue vuodesta toiseen. Se missasi playoffit pari kertaa hyvistä pistesaldoista huolimatta. Mutta viime kaudella koko paletti levisi pahasti. Bruins putosi Atlantin kakkosen sijalta ja 109 pisteestä suoraan Atlantin pohjalle kuin Titanic, 76 pisteeseen!
Jeremy Swayman suostui allekirjoittamaan vasta lokakuun kuudentena, missattuaan koko training campin, eikä sen jälkeen päässyt vauhtiin ollenkaan, kuten koko joukkue ei päässyt. Ykkösmaalivahdin poissaolo ensin ja heikompi kausi vaikutti ihan selvästi.
Tilastot karmeaa luettavaa Edmontonin kylmiä katuja pitkin koiraansa ulkoiluttavalle, haalistunut vanha Bruins-huppari päällä kävelevälle miehelle. Maaleissa 28. sijalla, maaleja omaan päähän seitsemänneki eniten, 29. sijalla ylivoimapelissä (siis David Pastrnakin yv!), 24. paras alivoimalla. Bruins oli huono kaikessa.
Jos viime kaudesta on olemassa nauhoja katsottavaksi, ne kannattaa polttaa saunan takassa.
Jim Montgomery sai maksaa työpaikallaan marraskuussa (8-9-3). Monty muutti nopeasti St. Louisiin kuin ennaltasovittuna, ja johdatti Bluesin playoffeihin. Väliaikainen valmentaja Joe Sacco ei pystynyt nostamaan joukkuetta ylös. Tuossa tilanteessa Toe Blake, tai Hannu Jortikkakaan eivät olisi pystyneet ihmettä tekemään. Lopussa GM Don Sweeney vetäisi tulpan Bruinsin soutuveneen pohjasta, ja antoi koko paskan upota. Kapteeni Brad Marchand annettiin Floridaan, ja puolustaja Brandon Carlo Torontoon. Edmontonissa hypittiin tasajalkaa, kun Trent Frederic saatiin Albertaan kuin lahjana. Vaikkakin pahasti loukkaantuneena vielä keväällä.
Ja loukkaantumisia tärkeille puolustajille vielä päälle. Charlie McAvoy pelasi vain 50 peliä (pahannäköinen loukkaantuminen 4 Nationsissa, olkapää), ja Hampus Lindholm vain 17. Tällä kaudella od otamme hyvää kautta McAvoylta – kovia taklauksia. Nikita Zadorov pelasi hyvin kauden toisella puoliskolla, ja siitä on hyvä jatkaa. Henri Jokiharju on hyvä pari Zadoroville, ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Bostonissa. Mason Lohrein lahjakkuutta kannattaa seurata. 33 pisteen kausi toi uuden sopimuksen, pakkien peluuttajan on vain pidettävä pitkänhuiskea 118 NHL-ottelun pakki poissa kovimmista vastakkainpeluutuksista (miinus 43 oli liigan huonoin).
Ei suuria muutoksia kesällä. Mainittavimmat lisäykset olivat Sean Kuralyn tuominen takaisin, ja Tanner Jeannotista pidetyn tarjouskilpailun voitto. Viktor Arvidssonilla on historiaa laitahyökkääjänä, joka pystyy tekemään maaleja ja pelaamaan sisukkaasti, mutta viime kaudella kaikki kotipelit nähnyt epäilee, että Viktor taitaa olla jo historiaa itsekin. Toivottavasti olen väärässä.
Jeannot ja Seattlesta hankittu Mikey Eyssimont tuovat joukkueen brändille sopivaa kovuutta.
Suurin muutos kesällä oli ehdottomasti Marco Sturmin paluu Bostoniin, tällä kertaa ykkösvalmentajana. Sturm on tehnyt erittäin hyvää työtä Los Angeles Kingsin organisaatiossa; ensin Todd McLellanin apulaisena, ja sitten AHL-joukkueen ykkösenä. Bruinsin johto haastatteli NHL-historian ensimmäistä saksalaista päävalmentajaa seitsemän viikon ajan, ja vakuuttui tämän filosofiasta.
Steve Spott vapautui Dallasista (kun Pete DeBoer sai kenkää), ja tulee valmentamaan ylivoimaa.
Muutama Bruinsin pelaaja – kuten MacAvoy – sanoi kesähaastatteluissa, että nyt on noustava nöyryytyksestä. Entisen huippujoukkueen tavoitteet ovat nyt matalammalla. Playoffpaikkakin olisi jotain. Swaymanin niskassa suurimmat paineet. Morgan Geekie pelasi hyvän kauden ja saattaa jatkaa tehokasta peliä.
National Hockey Leaguen ehkä sympaattisin supertähti David Pastrnak seisoo jotenkin kuin yksin autiolla saarella. Kaksi yli sadan pisteen kautta peräkkäin – nähty Bostonissa viimeksi Adam Oatesin aikakaudella. Jeremy Swaymanilla on nyt tilaisuus todella todistaa olevansa yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Onhan hän maailmanmestari peräti.
Detroit Red Wings – Yzerplanin aika toteutua?
Detroitin mahdollinen kokoonpano:
Finnie – Larkin – Raymond
DeBrincat – Kasper – Kane
Copp – Compher – Brandsegg-Nygård
Söderholm – Rasmussen – Appleton
Chiarot – Seider
Edvinsson – Johansson
Gustafsson – Bernard-Docker
Gibson
Talbot
Yzerplan on ollut päällä jo kuuden kauden ajan ennen tätä, mutta Motorcityn ylpeys ei näytä pääsevän vauhtiin. Kauden 2017-18 alkaessa avatulla hulppealla Little Caesars Arenalla ei olla koskaan nähty playoffotteluja. Viime keväänä Red Wings jäi jo yhdeksännen kerran peräkkäin playoffien ulkopuolelle.
Täydellinen jälleenrakennusprojekti ei taida sittenkään olla mahdollinen nykyNHL:ssä. On vaikeaa arvioida, mihin suuntaan tämä joukkue on lopulta menossa, ja vielä todella kovassa divisioonassa. On mietittävä, päättääkö pizzakuninkaan pojan vetämä omistajataho lähteä eri suuntaan, jos tuloksia ei tälläkään kaudella tule. Steve Yzerman on saanut tosi paljon luottoa ja kärsivällisyyttä tähän saakka.
Yzerman on varannut 23 pelaajaa ykköskierroksella vuodesta 2019 lähtien, mutta tulokset eivät ole vastanneet projektin nauttimaa kärsivällisyyttä.
Joku muistaa, miten toissa kaudella Red Wings jäi rannalle tiebreakerin takia, ja Washington Capitals meni edestä. Viime keväänä 86 pisteen runkosarja, villikortti-paikka jäi viiden pisteen päähän. Viime kauden pilasi kesken kaiken tullut heikompi jakso, jonka tuloksena Derek Lalonde sai lähteä, ja Todd McLellan tuli tilalle penkin taakse.
Valmentajanvaihdos toi lyhytaikaisen piristysruiskeen. Sitten jotenkin näytti kuin 4 Nationsin aiheuttama tauko pudotti Red Wingsin lennon takaisin keskinkertaisuuteen. Tämä joukkue nojaa pitkälti hyvään valmentajaansa.
John Gibsonin hankinta maalille kesäkuun lopulla saattaa tuoda varmuutta tolppien väliin, jos saamme nähdä vanhaa kunnon Gibsonia. John sai Anaheimin vuosinaan nähdä enemmän kumia kuin E18-moottoritielle päivänsä päättänyt piisami autoilijoitten yrittäessä päästä pois Turusta. Gibsonin hankinta merkitsee ilmeisesti sitä, että organisaatio haluaa antaa kesän 2021 ykköskierroksen varauksen (15.) Sebastian Cossan marinoitua vielä AHL:n Grand Rapidsissä.
Detroitilla on hyviä pelaajia. Tämä on Dylan Larkinin joukkue. Nuoria erinomaisia nousevia kykyjä, kuten Lucas Raymond, Simon Edvinsson ja puolustuksen ykkösmies Moritz Seider. Kesän 2022 ykköskierroksen varaus, kakkossentterin paikalle kaavailtu 21-vuotias Marco Kasper pelasi hyvän tulokaskauden, ja saattaa breikata toisella. Erinomainen ylivoimajoukkue Alex DeBrincatin ja Patrick Kanen johdolla.
Parin ison nimen jälkeen puolustus ei oikein vakuuta. Ben Chiarot on puolustavana konkaripakkina ja likaisen työn tekijänä jonkinlainen henkilökohtainen suosikki.
Yzerman hankki kesällä kokemusta hyökkäykseen James van Riemsdykillä ja puolustukseen Travis Hamonicilla. Mason Appleton tuli Winnipegistä kahden vuoden sopimuksella. Muistamme, miten kapteeni Larkin julkisesti ilmaisi turhautumisensa viime kauden siirtotakarajalla, koska seura ei tehnyt kunnon siirtoja joukkueen parantamiseksi.
Erikoinen tilastoknoppi on se, että vaikka Detroit on tasakentällisin tuskallisen keskinkertainen, sen ylivoima oli viime kaudella neljänneksi paras koko NHL:ssä (27%). Alivoima taas oli koko liigan huonoin (70.1%). Muuten Red Wings oli hyökkäyksessä, puolustuksessa, ja lopulta koko sarjataulukossa sijoilla 22., 21. ja 21.
Pystyykö laadukas valmennus, loistava ylivoima ja parantunut maalivahtipeli tuomaan Detroit Red Wingsin Suureen tanssiin?
Buffalo Sabres – viidestoista kerta toden sanoo?
Buffalon mahdollinen kokoonpano:
Benson – Norris – Thompson
Zucker – McLeod – Tuch
Quinn – Kulich – Doan
Malenstyn – Krebs – Danforth
Byram – Dahlin
Power – Kesselring
Johnson – Timmins
Luukkonen
Lyon
Neljätoista vuotta jo ulkona Stanley Cupin pudotuspeleistä. Tässä joukkueessa tuntuu pelaavan paljon hyviä pelaajia, mutta kausi toisensa jälkeen he eivät yhdessä tunnu pääsevän tavoitteeseensa. Valmentajanvaihdos viime kaudella toi Lindy Ruffin takaisin, Don Granato sai lähteä. GM Kevyn Adamsin siirrot kesällä näyttivät tehneen joukkueesta enemmän Lindy Ruffin klassiseen tyyliin sopivamman.
Viime kaudella toiveet paremmasta menivät kolmentoista ottelun voitottomassa putkessa marras-joulukuun vaihteessa. Playoffpaikkaa ei voiteta syksyllä, mutta sen voi totisesti menettää. Kauden päätös 12 voitolla viimeisistä 20 pelistä voi antaa toivoa (12-7-1).
Joukkueen toiseksi paras pistemies J.J. Peterka ei ollut tyytyväinen Buffalossa, ja hänet vaihdettiin Utahiin. Sabres sai vaihdossa hyökkääjä Josh Doanin ja puolustaja Michael Kesselringin. Vapaina agentteina hankittiin hyökkääjä Dustin Danforth ja maalivahti Alex Lyon.
Joskus mietityttää, mitä Buffalossa oikein on tekeillä, koska pelaajat haluavat pois, kuten Peterka halusi. Vai kertooko tyytymättömyys enemmän itse pelaajasta?
Vain 79 pisteen joukkue viime kaudella. Erikoisesti ei ongelmia maalinteossa; Sabres teki 185 maalia, neljänneksi eniten koko NHL:ssä. Tämä joukkue tarvitsee parannusta erikoistilannepelissä molemmin päin päästäkseen kamppailemaan playoffpaikasta.
Paperilla todella hyvä puolustus. Rasmus Dahlin, Owen Power, Bowen Byram. Kesällä siis Peterka-treidissä hankittu rightin pakki Michael Kesselring. Kesällä Pittsburghistä hankittu Conor Timmins. Ja muutenkin syvyyttä.
Buffalossa on hyökkääjiä, jotka osaavat laittaa kiekon maaliin. Tage Thompson teki viime kaudella 44 maalia, Alex Tuch 36, ja nopea Ryan McLeod 20. Josh Norris pystyy 20 maalin kauteen, jos vain onnistuu pysymään terveenä. En ehkä ollut Norris for Cozens-treidin kannattaja Sabresin näkökulmasta.
Maalilla Ukko-Pekka Luukkonen otti pienen askeleen taaksepäin viime kaudella, mutta pystyy parantamaan.
Hyvä kausi Buffalossa merkitsisi pudotuspelipaikan ottamista. Sabres tarvitsee hyvän alun kaudelle, ettei käy kuin viime vuonna. Pystyykö se ottamaan Montrèalin tai Bostonin kiinni? Paperilla niin hyvä joukkue, joka on “oppinut häviämään.” Luonut jonkinlaisen häviämisen kulttuurin, josta sen on pakko päästä eroon.
Mitä mieltä lukijat?
Atlantin divisioonan ennustaminen, joukkueitten laittaminen paremmuusjärjestykseen, on todella hankala tehtävä. Kuka ennusti vuosi sitten, että esimerkiksi Boston Bruins tulisi tekemään pakkolaskun? Veikkaan runkosarjan päättyvän siihen järjestykseen, jossa joukkueet on esitelty tässä ennakossa; Toronto ykkösenä, Buffalo viimeisenä. Viisi joukkuetta taas playoffeihin.
National Hockey Leaguen toiseksi kovatasoisin divisioona mielestäni. Keskinen eli Central on kovin.
Mitä mieltä lukijat?
Mitkä Atlantin joukkueet tulevat mielestäsi nousemaan tällä kaudella? Mitkä putoamaan?
Keitä pelaajia kannattaa seurata? Kuka nuori pelaaja breikkaa? Entä suomalaiset?
Lisää ennakoita, divisioona kerrallaan, tulossa NHL-blogille seuraavaksi.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Ylläolevat mahdolliset kokoonpanot ovat päivän tilanteita, lähde: Daily Faceoff (painotus sanalla “Daily”).
