Ranskalaisen jalkapalloilun ammattilaissarjojen kattojärjestö hylkäsi perustellusti ajatuksensa omasta suoratoistopalvelusta. Fifa on kuitenkin menossa onnistuneesti päinvastaiseen suuntaan.
Ranskan pääsarja on tekemässä uudet sopimukset televisio-oikeuksistaan. Tarkkoja yksityiskohtia ei ole vielä viimeistelty, mutta AFP:n mukaan Ligue 1 -seurat ovat pääpiirteissään hyväksyneet ylikansallisten DAZN-televisioyhtiön ja BeIN Sportsin yhteisen ehdotuksen.
Vuoteen 2029 asti ulottuvien sopimusten hinta olisi yhteensä 500 miljoonaa euroa kaudessa. DAZN näyttäisi sopimusehdotuksen mukaan kahdeksan kamppailua ottelukierrosta kohden, kun BeIN Sportsilta puolestaan tulisi jokaisella kierroksella valikoitu ottelu parhaaseen katseluaikaan. DAZN:lle ja Ranskan ammattilaissarjojen kattojärjestö LFP:lle sopimus sisältäisi irtisanomislausekkeen vuodelle 2027.
LFP saa pääsarjan televisiosopimusten lisäksi tuloja Ligue 2 -otteluiden osalta, joihin BeIN Sports omistaa 40 miljoonaa euroa kaudessa kustantavan yksinoikeuden Ranskassa. Ulkomaille myydyistä oikeuksista Ranskan ammattilaissarjojen kattojärjestö kuittaa puolestaan noin 160 miljoonaa euroa vuodessa.
Uusiin sopimusehdotuksiin ynnättynä ranskalaiset ykkös- ja kakkostason seurat jakaisivat tulevilla kausilla yhteensä 700 miljoonaa euroa televisiorahaa. Summa on huomattavasti pienempi kuin LFP:n viime vuonna asettama tavoite vähintään miljardista eurosta vuositasolla.
BeIN Sports on ollut Ligue 1:n lähetyskumppani vuodesta 2012 lähtien, kun DAZN:ää oli puolestaan pidetty ennakkosuosikkina jakamaan oikeuksia sen hiljattain laajennuttua Ranskan markkinoille. Aiemmin otteluita näyttäneen Amazonin ei uskottu uusivan sopimustaan, minkä lisäksi pitkäaikainen televisiokumppani Canal+ ilmoitti, ettei se ole tarjouskilpailusta kiinnostunut.
Suunnitelma omasta suoratoistopalvelusta romukoppaan
LFP oli jo valmistautunut lanseeraamaan suoran kuluttajille suunnatun DTC-suoratoistopalvelun (Direct-to-consumer). Kun kaudella 2024–2025 käynnistyvään sopimukseen ollaan pääsemässä, suunnitelma kuopattaneen ainakin toistaiseksi.
Vaikka Ranskan ammattlaissarjojen kattojärjestö uskoi itse voivansa houkutella kaksi miljoonaa tilaajaa ja 578 miljoonaa euroa tuloja ensimmäisellä kaudella, pitivät monet seurat ja alan tarkkailijat tätä ennustetta optimistisena. Asiantuntijat näkivät lisäksi uuden alustan lanseeraamisen huomattavasti riskialttiimpana lähestymistapana verrattuna yhteistyön tekemisen kiinteät tulot takaavan lähetyskumppanin tai -kumppanien kanssa.
Sopimuksen arvo on alhaisempi kuin aikaisemmat sopimukset Ligue 1:stä.
Edelliseen kauteen päättyneiden sopimusten osalta Amazon maksoi omastaan noin 275 miljoonaa euroa kaudessa näyttääkseen kahdeksan ottelua viikossa. Canal+ puolestaan näytti kaksi muuta ottelua yhdessä BeIN Sportsin kanssa alilisenssisopimuksella, jonka arvo oli 330 miljoonaa euroa vuosittain. BeIn Sportsille kuului myös kansainvälisiä oikeuksia, joiden arvo oli 70 miljoonaa euroa vuodessa. Yhtiö omisti lisäksi Ligue 2 -oikeudet myös aiemmin.
Amazonin halvempi sopimus oli seurausta Ranskan pääsarjan aiemman – 814 miljoonaa euroa seuroille vuositasolla tuoneen – sopimuksen kaatumisesta Telefoot-verkon otteluiden näyttämistä varten lanseeranneen Mediapron kanssa. Canal+ puolestaan turhautui, kun se ei saanut neuvoteltua rinnakkaista sopimustaan uudelleen Telefootin jälkeen, eikä oikeuksien uudelleenjärjestelyssä Amazonille vuonna 2021. Yhtiö vei molemmat tapaukset erikseen oikeuteen, mutta hävisi.
Perinteinen malli pakotetun vision sijasta
Vaikka lopullista vahvistusta uusista sopimuksista vielä odotetaan, sopimukset toisivat päätökseen pitkittyneen ja sekavan saagan. Seurat ovat aiemmin joutuneet budjetoimaan uutta kautta tietämättä, kuinka paljon tuloja ne ovat saamassa. Toisaalta selvyyden saaminen olisi helpotus myös kuluttajille ja faneille, jotka televisio-oikeuksia ostavat.
Useissa ranskalaisseuroissa on tiettävästi ollut pitkään vallinneen epätietoisuuden lisäksi vakavia talousongelmia. Vähemmän tuottoisa sopimus on parempi kuin ei sopimusta lainkaan. Tämä korostuu, kun huomioi koronapandemian, Mediapro-suhteen kaatumisen sekä huippupelaajien – Lionel Messin, Neymarin ja Kylian Mbappén – poistumisen sarjasta. Edellä mainitut seikat ovat aiheuttaneet melko hiljattain poikkeuksellisen paljon myllerrystä.
Suuren eurooppalaisen jalkapalloliigan siirtyminen suoratoistomalliin kotimarkkinoillaan olisi ollut historiallinen hetki urheilun tv-lähetysten historiassa. Jos Ligue 1 olisi lähtenyt tälle tielle, se olisi kuitenkin ollut vastentahtoinen pioneeri, pakotettu olosuhteiden takia, eikä minkään suuren vision ajama.
Yksikään huippuliiga ei ole ottanut käyttöön DTC-strategiaa kotimarkkinoillaan, koska se on haasteellista vaatien esimerkiksi suuria menoeriä sekä paljon asiantuntemusta markkinoinnissa, asiakaspalvelussa ja teknologisessa infrastruktuurissa. Kuten sanottu, suoratoistomallissa tulot eivät ole lainkaan ennustettavissa, mikä on riskialtista – varsinkin vain pari kuukautta ennen kauden alkua. Yhteistyöllä lähetyskumppanin kanssa vältetään kaikki edellä mainitut ongelmat.
Uusien sopimusten mennessä läpi LFP:n tehtävänä on hedelmällinen yhteistyö uusien kumppaneidensa kanssa – sekä tuotteen parantamiseksi että yleisön kasvattamiseksi. Muussa tapauksessa Ranskan pääsarjan mahdollisuudet kuroa tuloeroa suurimpiin kilpailijoihinsa ovat vähäiset. Valioliigalla, LaLigalla, Bundesliigalla sekä Serie A:lla on kaikilla huomattavasti ranskalaista vastinettaan paremmat kotimaiset televisiointitulot.
Samaan aikaan Fifassa katsotaan toiseen suuntaan
Kansainvälisen jalkapalloliiton digitalisaatiostrategia kehittyy jatkuvasti monipuolisemmaksi, mutta sen suurin saavutus viime vuosina on kiistatta ollut DTC-malliin perustuvan suoratoistopalvelun lanseeraus. FIFA+ on globaali alusta, joka tarjoaa eri maiden sarjoille ja kansallisille lajiliitoille mahdollisuuden lähettää otteluita alueilla, joilla ei aiemmin ole ollut lähetyksiä saatavilla. Ainoastaan ensimmäisen vuoden aikana palvelussa striimattiin yli 40 000 ottelua.
Oseanian jalkapalloliitto OFC oli yksi useista, joka striimasi otteluita FIFA+:ssa. Lisäksi OFC isännöi seurajoukkueiden MM-kisojen lähetyksiä tietyillä alueilla. Fifa on lisäksi käyttänyt alustaansa vipuvartena lähetyssopimusneuvotteluissa luomalla joukon alkuperäissisältöä sekä kohokohtapaketteja täydentämään suoria lähetyksiä.
Kaikkineensa Fifan suoratoistopalvelun ensimmäinen vuosi on ollut onnistunut. Toisaalta se selittää, miksi Fifa etsii nyt uusia sijoituksia vähemmistöosuuksista – liitto haluaa laajentaa alustaansa. Sisältö- ja kuluttajamäärän kasvu tarkoittaisi, että Fifa voi kerätä enemmän dataa ja tuottaa entistä enemmän.
Ulkopuolinen kumppani voisi Fifan tarjota prosessiin lisää asiantuntemusta sekä näkemystä sen riskinhallintaan. Markkinoilletulopäätöstä enemmän huomioita on kuitenkin herättänyt, että Fifa etsii mahdollisilta sijoittajakumppaneilta suuren kokoluokan investointia, jonka suuruusluokka olisi 1–2 miljoonaa Yhdyvaltain dollaria.
Seuraava siirto
Lisärahoituksen hamuamiselle yksi mahdollinen selitys on, että Fifa haluaa ryhtyä itse ostamaan lähetysoikeuksia. Toinen mahdollisuus on, että se haluaakin rahoittaa itse laajennussuunnitelmiaan seurajoukkueiden MM-kilpailujen osalta. Jos Fifa käyttäisi mahdollisia investointeja markkinointiin, uusien alustojen ominaisuuksiin tai laitehankintoihin, olisi lovi sen uudessa suoratoistokassassa häviävän pieni.
Seurajoukkueiden MM-turnauksen osalta Fifan alkuperäisenä tavoitteena oli kerätä peräti neljä miljardia dollaria mediaoikeuksien myynnistä, mutta noin vuotta ennen tapahtumaa se ei ole löytänyt ostajia. Apple oli toki kiinnostunut miljardin dollarin sopimuksesta, mutta neuvottelut ovat pysähtyneet.
Nyt Fifa saattaa yrittää houkutella ulkopuolisia tv-yhtiöitä. Vaihtoehtoisesti se voisi striimata turnauksen itse omassa suoratoistopalvelussaan. Vaikka Fifalla olisi koko organisaation voima takanaan – mistä ei tietenkään ole takeita – se olisi kunnianhimoinen suunnitelma.
Fifa ei tietenkään myisi turnauksensa tv-oikeuksia itselleen, mutta mahdollisia uutta pääomaa voitaisiin käyttää osallistumisten ja palkintorahojen kattamiseen sekä tarvittaviin infrastruktuurisiin investointeihin ja markkinointiin.
Pelin hyväksi
Vaikka FIFA+ on erinomainen palvelu, sillä ei ole suuren suoratoistoalustan, kuten Netflixin tai edes Apple TV:n tavoittavuutta – vakiintuneesta kansallisesta lähetysyhtiöstä puhumattakaan. Tässä on ongelma.
EM-kisojen ja MM-kisojen kaltaiset tapahtumat ovat kasvaneet nykyisiin mittoihinsa, koska ne ovat aina helposti saatavilla ja tulevat pääasiassa vapaasti katsottavilta televisiokanavilta. Kuinka kattavasti fanit pystyisivät katsomaan seurajoukkueiden MM-turnauksen otteluita, jos ne tulisivat suoratoistopalvelusta – ja ehkä maksaisivatkin jotain. Eihän Fifa sitä voi tietää, kuten eivät suuret kaupalliset yhteistyökumppanikandidaatitkaan. Tämä lienee yksi syy, miksi suoratoistopalvelumarkkinan jättiläiset ovat kiertäneet Fifaa.
Ilman kattavaa suoratoistoalustaa kaupalliset tulot jäävät selvästi optimaalista heikommiksi, eikä seurajoukkueiden MM-kisoista koskaan tule unelmien rahasampoa Fifalle. Tietysti tie on kivinen muutenkin, koska joukkueilla, pelaajilla ja faneilla vaikuttaa olevan kilpailuun aivan yhtä paljon kiinnostusta kuin tv-yhtiöillä. Toisin sanottuna: mielenkiintoa ei ole.
Fifan varainhankintojen taustoista on esitetty myös vaihtoehtoisia teorioita. Yhden mukaan FIFA+ on menestyksestään huolimatta rasittunut kestämättömistä käyttökustannuksista ja tarvitsisi lisärahoitusta jäsenliittojen taloudellisten odotusten täyttämiseksi.
Yksi Fifan keskeisimmistä tehtävistä on edistää jalkapalloa ympäri maailmaa. Kun kassavaroja on neljä miljardia dollaria edellisten MM-kisojen jälkeen, lisäsatsaus omaan suoratoistopalveluun olisi perusteltu meno. Motivaatioista riippumatta lukuisat urheilun tv-oikeuksien omistajat – joilla on FIFA+:n kaltaista mallia noudattavat omat DTC-alustansa – seuraavat tarkkaan, mitä Fifassa tehdään tämän suhteen seuraavana.
LUE MYÖS: NBA solmi uudet historialliset tv-sopimukset – kokonaisarvo hurjat 76 miljardia dollaria
Lähde: SportPro
