Atleetin jääkiekkoanalyyttikko Tomi Rantanen pilkkoo ja pureskelee Leijonien kannalta tärkeimmät seikat ennen suurta ottelua. Suomi kohtaa 4 Nations Face-Offin tärkeimmässä ottelussaan Ruotsin lauantaina.
Leijonien on napattava kamppailusta vähintään piste, jotta saumat finaaliin pysyvät elossa. Turnauksen ensimmäisessä ottelussa Yhdysvalloilta 1–6-turpasaunan saaneella Leijonat-miehistöllä onkin nyt näytön paikka. Nämä kolme asiaa Leijonien on saatava pelissään toimimaan, jotta voitto Tre Kronorista toteutuu.
1. Kiekosta huolehtiminen
Vaikka ruotsalaiset kääntävät peliä hitaammin kuin USA, ei Suomi voi menettää kiekkoja yhtä paljon ja yhtä ratkaisevilla alueilla kuin ensimmäisessä ottelussaan. Kiekonhallinnan menettäminen Ruotsille tarkoittaa lähes varmasti tappiota – niin vakuuttavasti Ruotsin viisikko pitää kiekkoa ja luo maalipaikkoja.
- Kiekonmenetyksiä Suomelle kirjattiin avausottelussa 23. Yhdysvalloilla vastaava lukema oli 15.
- Kiekonriistoja Suomelle merkittiin vain kaksi. Yhdysvalloille puolestaan kuusi.
Leijonilla on oltava kurinalaisuutta pitää kiekkoa, mutta myös malttia tehdä välillä ikävältä tuntuvia ”varman päälle” -ratkaisuja. Varsinkaan puolustajien kiekolliset taidot eivät ole huippuluokkaa, joten yksinkertaiset ratkaisut ovat usein paras vaihtoehto. Myös aloituksissa on varaa parantaa, sillä Yhdysvallat vei suomalaisaloittajia prosentein 58.5%–41.5%. Kiekonhallinta menetettiin liian usein heti aloitusympyrässä.
2. Puolustusalueen puolustuspelaaminen
Jos Suomi menettää pääsääntöisesti kiekkokontrollin Ruotsille, pitää puolustuspelaamisen olla parasta A-luokkaa. Antti Pennasen ajama pelitapa vaatii koko viisikon sitoutumista myös kiekottomaan pelaamiseen omalla alueella. Tämä vastaavasti helpottaa omaa avauspelaamista kiekonriiston jälkeen.
Yhdysvaltoja vastaan Suomen puolustajat olivat – varsin odotetusti – ongelmissa korkeaa ja aggressiivista karvausta vastaan, eivätkä hyökkääjät tästä johtuen päässeet kiekollisena ylittämään keskialuetta toisteisesti saati pelaamaan vahvuuksillaan hyökkäyspäässä.
Puolustuspäässä Suomi joutuu pakon edessä pelaamaan riskittömämmin – mutta kuten usein aiemminkin, Leijonilla on kyky pelata erinomaista altavastaajakiekkoa, joka varmasti turhauttaa ja tylsyttää myös ruotsalaisten hyökkäyspeliä.
Ruotsi pelaa hyvin todennäköisesti vähemmän suoraviivaisesti kuin Yhdysvallat. Tämä sopii Suomen puolustukselle paremmin, koska sen takia myös passiivisemmalla puolustuspelillä Ruotsi on mahdollista pitää poissa ykkössekorin maalipaikoilta.
- Yhdysvallat sai Suomea vastaan parhaan sektorin maalipaikan peräti 15 kertaa.
- Suomi pääsi parhaan sektorin maalipaikalle vain viidesti.
Uhrautuva viisikkopuolustaminen on oleellinen osa Leijonien joukkuepeliä, ja varsinkin puolustuksen haavoittuvaisuus on kompensoitava koko joukkueen voimin. Pennasella riittääkin puolustuspelin organisoimisessa työnsarkaa, jossa USA-ottelusta on toivottavasti otettu opiksi.
3. Maalivahtipelaaminen
Juuse Saros ei ollut yksin syypää rumiin 1–6-numeroihin Yhdysvaltoja vastaan, mutta maalivahti ei pystynyt pitämään joukkuettaan pystyssä ratkaisevilla hetkillä. NHL-kausi on ollut Sarokselle vaikea rankasti alisuorittaneessa Nashville Predatorsissa.
Ruotsia vastaan Leijonien maalille asettuu Kevin Lankinen, joka on esiintynyt edukseen Vancouver Canucksin paidassa esimerkiksi ykkösvahti Thatcher Demkon loukkaantumisen aikana.
Lankinen joutuu kuitenkin vaikeaan paikkaan, sillä viimeisen kuukauden aikana mies on pelannut vain viisi ottelua. Pelituntuma ei ole paras mahdollinen. Jos Lankinen saa kenttäpelaajilta yhtä vähän apuja kuin Saros sai Yhdysvaltoja vastaan, jälki voi olla rumaa.
- NHL:ssä Lankinen on torjunut hyvin lähelle maaliodottamaa (34 ottelua, +1,6 vs. maaliodottama).
Ruotsalaisten maalivahtitilanne on pitkästä aikaa erinomainen: Filip Gustavsson on kannatellut Minnesota Wildia kovalla, noin 60% voittoprosentillaan. Kassari on napannut 37 ottelussa yhteensä 14.6 torjuntaa yli maaliodottaman.
Kakkosvahti Linus Ullmark on esiintynyt niin ikään erinomaisesti Ottawa Senatorsin ailahtelevan puolustuksen takana. Ullmark oli kuitenkin loukkaantumisen takia poissa vuodenvaihteesta aina helmikuun alkuun. Otteluita on selkävamman jälkeen alla vain kaksi, joten Ruotsi lienee naulannut Gustavssonin ykkösvahdiksi päätyyn asti.
Maalivahtien taistossa Suomi on yleensä ollut Ruotsia vahvempi, mutta tällä kertaa Lankiselta vaaditaan selvästi enemmän venymistä kuin ruotsalaiselta virkaveljeltään.
Suomen ja Ruotsin välinen kamppailu käynnistyy kello 20.00.
Kirjoittaja on entinen junnuvalmentaja sekä nykyinen vedonlyönti- ja urheiluanalyytikko, taskulaskinpelle ja excel-nörtti. Tilastot ovat tie, totuus ja elämä.
Lähteet: moneypuck.com, NHL.com
