Jyväskylän Kenttäurheilijoiden 26-vuotias Konsta Alatupa nousi suuren yleisön tietoisuuteen viime kesänä, kun hän juoksi 400 metriä aikaan 46,10. Se on Suomen kaikkien aikojen tilaston viidenneksi paras aika, edellä olevat neljä tulosta on juostu vuosina 1972-1991.
Viikonlopun Espoon SM-halleissa Alatupa juoksee leipälajinsa lauantaina, sunnuntaina on vuorossa 200 metriä.
– Juoksen molemmat matkat. Kakkosta en ole vielä tällä hallikaudella juossut, mutta kunto pitäisi olla siinäkin erinomainen. 400 metriltä haen voittoa ja Suomen ennätystä. 200 metrillä kisa on selvästi tiukempi. Haastajia riittää, itseluottamusta uhkuva Alatupa kertoo Atleetille.
Tämän hallikauden itseluottamuksen luominen alkoi mainiosti, kun Alatupa paineli jo tammikuussa Kuortaneen tiukoissa kurveissa lyhyen radan ennätyksensä 47,27. Helmikuussa hän kilpaili Karlstadissa, Kaunasissa ja Keravalla, mutta ajat olivat pettymyksiä – tultiin takapakkia.
– En todellakaan ole tyytyväinen, ne kisat menivät ihan penkin alle. Olin ajatellut, että juoksisin hallikaudella 46 ja alaosia, perustason pitäisi olla hallissa 46,5, Antti Mero seniorin valmennettava sanoo.
Yksi syy tähän lienee se, että vuoden 2019 100 metrin Suomen mestari on panostanut tosissaan ratakierrokselle vasta muutaman vuoden. Automatisaatiota ei ole ehtinyt tapahtumaan.
– Vauhdinjako on epäonnistunut kilpailutilanteessa. En ole onnistunut aistimaan, miten muut vetää, ja juosta samalla omaa juoksua. Sellaista hyvää rentoa askelta ei ole löytynyt.
Hyvä esimerkki löytyy pohjoismaisesta maaottelussa Karlstadista.
– Olin päättänyt ennen starttia, että menen toiselle kierrokselle ykkösenä, ihan sama mitä tapahtuu. Sitten norjalainen lähtikin mun vierestä tosi kovaa. Runnoin kuitenkin kärkeen ja ensimmäinen 200 metriä oli sähköajalla 21,50, 300 metriäkin 33,3. Lopussa kroppa sanoi itsensä totaalisesti irti ja se meni ihan kävelyksi, Alatupa muistelee ja tuntee todennäköisesti veren maun suussaan.
– Ääripäät on nyt kokeiltu vauhdinjaossa, Keravalla ensimmäinen 200 metriä oli 23,00. Optimi olisi noin 22,0-22,5, hän arvelee.
400 metriä on hallissa konstikas matka. Ensimmäinen kierros juostaan lähes kokonaan omia ratoja, kierroksen päättyessä kaikki siirtyvät sisäradalle. Kaarteet ovat kovissa vauhdeissa tiukat ja suorat lyhyet, siksi kärkipaikka 200 metrin kohdalla on erittäin haluttu – ja siltä paikalta juoksut todella usein voitetaan.
– Ei se ole ihan välttämättömyys olla kärjessä puolimatkassa, mutta kyllä se on tärkeää, jos haluaa juosta kovaa aikaa. Kärjessä pääsee juoksemaan oman juoksun ilman mitään härdelliä. Se on mies miestä vastaan taistelua, aina ei juosta voitosta tai ajasta. Jonkun muroihin aina kustaan, tiukat ja tasaiset erät ovat hiukan arpapeliä.
Espoossa viime kauden nuori ratakierroksen sensaatio Juho Venäläinen (46,20) juoksee vain 60 ja 200 metriä, pitkien aitojen SE-mies Antti Sainio taas jättää kisat kokonaan väliin. Tammikuussa Etelä-Afrikassa mainiosti 46,85 juossut Lesley Mahlakoane on puolestaan sairastellut viime viikot, eikä hänen kilpailemisensa ole varmaa. Niinpä Alatuvan pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä kontrolloimaan kilpailua ja tulla puolimatkan krouviin kerrankin optimivauhtia.
Vähimmäistavoite on Jussi Heikkilän SE 47,09. Atleetin Ilkka Kontinaholle Alatupa oli jopa tokaissut, että lopettaa urheilun, ellei siihen pysty. Se oli kuitenkin fake news.
– Heitin sen ihan läpällä. Enhän mä nyt tosissani ollut, mutta kyllä sen SE:n nyt pitää tulla, kunto on ihan heittämällä parempi. En vain ole nyt osannut juosta optimaalisesti. Hallikauteen lähtiessä oli mielessä MM-halliedustus. Se vaatisi 46 pintaan menevää aikaa. Se ei ole mahdottomuus, mutta ei juuri nyt näytä ihan realismilta. Katsotaan, jos Espoossa liikahtaa.
Haastattelu: Lauri Hollo
