Atleetin ravitilastot: onko keulapaikka marraskuussa vähemmän tärkeä kuin kesäkuukausina?

Juhu Mäkilä |

Syksy on jo pitkällä ja vauhdit ovat hiljaisempia kuin kesällä. Niinpä keulapaikka ei ole tähän vuodenaikaan yhtä tärkeä kuin kesäkuukausina ja takapareista on helpompi pärjätä – vai onko sittenkään? Varsinkin kylmäverilähdöissä takaa on helpompi tulla – tai niin ainakin luulisi. Lue tämä artikkeli, niin tiedät totuuden.

Kuvat: Jukka Vepsäläinen

KURKKAA KAIKKI VIHJEET

Johtopaikalta voitetaan noin 40 % ravilähdöistä. Tai on ainakin voitettu 2020-luvun hieman yli 20 tuhannessa suomalaisessa ravilähdössä. Tarkka lukema on 40,4 % – se pitää sisällään sekä auto- että volttilähdöt. Keulahevoseksi katsotaan se, jolle 1000 metrin väliaika on merkattu. Alun keulahevonen (se, jolle 500 metrin väliaika on merkitty) voittaa noin 35 % lähdöistä.

Autolähdöissä keulavoittajien osuus on 42,3 % ja volttilähdöissä 38,0 %. Keskitytään tästä eteenpäin vain ryhmäajoihin, niin eri ratojen ja rotujen luvut ovat varmemmin vertailukelpoisia.

Jäljelle jää reilut 14 tuhatta tällä vuosikymmenellä Suomessa juostua ravilähtöä autolähetyksellä. Lämminveriset ja suomenhevoset voi hyvin tarkastella samassa nipussa, sillä – yllätys yllätys – keulavoittajien määrässä ei ole suurempia rotukohtaisia eroja. Itse asiassa lämminverilähdöissä on keulavoittajia hieman vähemmän (42 %) kuin kylmäverilähdöissä (43 %).

Yllätykset eivät lopu tähän.

Marraskuu vs. heinäkuu

Todella usein kuultu ”totuus” on se, että kesäkuumilla johtopaikka on todella tärkeä, kun kova avauskaan ei niin paina lentokeleillä. Sen sijaan syksyn tultua askel painaa lopussa varsinkin, jos alkuun on joutunut satsaamaan, joten ulkoratoja kiertämälläkin ehtii kärkeen.

Mikä lienee totuus, jos verrataan 2020-luvun heinäkuun lukemia marraskuun statistiikkoihin?

Varsin yllättävä!

Marraskuu näet voittaa vertailun turpakarvan mitalla. Tuolloin keulahevonen tai paremminkin keulahevosen kuski on päässyt tuulettamaan voittoa 42,18 prosentissa lähdöistä (1074 ryhmäajoa, 453 keulavoittajaa). Heinäkuun lukema on 42,16 % (1575 lähtöä, joista 664 keulavoittajaa). Ero ei ole suuri, mutta kyllähän tämä on yllättävää.

Lieneekö syynä se, että kesän lämpimillä keleillä keulaan yritetään hieman kiivaammin, mikä maksaa rahanjakosuoralla? Vaikea sanoa, eikä siihen tässä artikkelissa haetakaan vastausta.

Katsotaan kuitenkin vielä pari faktaa marraskuun T75-pelin järjestäjäradoista.

Marraskuun T75-ravit – onko raviratojen välillä eroja?

Marraskuussa T75-kierros ajetaan viisi kertaa ja valtakunnan pääkaupunkeina toimivat Turku, Seinäjoki, Vermo, Jyväskylä ja keulavetoisesta profiilistaan tunnettu Mikkeli.

Turun ravirataa pidetään tallipuheissa profiililtaan varsin neutraalina. Lienevätkö kuskitkin siis maltillisempia alussa, kun keulavoittajia on saatu 333 kappaletta tämän vuosikymmenen 722 ryhmäajossa. Prosentteina tämä tekee 46,1 %.

Seinäjoki on pyöreämpi profiililtaan ja ihmisetkin ovat astetta kiivaampia kuin idempänä. Nämä kaksi asiaa kuin yhdistetään, niin lopputulos on: 45,4 %. Seinäjoellakin on siis ollut hieman keulavetoisempaa kuin keskimäärin.

Vermo lienee neutraali – varsinkin maalipaalun siirtämisen jälkeen. No ei aivan, keulasta tullaan Vermossakin. Tarkka lukema on 876 keulavoittajaa 1930 lähdöstä eli 45,4 %.

Jyväskylä on oma lukunsa. Open strech muuttaa lähtöjen luonnetta ja taktiikoita. Keulaan on helpompi päästä, mutta toisaalta sisäradan syövereistä päästään helpommin irti. Lopputulos: keulavoittajia 40,3 % eli keskimääräistä pari prosenttia vähemmän.

Entä Mikkeli – tuo keulavoittajien luvattu maa. Maililähtöjen mekka. Lyhyt loppusuora, joka tekee takaa voittamisen mahdottomaksi? Totuus: selvästi enemmän voittajia takaa, sillä vain 38,4 % Mikkelin ryhmäajoista, usein maileista, on voitettu keulasta.

Ota Atleetin ravisivut ja somekanavat seurantaan, niin tiedät faktat ja pysyt kärryillä!

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA