NHL:n perinteinen varaustilaisuus pidetään tänä viikonloppuna. Jokavuotinen NHL:n Entry Draft on ison luokan tapahtuma, joka tällä kertaa tuotetaan etänä, satojen eri paikkakunnille sijoitettujen kameroitten välityksellä. Isolla rahalla tuotettu Show, jossa mahdollisia tulevaisuuden tähtiä esitellään salamavalojen räiskyessä, jääkiekkomaailmanlaajuisen yleisön seuratessa.
On aika muistella nopean japanilaishyökkääjän, ja Buffalo Sabres-legendan Taro Tsujimoton tarinaa. NHL-varaus, ja Buffalo Sabres-legenda, jota ei ollut. Tarina tulee NHL-blogini arkistoista.
Salamyhkäinen NHL Draft 1974
Kaiken tämän nykymeiningin vuoksi on lähes vaikeaa uskoa, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten teini-ikäisten jääkiekkokykyjen varaaminen tehtiin julkisuudelta salassa. Puhelimitse. Seurat saivat yksi kerrallaan puhelun NHL:n pääkonttorilta, ja saivat nimetä varauksensa. Yksi kerrallaan. Kuolettavan pitkä, pitkäveteinen, ja tylsä tapa käydä läpi satoja pelaajia.
Ja tämä viekin meidät takaisin aina vuoteen 1974, jolloin NHL:n varaustilaisuus vietiin läpi tällä tavalla salamyhkäisesti. Suurin syy salamyhkäisyyteen oli se, että kilpaileva, vuonna 1972 toimintansa aloittanut kapinaliiga WHA halusi myös saada lahjakkaimmat nuoret pelaajat käsiinsä, tarjoamalla enemmän rahaa.
Laajennusjoukkue, juuri toimintaansa aloitteleva Washington Capitals sai varata ensimmäisen pelaajan. Caps lähti NHL-historian huonoimpaan runkosarjaan (8 voittoa – 67 tappiota – 5 tasapeliä) varaamalla Regina Patsin 20-vuotiaan puolustajan Greg Jolyn. Tarina kertoo Washingtonin halunneen varata mieluummin Saskatoon Bladesin puolustajan Pat Pricen, mutta kapinaliiga WHA oli jo napannut nuoren miehen haaviinsa aikaisemmin.
Montrèal Canadiensilla oli peräti viisi varausoikeutta ensimmäisellä kierroksella, NHL-historian parhaan GM:n Sam Pollockin nerokkaitten siirtojen ansiosta.
Kolme hidasta päivää
Puhelimitse suoritettu varaustilaisuus eteni uskomattoman hitaasti tuona kesänä. Se kesti lopulta peräti kolme päivää. Kahdeksantoista eri manageria oli omalla vuorollaan puhelinyhteydessä Montrèaliin, jossa NHL:n pääkonttori vielä tuolloin sijaitsi, ja jossa NHL:n presidentti Clarence Campbell toimi (Gary Bettman on ensimmäinen, joka sai tittelin “komissaari”).
Seurojen edustajat eivät siis etukäteen edes tienneet, mitä pelaajia muut olivat jo varanneet, koska kaikki käytiin läpi salamyhkäisesti yksityisillä puheluilla.
Tuolle ajalle tunnusomaisesti, media näytti silti tietävän kaiken varauksista jatkuvasti tapahtuneitten vuotojen ansiosta. Jopa ennen varsinaisten varausten tekemistä.
Peräti 247 pelaajaa varattiin lopulta, 25 kierroksen aikana. Usea seura lopetti varaamisen jo myöhemmillä kierroksilla, jopa uusi laajennusjoukkue Kansas City Scouts. Mutta Buffalo Sabresin johto päätti käyttää vielä 11. kierroksenkin varausoikeutensa.
Sabres teki 11. kierroksella huvittavan tempun. Legendaarinen Buffalo Sabresin GM George “Punch” Imlach ilmoitti Sabresin varaavan 183. vuorolla japanilaisen tähtipelaajan Taro Tsujimoton.
Tsujimotoa kuvailtiin 175-senttiseksi ja 80-kiloiseksi, nopeaksi ja hyvin kiekon kanssa pelaavaksi keskushyökkääjäksi. Hänen joukkueensa Japanin liigassa oli nimeltään Tokio Katanas.
Loputon puhelinmaraton
Kesän 1975 NHL-varaustilaisuutta ei siis viety läpi edes konferenssipuhelulla. Se tehtiin puhelu kerrallaan. NHL:n pääkonttorilta Montrèalista tuli yksinkertaisesti puhelinsoitto Sabresin toimistolle Buffaloon.
11. kierrokselle tultaessa Buffalon varaustilaisuutta hoitaneet jääkiekkopomot; GM Punch Imlach, valmentaja Floyd Smith, scouttien päällikkö John Andersen (nuorena aikuisena Tanskasta Kanadaan muuttanut mies, josta tuli myöhemmin vähäksi aikaa ensimmäinen eurooppalainen NHL GM Buffalossa), sekä PR-päällikkö Paul Wieland, olivat jo aika kypsyneitä hitaasti etenevään tilaisuuteen.
Imlachin kerrotaan tulleen paikalle Draftin toisena päivänä, ja kysyneen “mitä helvettiä me voimme tehdä suututtaaksemme Campbellin?” Punchkin oli jo täysin kypsynyt koko varaustilaisuuteen.
Ja sitten päätettiin tehdä kohtalokas puhelu.
– Onko Buffalo valmis?, kysyi NHL:n presidentti Clarence Campbell langan toisessa päässä.
– Kuka edustaa Buffaloa?, hän jatkoi tylsän asiallisella äänellään vastauksen saatuaan.
– Kenet Buffalo varaa?
Punch Imlach ilmoitti Sabresin varaavan Taro Tsujimoton. Hän luki japanilaissentterin nimen vielä varmuuden vuoksi kirjain kirjaimelta. T-A-R-O. T-S-U-J-I-M-O-T-O.
Sabresin toimistolla yritettiin pitää naamat peruslukemilla, suut supussa, ja naurut sisällä, etteivät ne kuuluisi puhelimeen.
Montrèalissa NHL:n sihteerit merkkasivat kynät sauhuten nimen muistilehtiöihinsä.
Clarence Campbell, NHL:n presidentti, koulutukseltaan lakimies, Nurnbergin oikeudenkäynneissä liittoutuneita edustanut, erittäin arvokas henkilö, luki vielä nimen takaperin, varmistaakseen, että se varmasti tuli kirjatuksi oikein.
– Tsujimotosta tuli näin historiallisesti ensimmäinen aasialainen NHL-seuran varaama pelaaja, kirjoitti jääkiekkoraamattu The Hockey News myöhemmin.
Training Camp
Vasta viikkoja varaustilaisuuden jälkeen, seuraavan syksyn harjoitusleirien alkaessa, Imlach myönsi koko varauksen olleen vitsin.
Taro Tsujimoto-nimistä pelaajaa ei ollut olemassakaan. Lehtimiesten ja fanien oli turha odotella miestä leirille.
Sitä ennen harmittomana jekkuna alkanut vitsi vietiin kuitenkin pitkälle. Sabresin aloittaessa harjoitusleirinsä Ontarion St. Catherines-nimisessä kaupungissa, huoltajat laittoivat Tsujimoton paikan valmiiksi pukuhuoneeseen.
Tarolla oli pelinumero 13. Varusteet odottivat huolellisesti järjestyksessä. Pari mailaa odotti valmiina. Sukumini oli teipattu seinään hänen istumapaikkansa yläpuolelle.
Mutta japanilaispelaajaa ei näkynyt missään. Jopa Sabresin omistajalta Seymor Knoxilta kysyttiin, koska Taro oli tulossa. Edes omistajat Seymor ja Northrup Knox eivät tienneet, että koko juttu oli keksitty jekku.
Sabresin vaiheita seuraavat lehtimiehet alkoivat jo hieman epäillä koko jutun todenperäisyyttä. Jostain tuli huhu, että Tarolla olisi mennyt tavallista kauemmin siirtolaisviranomaisten kanssa työluvan hankkimiseen.
– Halusin vain järjestää vähän hauskaa tylsään tapahtumaan, sanoi Punch Imlach.
Totuus jekun takana
Japanin jääkiekkoliiga oli oikeasti olemassa, mutta kaudella 1973-74 siihen ei osallistunut vielä yhtään joukkuetta Tokiosta. Katanas oli käännös Sabresin nimestä japaniksi. Samuraitten miekkoja kutsutaan tuolla nimellä.
Loputtoman pitkän ja tylsän varaustilaisuuden ehdittyä jo toiseen päivään ja 11. kierrokselle, Sabresin PR-päällikkö Paul Wieland oli ehdottanut Imlachille jekun tekemistä. Tässä vaiheessa kumpikaan miehistä ei enää välittänyt varauksista.
Oli aika pitää vähän hauskaa vanhanaikaisen NHL-presidentin kustannuksella.
Wieland ryhtyi asialle, tehtävänään keksiä kuvitteellinen jääkiekkoilija, jonka Sabres varaisi. Hän muisteli ajaneensa japanilaistyylisiä tuotteita myyvän Tsujimoton kaupan “Tsujimoto Garden and Gifts” ohitse opiskeluaikoinaan.
Sabresin edustaja soitti kaupan omistajalle Joshua Tsujimotolle. Häneltä pyydettiin lupaa perheen nimen käyttöön.
Samalla Mr. Tsujimotolta kysyttiin tyypillistä japanilaispojan etunimeä. Hän antoi vastaukseksi Taron. Taro Tsujimoto oli syntynyt. Hänelle keksittiin nopeasti virallisilta näyttäneet tilastot. 15 tehtyä maalia, 10 syöttöpistettä. Taro oli siis selvästi laukaus ensin-pelaaja.
Clarence Campbell tyrmistyy
NHL:n presidenttinä jo 28 kauden ajan toiminut Clarence Campbell ei pitänyt Imlachin orkesteroimaa jekkua ollenkaan hauskana. Tsujimoton nimi oli vitsin paljastettua ehditty painaa jo kaikkiin liigan virallisiin julkaisuihin.
Nykyisin nopeajalkaisen tokiolaissentterin nimeä ei löydy National Hockey Leaguen virallisista julkaisuista tai tiedostoista. Ne otettiin pois vuonna 2004. Buffalo Sabres on kuitenkin jaksanut pitää vitsin sisäisenä juttunaan nykypäivään saakka. Taron nimi on aina löytynut Sabresin omasta mediaoppaasta.
Oliko varaus hukattu varaus? Olisiko Buffalon kannattanut sittenkin varata oikea pelaaja kuvitteellisen sijasta? Tsujimoton jälkeen kesän 1974 varaustilaisuudessa varatuista pelaajista hyökkääjä Dave Lumley (Montrèalin varaus) voitti myöhemmin Stanley Cupin kahdesti Edmontonissa, ja teki 32 maalia pelatessaan Wayne Gretzkyn laiturina kaudella 1981-82.
New York Islandersin 14. kierroksen varaus Stefan Persson oli tärkeä puolustava pakki peräti neljässä Stanley Cup-joukkueessa.
Taro elää yhä
Taro Tsujimoton legenda elää yhä Buffalossa.
Joshua Tsujimoton pojanpoika Ben Tsujimoto tuli tunnetuksi Buffalon urheilujoukkueitten vaiheita seuraavana blogistina. Sabresin pelatessa vanhassa Auditorium-hallissaan katsojat saattoivat aloittaa “WE WANT TARO!”-yhteishuudot, kun kotijoukkue erehtyi pelaamaan laiskasti.
Buffalon kannattajat ripustivat vuosien ajan lakanoita, joissa todettiin Taron sanovan (Taro says) jotain, joskus japaniksi kirjoitettuna.
Keräilykorttivalmistaja Score jopa julkaisi Taro Tsujimoton keräilykortin vuonna 2011. Kuvassa näkyy aasialaisen näköinen jääkiekkoilija.
Buffalo Sabresin kotiotteluissa katsomossa voi vieläkin nähdä Tsujimoton nimen fanien paidoissa varasvuosinumerolla 74 varustettuna. Oikeasti Taron pelipaidan numerohan oli – kuten harjoitusleirillä oli annettu – numero 13.
Taro Tsujimoton legenda elää. Vielä 51 pitkän vuodenkin kuluttua.
Vaikka Buffalo Sabres tuhlasi varausvuoronsa mieheen, jota ei ollut.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
