Kolmas Stanley Cupin finaaliottelu ei ollut samanlainen ammattilaisjääkiekon taideteos kuin kaksi ensimmäistä. Ei sinne päinkään. Toinen huippujoukkueista pelasi identiteettinsä mukaisesti. Toinen hukkasi, ainakin yhden erän ajaksi, omansa.
Tämän ottelun, varsinkin sen viimeisen erän tapahtumia voidaan katsella eri kulmista, eikä kukaan ole väärässä. Florida Panthers voitti maalein 6-1, ja on enää kahden voiton päässä toisesta peräkkäisestä Stanley Cup -mestaruudesta.
Tässä muutama lyhyt kommentti suoraan sohvalta.
Ei klassikko
– Pojat ovat poikia, sanoi Chris Knoblauch ottelun jälkeen. He yrittivät vain tehdä sijoituksia seuraavaa peliä varten.
Kolmas ottelu on paras seitsemästä-järjestelmällä pelattavissa Stanley Cupin pudotuspelien ottelusarjoissa aina yksi tärkeimmistä. Siinä alkaa pelisarjan todellinen persoonallisuus hahmoutua. Näin siis yleensä. Maanantain Game 3 Edmonton Oilersin ja Florida Panthersin välisessä Stanley Cup-finaalissa jättää seuraajat hieman hämmentyneisiin fiiliksiin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Onko parempi voittaa tai hävitä suurinumeroisesti vai vasta äärimmäisen niukasti, kuten kahdessa ensimmäisessä ottelussa tehtiin vasta jatkoajalla?
Game 3:ssa jaettiin yhteensä 140 jäähyminuuttia. Pelkästään kolmannen erän hulinoissa 116 minuuttia vain kymmenessä minuutissa ja 29 sekunnissa. 23 eri rangaistusta, joista kahdeksan käytöksestä, toiset kahdeksan väkivaltaisuudesta. Edmonton otti näistä 71 minuuttia, neljätoista jäähyrangaistusta.
Pelaajat näyttivät unohtaneen välillä, että siellä kaukalossa on myös kiekko, jolla voi pelata.
Tuo 140 minuuttia yhdessä finaaliottelussa on enemmän kuin yhdessäkään sitten kultaisen 1980-luvun. Viimeksi yhtä paljon on nähty vuonna 1986, kun Montrèal Canadiens ja Calgary Flames ottelivat Kanadan mestaruudesta. Florida pääsi ylivoimalle peräti yksitoista kertaa, ja teki niistä kolme maalia.
Stanley Cupissa yleensä ottelun voittaa se, joka voittaa erikoistilannekamppailun, ja se, jolla on parempi maalivahti. Sergei Bobrovski oli parempi kuin Stuart Skinner maanantaina. Knoblauch vaihtoi kolmannessa erässä maalivahtia. Calvin Pickard ei ollut päässyt tolppien väliin sitten toisen kierroksen Vegas sarjan toisen ottelun, jonka hän voitti jatkoajalla. Kumpaakaan Oilers-vahtia ei voida syyttää yksin tappiosta. Edmonton kaatui, ja kaatui komeasti, joukkueena.
Bob teki joitakin todella hienoja torjuntoja, kun pelitilanne oli vielä tasainen. Yksi niistä oli Evan Bouchardin laukaus ensimmäisessä erässä, jota hän ei edes nähnyt. Kiekko osui levyhanskaan ja lensi siitä yli. Floridan alivoima oli runkosarjassa NHL:n kymmeneksi tehokkain. Pudotuspeleissä se on ollut paras.
– Kasetti levisi (kirjoittajan oma suomennos) todellakin kolmannessa erässä, sanoi Knoblauch vielä. – Ottelu pääsi käsistä. En usko, että me olisimme käyttäytyneet tai pelanneet tuolla tavalla, jos ottelu olisi ollut yhden tai kahden maalin sisällä.
Chris Knoblauch heitti myös hieman ovelasti piiloteltua sarkasmia pelin jälkeiseen pressiinsä.
– Minusta tuomarit tekivät erinomaista työtä tänään, hän sanoi – He jopa vihelsivät jäähyn väärästä vaihdosta ensimmäisessä erässä, joka oli väärä vaihto. He saivat meidät kiinni siitä. Toivoisin vain, että he olisivat viheltäneet saman jäähyn toisen pelin jatkoajalla.
Edmonton Oilers paskansi sänkyyn
Edmonton Oilers oli ollut pudotuspelien todellinen “Comeback Kids”-ryhmä ennen tätä. Sillä on hyökkäysvoimaa nousta tappioasemista voittoon, minkä se on todistanut useampaan kertaan. Maanantaina Floridan Sunrisessa ei mitään tällaista nähty. Edmonton Oilers paskansi sänkyyn, kuten täällä preerian laidalla niin hienosti sanottaisiin.
Toinen hieno sanonta: Älä koskaan mene tappelemaan rotan kanssa. Olet tappelun jälkeen viemärijätteitten peitossa, ja rotta rakastaa sitä. Edmonton menetti hermonsa Game 3:ssa, tunteet ja turhautuneisuus ottivat vallan. Joukkue otti liikaa jäähyrangaistuksia, ja lopulta hävisi suurinumeroisesti.
Florida Panthers ei ole täysin puhdas pulmunen kuitenkaan tässä. Se oli silti illan kurinalaisin joukkue.
Florida Panthersia on kutsuttu NHL:n viralliseksi “Bad Boys”.-yhdistelmäksi. Se pelaa kovaa. Se pelaa aivan sääntökirjan lehtien reunoilla ja usein siitä yli. Sen pelityylinä on vanha Chris Prongerin pelifilosofia: jokaisesta tilanteesta et voi saada jäähyä. Ja kun jäähyjä ei tule, vastustaja turhautuu. Kuten Knoblauchin kommenteista voimme lukea, tuo turhautuminen kantoi jo edellisten pelien viheltämättä jättämisistä.
Edmonton yritti pelata kuin Florida Panthers. Se yritti pelata fyysisesti, mikä on oikeastaan Floridan peliä. Oilersin peliä on käyttää nopeampana joukkueena nopeutta. Se pelaa parhaiten, kun se hallitsee tunteensa. Leon Draisaitl löi ennen Brad Marchandin avausmaalia Anton Lundellia päähän ja antoi vielä kyynärpäätä. Oilers pelasi tällä tavalla koko ottelun ajan.
Tämän kirjoittaja sai Edmontonin kaupungin pitkäaikaisena asukkaana pelin alussa joitakin viestejä joiltakin erittäin hyvin jääkiekon tuntevilta Oilersin kannattajilta. Evander Kane sai esimerkiksi heti pelin alussa todella pehmeän kakkosen poikittaisesta päin Gustav Forslingia. Vastaavista poikkareista ei annettu mitään kahdessa ensimmäisessä pelissä. Miksi nyt? Ja Kane sai toisen kakkosen pian Brad Marchandin kalastettua rangaistus viekkaalla kokemuksellaan.
Tämä kaikki on totta. Näimme koko pelin aikana joitakin tilanteita vielä, joissa pelaaja kaatui jäähän todella kevyestä kontaktista. Ei NHL-kiekkoa. Mutta Kane otti jäähynsä kaukana omalta maaliltaan. Darryl sanoi siis, että jäähy kannattaa ottaa vain jos sillä estetään maali, tai vahingoitetaan vastustajaa. Kurinalaisuus. Viestit hiljenivät pelin edetessä.
Edmontonin etenkin kolmannessa erässä ottamat jäähyt eivät mielestäni olleet enää investointeja tulevaisuuteen, kuten valmentaja sanoi. Ne eivät olleet old time hockeya. Jos ne olivat viestejä, miltä ne näyttäisivät jos ne olisi lähetty sähköpostina?
Ne olivat kostoja, kurittomia hyökkäyksiä. Mailarikkeitä. Monet tilanteet jäivät kokonaan viheltämättä. Kuriton esitys. En ala neuvomaan ammattilaisia, he tietävät tämän itsekin. Fyysisyys tärkeässä jääkiekko-ottelussa on näytettävä vihellysten välissä.
Ottelun lopussa seeprapaidat harrastivat vihattua “Game Management”:ia ja heittivät Evander Kanen vielä varmuuden vuoksi ulos.
Huono jää vaikutti selvästi peliin. Etelä-Floridan kuuma ja kostea ilmasto kesäkuun puolivälissä ei luo ihanteellisia olosuhteita ison hallin jäämestareille. Jää on silti molemmille joukkueille sama.
Florida Panthers oli tässä ottelussa parempi joukkue kaikessa. Erikoistilanteissa, kurinalaisuudessa, vastakarvassa, kamppailuissa irtokiekoista. Kurinalaisuutta oli sekin, että Panthersin 12. hyökkääjä, nelosketjun mies Jonah Gadjovich otti tappelun isoja minuutteja pelaavan pakin Darnell Nursen kanssa. Hyvä valinta ja vaihtokauppa Floridalle.
Tuomareita ei voida syyttää Oilers-kannattajien puolelta. Yksi paikallisista faneista valitti tilanteesta, jossa John Klingberg törmäsi tuomariin Aleksander Barkovin ahdistamana, ja tilanne johti maaliin. Se tilanne oli ruotsalaispakin oma virhe. Hän piti kiekkoa liian pitkään.
Ottelussa nähtiin joitakin erikoisuuksia. Aron Ekblad taklasi Connor McDavidin komeasti avojäällä. Allekirjoittanut on nähnyt lähes jokaikisen McDavidin kotiottelun syksystä 2015 lähtien livenä, en muista kenenkään koskaan onnistuneen osumaan häneen avojäätaklauksella. Ekbladin paras ottelu toistaiseksi. Hieno maali, ja hyvää peliä alusta loppuun. Yksi Panthersin parhaista finaalissa.
Corey Perryn legenda kasvoi taas. Neljäkymppinen playoffpelaaja teki jo kevään yhdeksännen maalinsa. Kädentaitoa pienessä tilassa.
Paul Maurice otti tässä erikoisessa ottelussa NHL-uransa 1000. voiton penkin takaa. Kaikkien aikojen listalla edellä ovat vain viime viikolla Edmontonissa nähty Scotty Bowman (1,467 voittoa), ja Anaheim Ducksin valmentajaksi tuleva Joel Quenneville (1,090).
Conn Smythe Bennett
Jos nyt uskallamme alkaa spekuloimaan siitä, kuka ansaitsee voittaa erittäin arvostetun Conn Smythe-palkinnon Stanley Cupin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana, ykkösehdokas tämän kirjoittaneen mielestä on Sam Bennett.
Bennet teki maanantaina jo neljännentoista maalin tänä keväänä, Eetu Luostarisen epäitsekkäästä esityöstä. Hieno harhautus ja maali. Viidestoista maali oli todella lähellä kolmannessa erässä. Bennett laukoi kiekon yli Skinnerin vasemman olkapään ja osui tolppaan.
Luostarinen on luomassa hienoa ansiolistaa pudotuspelipelaajana. Kaksi syöttöpistettä ja taas rohkeaa taistelua läpi koko ottelun. Floridan kolmosketju antaa hyvän syyn olla numeroimatta ketjuja jääkiekossa.
Sam Bennett on kunnostautunut pudotuspeleissä myös hyvässä. Jokainen, joka ei pidä hänen yrityksistään vahingoittaa vastustajan maalivahteja ajamalla heitä kyynärpäällä päähän vahingossa, ottaisi pelaajan numero yhdeksän omaan joukkueeseensa eilen. Erikoinen yhdistelmä.
Bennett pelasi tehokkaasti maanantaina. Taklauksia, joita hän loi nopeudellaan ympäri kaukalon. Tällä kertaa ei maalinedustatörkeyksiä. NHL on aivan varmasti varoittanut asiasta.
Sergei Bobrovskia voidaan pitää myös hyvänä Conn Smythe-ehdokkaana, jos Florida uusii mestaruutensa. Jo 116 torjuntaa finaalissa. Edmonton voitti laukaukset maanantaina, mikä on todella erikoista.
– Arvostan kunnioituksen osoitusta, oli Bobin tyylikäs kommentti, kun häneltä kysyttiin Oilersin yrityksistä pelata fyysisemmin häntä vastaan maanantaina.
Ei paras kolmesta
Finaalin Game 3 oli kurittomin esitys sitten Edmontonilta, ja huonoin peli sitten toisen LA Kings-sarjan ottelun ensimmäisellä kierroksella. Oilersilla oli lopussa kuusi kenttäpelaajaa penkillä ja kolme jäällä.
– Me puhuimme tästä kolmannessa. Jos sinun täytyy ottaa isku naamaan, ota isku naamaan, sanoi Stanley Cup-mestari Matthew Tkachuk ottelun jälkeen tyytyväisenä. – Jos sinun on otettava vastaan poikittainen, ota poikittainen. Keihästys, huitaisu naamaan, mitä hyvänsä, se on vain otettava. Me pelasimme todella älykkään ottelun.
Ilmeisesti nivusvammaisena pelaava Tkachuk kuvaili joukkueensa asennetta tällaisissa tilanteissa. Omasta näkökulmastaan.
Tyylikäs kapteeni Aleksander Barkov ei vielä saanut nimeään finaalin pistetilastoon, vaikka Panthersilla on jo 15 maalia kolmessa ottelussa.
– No, me voimme aina olla parempia. Mutta ainoa asia, mitä minä ajattelen, on ottelun voittaminen.
Tässä tilanteessa on hyvä muistaa muutama Stanley Cup-viisaus. Finaalisarja on paras seitsemästä. Ei paras kolmesta. Yksittäisten ottelujen tulokset eivät merkitse mitään. 6-1 tappio on vain yksi tappio. Samalla tavalla kuin toisella jatkoajalla kärsitty yhden maalin tappio. Momentum ei kanna ottelusta toiseen. Jokainen ottelu on oma itsenäinen yksikkönsä. Jokaisen ottelun alussa lähdetään aina nollista.
Florida Panthers on kahden voiton päässä Stanley Cup-juhlista. Sen tilanne näyttää ansaitusti todella hyvältä. Saatamme nähdä itse loordi Stanleyn Edmontonissa lauantaina. Molemmilla joukkueilla on nyt kaksi päivää lepoa välissä. Paljon aikaa nollata tilanne, ja valmistautua seuraavaan. Florida Panthers tulee nauttimaan noista päivistä enemmän kuin vastustajansa.
Yksi seuraavien päivien pääaiheista ainakin Edmontonissa on se, tulisiko Oilersin antaa Calvin Pickardin aloittaa torstaina. Hankala kysymys.
– Tämä ei ollut ollenkaan meidän parastamme, sanoi Oilersin kapteeni Connor McDavid maanantain hulinoitten tauottua. – Minusta meidän parasta peliämme ei olla nähty ollenkaan vielä koko sarjassa, mutta se on tulosssa. Nyt siirrämme fokuksen siihen, miten löydämme keinon ottaa voiton neljännestä pelistä.
– Molemmat joukkueet ovat todella hyviä unohtamaan pelin ja keskittymään seuraavaan, sanoi taas maalin tehnyt Brad Marchand Sportsnetin Gene Principen haastattelussa.
– Ja niin me tulemme tekemään.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
