Viisinkertainen Stanley Cup-voittaja Esa Tikkanen vierailee Atleetin Lepakkovuoro-ohjelmassa kertomassa tarinoita uransa varrelta.
Esa Tikkanen muistelee Lepakkovuorossa NHL-uransa uskomatonta alkua. Hänet kutsuttiin Edmonton Oilersiin suoraan MM-kisoista.
– Se oli 1985. Olin pelaamassa MM-kisoja Prahassa. Tulin kotiin sieltä joukkueen kanssa ja menin isävainaan kämppään.
– Puhelin soi. Glen Sather soitti. Menin juttelemaan ja se sanoi, että sulle on huomenna lentolippu Chicagoon. Tulet katsomaan meidän joukkuetta. Kysyin saman tien, että aionko mä pelata siellä? Sanoi, että ei. Tulet vain mukaan katsomaan. Ota luistimet, jos haluat, Tikkanen jatkaa.
Tikin alkoi seuraavana päivänä, mutta tyssäsikin päiväksi Sveitsiin.
– Otin vain luistimet mukaan. Seuraavana aamuna lähdin Zürichin kautta Chicagoon, mutta en päässyt Zürichistä eteenpäin, kun ei ollut viisumia. Poliisi pysäytti mut siellä ja sanoi, ettei ole mitään asiaa Jenkkeihin. Vanhassa passissa oli viisumi, mutta en ottanut sitä mukaan.
– Olin siinä ihmeissäni. Nuori poika. 19-vuotias. Mietin, että mitäs nyt tehdään.
Onneksi Tikillä oli puhelinmuistio mukanaan. Hän sai Zürichin lentokentältä vanhan tuttunsa kiinni,
– Soitin Pekka Rautakalliolle, joka pelasi mun kanssani silloin IFK:ssa aikoinaan 1983. Se sanoi, että Tiki, ei ole mitään hätää. Hän järjestää. Se soitti sitten, että sulla on kaikki hoidettu. Menet lentokenttähotelliin ja seuraavana aamuna embassyyn. Ne antaa sulle leiman. Lähdet sitten Chicagoon.
Ja matka jatkui.
– Lähdin Chicagoon. Tapasin siellä joukkueen. Menin katsomaan neljättä peliä ja ne voitti sen suoraan 4-0.
Finaaleissa Oilers kohtasi Philadelphia Flyersin. Yllättäen Tikkanen pääsikin tositoimiin kovimmassa paikassa.
– Joukkue lähti siitä Philadelphiaan. Me mentiin mukaan harjoittelemaan. Oltiin viikko siellä ennen kuin Stanley Cup-finaali alkoi. Ensimmäisen pelin Edmonton hävisi. Glen Sather sanoi, että tulet aamulla jäälle. Olin, että okei. Mitä nyt. Mulla ei ollut kuin luistimet. Se sanoi, että tossa on meidän huoltaja Sparky, joka pitää susta huolta. Sitten alettiin keräämään mulle kamoja. Alkoi ompelemaan mulle pelipaitaa.
Aamujäillä Tiki kuuli vieläkin suuremman uutisen.
– Mentiin aamujäälle. Glen Sather sanoi mulle, että sä pelaat sitten illalla Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin kanssa vasenta laitaa. Mä sanoin, että selvä.
– Jari kysyi, että eikö sua jännitä yhtään? Vastasin, että ei, Tiki naurahtaa muistellessaan Jari Kurrin reaktiota.
Tikkanen ei ketään kumarrellut. Se tuli Philadelphia Flyersille ja hänen joukkuekavereilleen selväksi.
– Ensimmäisessä vaihdossa Jarin ja Waynen kanssa, niin Dave Brown, Philadelphia Flyersin kova tappelija, menin sen yli, kun Paul Coffey heitti kiekon päätyyn. Brownin hanskat ja kypärä lensi. Menin sitten penkille ja Dave Semenko kysyi, että pitääkö sinustakin pitää huolta? Sanoin, että ei.
Tikkasen matka päättyi lopulta Stanley Cup-juhliin.
– Kolme peliä pelasin. Mentiin Edmontoniin 3-1 -johdossa ja voitettiin sitten 4-1 se koko juttu. Oli se sellaista. Ei oikein tiennyt, mikä on Stanley Cup. En ollut siellä koko kautta ollut. Ainoastaan kolme finaalipeliä. Mutta oli semmoinen juttu, että sain nimen pyttyyn ja sormuksen siihen mukaan.
Tikkanen voitti Edmonton Oilersissa Stanley Cupin 1985, 1987, 1988 ja 1990. Viidennen Stanley Cupinsa hän voitti New York Rangersissa 1994.
