Matti Nykäsen kuolemasta tulee helmikuussa kuluneeksi jo seitsemän vuotta, mutta hänen muistonsa elää vahvana. Ja on hyvä muistaa, että Nykänen on voittanut olympialaisissa yhtä monta kultamitalia kuin suomalaisurheilijat viimeisissä kahdeksissa kisoissa yhteensä.
Matti Nykänen kilpaili olympiakisoissa vain kahdesti. Sarajevossa 1984 sekä Calgaryssa 1988.
Sarajevoon Nykänen lähti hallitsevana suurmäen maailmanmestarina. Häntä pidetiin kisojen suurimpana voittajasuosikkina.
Normaalimäen kisaa Nykänen johtikin ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta toinen hyppy epäonnistui, koska hän lähti tuulirakoon liikkeelle liian aikaisin. Nykänen jäi hopealle ainoan kerran olympiakilpailuissaan.
Jens Weissflog voitti olympiakullan 1,2 pisteen erolla Nykäseen. Jari Puikkonen täydensi Suomen mitalisaldoa pronssillaan.
Suurmäessä Nykänen ei antanut vahingon toistua. Hän voitti kisan täysin ylivoimaisesti. Eroa hopealle hypänneeseen Weissflogiin oli peräti 17,5 ja pronssia hypänneeseen Pavel Plociin 18,3 pistettä.
Nykänen olisi varmasti voittanut Sarajevossa kolme kultaa, jos joukkuemäki olisi ollut olympiaohjelmassa. Silloin joukkuekisa ei kuitenkaan kelvannut olympialaisiin, vaan olympialaisten jälkeen hypättiin joukkuemäen MM-mitaleista Sveitsin Engelbergissä. Suomi voitti kultaa.
Nykänen juhli Sarajevossa itsensä tainnoksiin. Jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kertoi törmänneensä sammuneeseen Nykäseen olympiakylässä. Tällä sammuneella mäkikotkalla oli kultamitali kaulassa.
Sarajevon jälkeen Nykäsen elämässä esiintyi lieveilmiöitä yhä enemmän. Hän törttöili Pohjois-Amerikan kisoissa 1985, minkä seurauksena hänet jätettiin mäkiviikolta kotiin.
1987 Nykänen saatiin aneltua mäkiviikolle, kun hän ensin kieltäytyi sinne lähtemästä. Nykänen unohti suksensa kotiin ja käytös mäkiviikolla oli lopulta sitä luokkaa, että hänet lähetettiin sieltä kotiin kesken kiertueen.
Sen jälkeen Nykänen kävi silloisen vaimonsa kanssa Seuran maksamalla matkalla Sri Lankassa ja hyppäsi sen reissun jälkeen helmikuussa 1987 MM-hopeaa Oberstdorfissa sekä joukkuemäen kultaa.
Nykänen tunsi MM-menestyksestään huolimatta asemansa uhatuksi. Hän pelkäsi, että nuori suurlupaus Ari-Pekka Nikkola ottaisi hänen paikkansa Suomen mäkihypyn ykköstähtenä.
Nykänen rupesi harjoittelemaan armottomasti. Hän vietti hetken aikaa askeettista huippu-urheilijan elämää ja pääsi todelliseen potentiaaliinsa.
Se on osaselitys sille, miksi Nykänen oli Calgaryn olympiakisoissa niin ylivoimainen. Hän oli täysin murskaava molemmissa henkilökohtaisissa kisoissa ja auttoi Suomen myös joukkuemäen kultaan Puikkosen, Nikkolan sekä Tuomo Ylipullin kanssa.
Nykänen vastusti, että hänet olisi laitettu hyppäämään joukkuemäessä ensimmäisenä. Ei mennyt perille, että siten hän auttaisi joukkuettaan psykologisesti paremmin, kun muut maat jäisivät heti takamatkalle.
Kompromissi oli tehtävä. Nykänen suostui hyppäämään toisena.
Nykäsen valmentaja Matti Pulli kertoi 2001 julkaistussa Voittohyppy-kirjassaan, että Nykäsen Calgaryn olympiamenestyksen saattoi pelastaa olympiakylässä ollut flipperi. Mäkikisat siirtyivät vaikeiden tuuliolojen takia muutamilla päivillä ja pullon henki olisi saattanut epävarmuuden keskellä ottaa Matista otteen. Flipperiin Matti sai purettua kuitenkin ylimääräisen energiansa.
Nykäs-huuma oli kotimaassa melkoinen. Urheilullinen menestys oli sitä luokkaa, että Jyväskylän nimen toivottiin muuttuvan Nykäskyläksi. Nykäsen kotiinpaluujuhlissa oli nähtävissä banderolli, jossa luki ”Matti Kuninkaaksi”.
Eräässä suositussa viikkolehdessä, jonka numeroa myytiin aina noin 100 000 kappaletta keskimääräistä enemmän, jos Nykänen oli kannessa, spekuloitiin, että Matti hyppäisi vielä kolmissa olympiakisoissa.
Albertvillessa 1992 Matti kisaisi lehden mukaan varmasti. Ja Lillehammerin olympiakisat järjestettäisiin vain kaksi vuotta Albertvillen kisojen jälkeen. Naganon 1998 kisoissakin Matti olisi vasta 34-vuotias ja olympiakultaa voisi tulla vielä sieltäkin.
Viimeisen maailmancupin voittonsa Nykänen saavutti kuitenkin 1989. Hän ei jaksanut enää harjoitella entiseen malliin ja ura hiipui jo pahasti kaudella 1990-91.
Nykänen kisasi vielä joulukuussa 1991. Mutta hän ei suostunut lähtemään b-maajoukkueen mukana Japaniin antamaan olympianäyttöjä, vaan keskeytti kautensa. Hän kai tajusi, ettei kunto riittäisi paikkaan olympiajoukkueessa.
Olympiakultaa Albertvillessa 1992 voittikin Toni Nieminen. Nykänen julkaisi samaan aikaan ensimmäisen levynsä Yllätysten Yön, josta tuli suomalaisen corollakarvanoppamusiikin klassikkoteos.
Samana vuonna 1992 perustettiin Seiska-lehti. Nykänen seikkaili sen sivuilla ahkerasti 27 vuoden ajan aina kuolemaansa saakka.
Nykäsen olympiamäetkin elävät enää muistoissa. Sarajevon kisojen hyppyrimäet vaurioituivat Bosnian sodassa 1990-luvulla ja niistä ovat enää rauniot jäljellä.
Calgaryssa mäkihyppykeskus suljettiin lopullisesti 2024. Rahoitusta hyppyrimäkien ylläpidolle ei enää löytynyt.
Sarajevon olympiamäkien raunioissa on kirjoitus: ”Elämä on ylä- ja alamäkiä”. Saman tekstin voisi kirjoittaa Calgaryn olympiamäkiin.
