Santeri Väänäsen ja Tim Sparvin urapolut ovat maajoukkueissa hätkähdyttävän samankaltaisia. Sparvista tuli ajan myötä yksi kaikkien aikojen maajoukkuekapteeneista, ja Väänänen on samalla tiellä.
Pikkuhuuhkajat, eli 21-vuotiaiden maajoukkue, pelasi viime kesänä EM-lopputurnauksessa. Tämä tapahtui toista kertaa Suomen jalkapallohistoriassa. Suomi pelasi Markku Kanervan johdolla samassa turnauksessa 2009, Mika Lehkosuo toisti päävalmentajana tempun tänä vuonna.
Kanervan joukkueen tukipilari on keskikentän keskustassa uurastanut Tim Sparv. Lehkosuon ankkuripelaaja oli Santeri Väänänen. Kumpikin piti luonnollisesti kapteeninnauhaa hihassaan niin matkalla kisoihin kuin myös itse kisoissa. Sparv debytoi A-maajoukkueessa ollessaan vielä 21-vuotiaiden maajoukkueikäinen, samoin Väänänen. Kun ikä tuli täyteen, Sparv nousi pysyvästi A-maajoukkueeseen ja vaikuttaa siltä, että Väänänen tekee samoin.
Vielä yksi yhtäläisyys toteutui viime keskiviikkona, kun Väänänen kumarsi 21-vuotiaiden maajoukkueen parhaan pelaajan palkinnon. Sparv palkittiin samalla pystillä 2007. Aika näyttää, yltääkö Väänänen samanlaisiin saavutuksiin kuin Sparv, mutta oikealla tiellä Norjan Rosenborgissa pelaava mies on. Atleetti kyseli Santeri Väänäsen kuulumisia kauden päättymisen jälkeen.
Santeri Väänänen, olit sivussa Rosenborgin kauden päätöspeleistä, niin Norjassa kuin Huuhkajissa. Mikä on kuntosi nyt?
– Pohkeessa oli repeämä ja viimeiset pelit jäivät tosiaan välistä. Nyt sitä on hoidettu ja toivottavasti viikon, parin päästä pääsisin taas treenaamaan kunnolla.
Mikä peli jäi itsellesi parhaiten mieleen kaudesta 2025?
– Niitä on itse asiassa aika monta. Oli hienoa päästä pelaamaan maaotteluita. Norja-peli oli itselle ”spessu” vaikka se harjoituspeli olikin. Sitten tietysti Hollannin kohtaaminen oli siistiä. Seurajoukkueen europeleistä parhaiten jäivät mieleen Mainz-ottelut ja vieraspeli Hammarbyta vastaan.
Rosenborg jäi ulos europeleistä. Kuinka iso pettymys se on seuralle?
– Olihan se iso pettymys sekä seuralle että kannattajille. Tavoitteet kuitenkin olivat korkealla ja kausi lähti ihan hyvin käyntiin. Sitten putosimme Mainzia vastaan Euroopassa ja siinä oli perään Vikingin kohtaaminen. Voitto siitä olisi pitänyt meidät taistelussa mukana, mutta hävisimme sen ja siitä alkoi luisu.
Viking voitti Norjan mestaruuden, oliko iso yllätys?
– Jos rehellisiä ollaan, niin se oli ainakin itselleni iso yllätys. En oikein uskonut siihen missään vaiheessa. No, ehkä viimeisellä kierroksella ajattelin, että kyllä he sen hoitavat.
Minkälaisia suunnitelmia sinulla on lomalle?
– Lähden hetkeksi etelän lämpöön, mutta tärkein juttu on se, että saa taas pohkeen kuntoon.
Mitä toiveita on mielessä vuodelle 2026?
– Ensinnä se, että tammikuussa pääsee taas terveenä harjoittelemaan. Sitten vuoden aikana tavoitteena on päästä pelaamaan maaotteluita ja muutenkin kehittymään uralla eteenpäin.
Haastattelu: Jukka Malm
