Omistajat-sarjan toisena jututettiin Hannu Torvista. Vaikka Torvinen on raviyleisölle tutumpi ohjastajana, on hänellä kuitenkin pitkä historia myös omistajana.
– Lapsena meillä oli useitakin hevosia omistuksessa. K.K. Kössi muun muassa oli minun ja veljeni Jukan omistuksessa loppuvuosina, Torvinen kertoo.
– Yksi tärkeimmistä muistoista omistamieni hevosten kanssa löytyykin sieltä nuoruudesta. Ajoin ensimmäisen starttini Viriaaronilla, jonka omistimme Jukan ja siskoni Hennan kanssa. Se oli samalla ensimmäinen voittoni ohjastajana.
Tällä hetkellä Torvinen on viiden hengen kimpassa 2-vuotiaaksi kääntyneessä suomenhevosoriissa Caret, joka valmentautuu Juha Utalan tallissa Hollolassa.
– Tähän oli erityisen hienoa päästä mukaan, kun olen ajanut kuningattaruuden sen emällä Virin Camillalla ja kuninkuuden sen isällä Parvelan Retulla. Ainutlaatuista päästä tällaiseen mukaan vielä, kun omistajaporukassakin on tuttuja, mukavia ihmisiä. Raviurheilua on nähty sen verran myös, että kaikilla on realistiset käsitykset, mitä kaikkea voi tapahtua eikä kiire minnekään.
Valmentajan valinnassa Torvisella oli osansa.
– Valmentajan valinnassa on aina oma pohdintansa, ja oli minullakin rooli päätöksessä. Olen aina tykännyt Utalasta valmentajana. Tallin hevoset ovat hyvännäköisiä ja siellä on hyvät paikat valmentaa. Ja mietittiin sitä niinkin pitkälle, että tulevaisuuden kilpailumatkojen ja -mahdollisuuksien puolesta sijainti Päijät-Hämeessä on myös melko ihanteellinen.
Omistajana Torvinen ajattelee olevansa aktiivinen muttei painostava.
– Aina, kun näen raveissa Juhaa, vaimoaan Sannaa tai heidän työntekijöitään, kysäisen, mitä Caretille kuuluu. Toki se kiinnostaa, vaikkei mitään kiirettä olekaan. Ja suomenhevosvarsassa on sekin hyvä, että sitä saa ainakin kehua pitkään – niin sanotaan, kun joka tapauksessa starttiin tuloon kestää useampi vuosi, Torvinen naurahtaa.
Terveiset varsasta ovat olleetkin positiivisia. Opetus ja treenit ovat sujuneet mukavasti ja käytöskin on ollut hyvää.
– Kysyn aina myös, että onko se ollut kiltisti. Se on kuitenkin suomenhevosen kanssa aina toiveena, että se saisi pysyä orina. Tähän asti kysymykseen vastaus on vielä aina ollut kyllä.
Virin Camilla ja Parvelan Retu ovat hakeneet kuninkuusraviseppeleet Hannu Torvisen ohjastamana.
Omistamisesta elämyksiä
Omistamiseen Torvinen kannustaa nimenomaan elämysten kautta.
– Jos viimeisen kymmenen vuoden aikana raviurheilussa jollain osa-alueella on tapahtunut selkeää kehitystä, niin se on kyllä ehdottomasti omistaminen, Torvinen toteaa.
– Nykyään on harvinaista, että joku omistaa ammattivalmennuksessa olevan hevosen yksin. Lähes kaikki ovat kimppahevosia. Sitä ei pidä minusta ajatellakaan tienaamisen kautta, vaan juuri niin, että pääsee jännittämään ja iloitsemaan yhdessä. Ensimmäisen raviliigan aikaan isälläni (Heikki Torvinen) oli valmennuksessa Raviliiga Killerin Golden Luxi, ja vaikka omistajia oli satoja, oli hienoa seurata, miten se oli heidän kaikkien hevonen.
Raviurheilun kyky tuottaa elämyksiä on Torvisen mielestä ainutlaatuinen.
-Kun on päässyt seuraamaan esimerkiksi huippu-urheilujoita, jotka on päätyneet hevosenomistajiksi, se jännitys ja tunne omaa hevosta seuratessa on valtavan suuri. Se tunne pitäisi saada ihmisille.
Omistamisessa mukana
Tällä hetkellä Torvinen on tyytyväinen ja iloinen oman hevosenomistamisensa tilaan.
– Jos olisit kysynyt vuosi sitten, tilanne olisi varmaan ollut toinen. Vaikka ajattelenkin, että jokaisen hevosen kanssa meillä on tietty matka, joka menee niin kuin kuuluukin. Ja tärkeintä on kuitenkin, että kaikki entiset hevoseni ovat saaneet hyvät kodit ja hyvän jatkon.
Aikuisiän ensimmäisiä omistuksia Torviselle oli suomenhevostamma Mattilan Miina (Liising).
– Se ostettiin Turun Kuninkuusraveista ja se oli meillä pitkään. Yksi omistajaurani hienoimpia hetkiä oli voitto sen kanssa kuninkuusraviperjantaina Lahdessa 2019. Tamma oli silloin Joni-Petteri Irrin valmennuksessa ja se oli kyllä tosi makea hetki.
Mattilan Miinassa on myös jotain, mikä on jäänyt mietityttämään.
– Se ei ollut paljosta kiinni, ettei siitä olisi tullut ihan kuningatartason tamma. Siksi haluttiin tehdä sillä varsa, kun sille tuli ongelmia.
Varsalle isäksi valikoitui Ellin Sisu, ja yhdistelmästä syntyi tammavarsa Viemiina.
– Se oli minulla itselläni vaimoni Annan tallissa, mutta se oli aika tulinen tamma. Se loukkasi 3-vuotiaana jalkaansa niin, että siirtyi myös sitten jo siitokseen. Sekin onneksi pääsi hyvään kotiin ja jatkamaan seuraavien omistajien ilona.
Hevosen ominaisuuksista Hannu Torvisen mieleen ovat erityisesti pirteys ja iloisuus.
– Olivatpa ne sitten tarhassa, karsinassa tai kilpailuissa, tykkään kyllä, kun hevosesta tulee positiivinen olo ja sillä on eloisa ilme ja olemus.
Lajimarkkinoinnin peräänkuulutus
Raviurheilun tilasta Torvinen ei mielellään lähde paljon spekuloimaan.
– Olen sitä mieltä, että jokaisen pitää hoitaa oma tonttinsa mahdollisimman hyvin. Siksi en ole kauhean hanakka politikoimaan. Kuskina koen vähän niin kuin lainaisin toisten hevosia. Mutta silti, kun jotain hevosta ajaa pitkään, tuntuu se kuin se olisi vähän jo minunkin omani. Siinäkin tulee se tunne mukaan.
Raviurheilun eteenpäin viemiseksi helppona vastauksena hän pitää rahaa.
– Siinähän pärjäävät tietysti kaikki, jos palkinnot nousevat: kasvattajat, omistajat, valmentajat, ohjastajat. Mutta silti kaipaisin enemmän lajimarkkinointia. Monessa muussa maassa raviurheilu on paljon tunnetumpaa ja näkyvämpää kuin Suomessa. Kaipaisin tähän positiivista henkeä ja näkyvyyttä enemmän valtakunnan tasolla. Siinäkin pärjäisivät kaikki.
Alkavan kauden haaveena Elitloppet
Edellisen osan Heikki Korhonen toivoi kysymystä Hannulle tämän odotuksista Korhosen hevosten kaudesta 2026.
– Kyllähän sitä toivoo, että saa jatkaa sellaisen hevosen ohjastajana kuin Massimo Hoist on. Meillä on siinä hieno joukkue, jokainen pelaa oman paikkansa hyvin ja kaikilla oli viime kaudella hyvä olla, vaikka välillä tekisi virheenkin. Heikki Korhoselta omistajana on tietysti iso kunnianosoitus, että hänen hevosillaan pääsee ylipäänsä ajamaan. Viime vuonna päätähtäin oli Suur-Hollola, ja kun se saatiin, kaikki muu sen päälle oli vähän niin kuin ekstraa. Mutta kyllä Elitloppetista jäi sellainen sisäinen palo, että sen toivoisi pääsevän kokemaan uudelleen. Oli todella sellainen tunne, että tässä on hevonen, jolla pystyisi kilpailemaan jopa sen kilpailun voitosta. Massimo Hoist oli kuitenkin 8-radalla sekä karsinnassa että finaalissa ja näytti, että kuului niihin lähtöihin, ja meni reissusta selvästi eteenpäin. Toivottavasti saamme olla siellä tänäkin vuonna mukana.
Lue seuraavasta Omistajat-sarjan osasta, kenet Hannu haastoi haastatteluun!
Seuraa Atleetti Raveja Facebookissa ja Instagramissa, niin tiedät mitä raveissa tapahtuu!
