Onko veridoping edelleen ongelmana kestävyysjuoksussa? Atleetin yleisurheilun asiantuntija Ilkka Kontinaho arvioi norjalaisen juoksijalegendan väitettä.
Norjalainen kestävyysjuoksulegenda Ingrid Kristiansen menetti naisten maratonin Pohjoismaiden ennätyksen Alisa Vainiolle joulukuussa.
Kristiansen juoksi silloisen maratonin maailmanennätyksen Lontoossa huhtikuussa 1985 ajalla 2.21.06. Norjalainen paransi tuolloin omaa ME-tulostaan peräti 3.20 minuuttia.
Kristiansenin tulos säilyi maailmanennätyksenä 13 vuotta ja Pohjoismaiden ennätyksenä jopa 40 vuoden ja 7,5 kuukauden ajan. Sen riisti vasta Vainio Valencian maratonilla juoksemallaan Suomen ennätystuloksella 2.20.48.
Vainio on Valencian maratonin SE-tuloksellaan kaikkien aikojen tilastoissa sijalla 131. Suomalaisen edellä on vain neljä eurooppalaissyntyistä juoksijaa.
Ennätyksensä Vainiolle menettänyt Kristiansen kertoi aiemmin joulukuussa Yle Urheilun haastattelussa uskovansa veridopingin olevan tänäkin päivänä vakava ongelma kestävyysjuoksussa.
– Esimerkiksi Alisa Vainion aika on sellainen, että se on täysin sallituilla keinoilla saavutettavissa. Uskoni riittää siihen saakka, kun tulos alkaa esimerkiksi 2.17:llä. Kun mennään 2.13–2.14-alkuisiin tuloksiin, olen aina hyvin vakuuttunut, että niihin liittyy veridopingia, norjalaislegenda epäili haastattelussa.
Atleetin yleisurheilun asiantuntija Ilkka Kontinaho pohti videollaan, onko Kristiansenin väitteellä katetta.
Todisteita sille on, sillä kenialainen maratonin ME-nainen Ruth Chepngetich jäi aiemmin tänä vuonna kiinni dopingin käytöstä. Kolmen vuoden mittaisen kilpailukiellon saanut Chepngetich käytti diureetteja, jonka Kontinaho uskoo olleen todennäköinen peiteaine veridopingin käytössä.
Kontinahon mukaan urheilijoiden epäillään harrastavan edelleen dopingin käyttöä eräänlaisena mikroannosteluna. Urheilijoilla on käytössään biologinen passi, jolla verestä muodostetaan pitkäaikainen profiili. Sen muutoksista voidaan päätellä, onko kiellettyjä aineita käytetty.
– Urheilija ottaa pieninä annoksina dopingaineita, jolloin ne oikein ajoitettuna antavat merkittävän hyödyn, mutta kilpailutilanteessa tai harjoituskaudella eivät kuitenkaan testeissä tietyt raja-arvot eivät ylety, Kontinaho selitti videollaan.
– Tällaisella mikroannostelulla voidaan kenties hämätä testaajia, kun pysytään kuitenkin raja-arvojen sisällä.
Katso koko Kontinahon pohdinta dopingongelmasta alta.
