Viime viikolla Ruotsin Armand Duplantis hyppäsi uransa 15. seipään maailmanennätyksen. Viikonlopun MM-hallien alla on hyvä pohtia, kuinka paljon korkeammalta hän voisi vielä hypätä.
Saksassa ja Sveitsissä kenttälajien päävalmentajana ja maajoukkueen seiväshyppyvalmentajana jo vuodesta 1978 toiminut arvostettu Herbert Czingon uskoo, että ruotsalaistähdellä on vielä paljon lisää annettavaa.
“Nopeutensa puolesta hän voisi hypätä vielä 10–15 cm korkeammalle. Mutta biomekaanisten kaavojen ja todellisuuden välillä on eroa. Biologiset järjestelmät eivät kehity lineaarisesti. Hänen 630 ja 631 hypyissään rima jo värähteli”, Czingon muistuttaa Euroopan yleisurheiluliiton EA:n sivuilla.
Nopeus on ruotsalaisen menestyksen ydin. Czingon nostaa esiin kolme tekijää, jotka ovat ratkaisevia Mondo Duplantis poikkeuksellisen menestyksen kannalta.
“Ensinnäkin tärkein biomekaaninen tekijä hänen huippusuorituksessaan on hänen erinomainen vauhtinsa lähestymisjuoksussa”, hän sanoo.
Hyppääminen ei kuitenkaan ole pelkkää vauhtijuoksua.
“Yksinkertaistettuna seiväshyppy on energian muuntumisprosessi. Liike-energia (urheilijan massakeskipisteen nopeus vauhdinotossa) muuttuu potentiaalienergiaksi hypyn korkeimmassa kohdassa. Mondo on kehittänyt hyvin yksilöllisen tekniikan tämän saavuttamiseksi – hän vie seipään ainutlaatuisesti kuoppaan, sen päälle tulee loistava ponnistustekniikka. Melko matala ote seipäästä ja erittäin lyhyt viimeinen askel ennen ponnistusta auttavat häntä hyödyntämään nopeuttaan.”
Czingon korostaa myös Duplantisin taustaa tärkeänä tekijänä. Hän kasvoi Louisianassa urheilullisessa perheessä ja oli varhain lajin parissa. Hänen isänsä Greg Duplantis hyppäsi 580, ja hänen äitinsä Helena Duplantis edusti Ruotsia seitsenottelijana.
“Hyvin varhaisen aloituksen ansiosta Mondo on tehnyt useita tuhansia hyppyjä enemmän kuin kukaan muu huipuista. Ja häntä ovat pääasiassa valmentaneet hänen vanhempansa. Yhdessä vanhempien veljiensä kanssa seiväshyppy ja muut lajit olivat perheen yhteinen asia.”
Kolmantena tekijänä Czingon mainitsee Duplantisin kilpailumentaliteetin.
“Hän ei ole koskaan minkään ikäisenä hyväksynyt häviämistä kenellekään.”
Karaliksen nousu
Viime vuosina Kreikan Emmanouil Karalis on noussut urheilijaksi, joka pystyy haastamaan Duplantisin. Hypättyään viime kuussa Kreikan hallimestaruuskisoissa 617, hänestä tuli historian toiseksi korkeimmalta riman ylittänyt hyppääjä.
Jos Duplantis epäonnistuisi hallimaailmanmestaruuskisoissa, Karalis saattaisi päästä yllättämään.
“Emmanouil Karalis oli valtava lahjakkuus jo juniorina ja hyppäsi 19-vuotiaana 580, mutta kärsi myöhemmin loukkaantumisista”, Czingon toteaa.
“Yhteistyö valmentaja Marcin Szczepańskin kanssa (joka valmentaa myös kolminkertaista MM-mitalistia Piotr Lisekia) vakautti ja kehitti hänen suoritustaan. Karalis on yksi nopeimmista Duplantisin haastajista ja erittäin kokonaisvaltainen urheilija, joka käyttää perinteisempää tekniikkaa. Hän oli lähellä hypätä 615 jo viime vuonna Tokiossa, joten potentiaali oli nähtävissä.”
Rohkeus ja varmuus
Vaikka Czingon kehuu molempien urheilullisia ominaisuuksia, hän korostaa psykologian merkitystä erityisesti arvokisoissa.
“Vahva usko omiin kykyihin on seiväshyppääjän tärkein ominaisuus. Laji vaatii paljon rohkeutta ja varmuutta, eikä oikean seipään, otteen ja aloituskorkeuden valinta ole aina helppoa. Mondón isä Greg Duplantis on ollut tässä erittäin tärkeä, koska hänellä on oma urheilutausta ja syvä ymmärrys myös Mondón psyykestä. Monet kunnianhimoiset urheilijat ottavat liian suuria riskejä. He käyttävät liian jäykkiä seipäitä ja liian korkeaa otetta, ja epäonnistuvat ratkaisevissa korkeuksissa. Tämä on täysin päinvastaista kuin Mondón strategia.”
Jos Czingonin arvio pitää paikkansa, nykyinen ME 631 ei ole Duplantisin raja. Pistääkö hän paremmaksi jo viikonlopun MM-kilpailuissa? Miesten seiväs hypätään suoraan finaalina lauantai-iltana.
LAURI HOLLO
