NHL ykköskierroksen varaukset, osa 1

NHL:n ykköskierroksen varausvuoro on seuralle kultaakin kalliimpi. Kilpailu vapaista ja myös rajoitetuista agenteista on niin kovaa, että ylihinnan maksamiselta kesän ”free agent frenzyn” aikana on vaikea välttyä.

Vaihtokauppojen kautta on entistä vaikeampaa rakentaa menestyvää joukkuetta tulevaisuutta silmällä pitäen ja etenkin joukkuetta kantavat tähtitason pelaajat vaihtavat maisemaa äärimmäisen harvoin vaihtokaupoilla.

Siispä kykyjenetsijät ja varausvuorot pitääkin laittaa töihin – ellei varausvuoroja ole kaupattu jo aiemmin menestyksen toivossa. Joukkueen rakentaminen omilla varauksilla on lähes pakollista joukkueelle kuin joukkueelle.

Pitkäjänteinen joukkueen menestyksen tavoittelu on mahdotonta, elleivät kärkipään varaukset onnistu.

Ykköskierroksen varausvuoro realisoituu suurella todennäköisyydellä NHL-tason kiekkoilijaksi, mutta kiveen hakattua onnistuminen ei ensimmäiselläkään rundilla ole.

Myös ero ykköskierroksen alkupäässä varattujen sekä ykköskierroksen lopussa varattujen pelaajien välillä on merkittävä.

Koska kehnommin menestyneillä joukkueilla on käytössään lähtökohtaisesti parempia eli aikaisempia varausvuoroja, joutuvat ykköskorin lupaukset usein pelaamaan ensimmäiset kautensa heikoissa joukkueissa.

Tässä juttusarjassa tutkimme NHL:n ykköskierroksella varattujen pelaajien menestymistä NHL-jäillä ja käytämme mittareina mm. pistekeskiarvoa, peliaikoja sekä ottelumääriä.

Maalivahtien analysointiin käytämme pelattujen NHL-otteluiden määrän lisäksi torjuntaprosenttia sekä suhteellista päästettyjen maalien keskiarvoa.

Juttusarjan edetessä selvitämme lisäksi miten pelaajan historia ennen varausta on vaikuttanut menestykseen ja kaivelemme myös muita varauksiin liittyviä kiintoisia aiheita.

Tilastojen perusteella tehdyissä analyyseissä aloitamme tarkastelujakson varausvuodesta 2005 ja päätämme sen vuoteen 2019, sillä muutaman edellisen varauskesän tuloksia voidaan analysoida vasta, kun luistimenpiirtoja NHL-jäillä on kertynyt kattavampi määrä.

Ykköskierroksen varausvuoro – menestyksen takuu?

Ykköskierroksella varatun pelaajan niskoille sysätään alusta saakka selkeästi isommat paineet menestyä kuin alemmilla kierroksilla varatuille pelureille. Toisaalta myös ykköskierroksen status takaa ainakin jonkinlaisen näytönpaikan, sillä harva GM tai kykyjenetsijä haluaa myöntää olleensa väärässä parasta mahdollista pelaajaa valitessaan – vaikka toisinaan syytä ehkä olisikin.

Ykköskierroksen kärkipäässä varatuista pelaajista valtaosa onnistuukin lunastamaan odotukset, mutta mukaan mahtuu myös epäonnistumisia. Mutta tarvitaanko menestymiseen näitä ykköskierroksella varattuja pelaajia, vai onnistuuko voittaminen myös ilman?

Varaustilaisuuden jälkeen pelaajan varausnumero menettää muutamia sopimuksiin liittyviä nyansseja lukuun ottamatta merkityksensä.

Vaikka lähtökohtaisesti jokaiselle NHL-joukkueelle jaetaan vuosittain yksi ykköskierroksen varausvuoro, kaupankäynnin tuloksena määrät vaihtelevat: menestystä välittömästi tavoittelevat seurat luopuvat varausvuoroistaan siirtorajalla joukkuetta vahvistaakseen ja vastaavasti tulevaisuuteen tähtäävät seurat luopuvat mielellään veteraanipelaajistaan vaihdossa varausvuoroihin.

Seuraavan kesän varausvuorolla ei tee mitään Stanley Cup -jahdissa, mutta ykköskierroksella vuosia sitten varattu pelaaja saattaa olla se ratkaiseva palanen, jonka ansiosta pyttyä nostellaan.

NHL-joukkueen pelaavassa kokoonpanossa on kaudesta 2005-2006 kauteen 2019-2020 esiintynyt keskimäärin kahdeksan ykköskierroksella varattua pelaajaa. Vaihteluväli on kuitenkin melkoinen, sillä vähimmillään ykköskierroksen pelaajia on kokoonpanoon merkitty kolme ja enimmillään peräti 14.

Joukkueiden menestykseen ykköskierroksella varattujen pelaajien määrällä ei kuitenkaan tilastollisesti ole merkitystä eikä korrelaatio joukkueen pistemäärän ja ykköskierroksella varattujen pelaajien määrän välillä ole merkittävä. Määrä ei siis tässäkään tapauksessa korvaa laatua.

No mitä sieltä ykköskierrokselta sitten tulee?

NHL:n ykköskierroksen varaukset, tai oikeammin, varauksien onnistuminen, voidaan jakaa seitsemään kategoriaan. Käyttämämme jaottelu on tyly, mutta oikeudenmukainen:

1. Supertähti, täydellinen onnistuminen

Esimerkiksi

• Andrei Vasilevsky
• Cale Makar
• Drew Doughty
• Aleksander Barkov
• Connor McDavid
• Sidney Crosby

2. Tähtipelaaja, erinomainen onnistuminen

• Tuukka Rask
• Ryan Ellis
• Noah Hanifin
• Phil Kessel
• Gabriel Landeskog
• Tage Thompson

3. Eliittipelaaja, hyvä onnistuminen

• Jake Oettinger
• Charlie McAvoy
• Adam Larsson
• David Perron
• Nino Niederreiter
• Nick Suzuki

4. Runkopelaaja, onnistuminen

• Jonathan Bernier
• Jack Johnson
• Ryan Pulock
• Kyle Palmieri
• Jared McCann
• Jake DeBrusk

5. NHL-pelaaja, välttävä onnistuminen

• Malcolm Subban
• Timothy Liljegren
• P-O. Joseph
• Riley Nash
• Morgan Frost
• Austin Watson

6. Farmitasoa, epäonnistuminen

• Leland Irving
• Olli Juolevi
• Griffin Rerinhart
• Michael Dal Colle
• Nikita Filatov
• Lias Andersson

7. Bust, täydellinen huti

• Riku Helenius,
• Joe Finley
• Marek Zagrapan
• Zach Hamill
• Angelo Esposito
• Quinton Howden

Näkemys varausten onnistumisiin ja epäonnistumisiin

Varauksen onnistumisen mittaaminen ei ole eksaktia tiedettä, mutta tässä juttusarjassa siitä tehdään sellaista. Näin voimme myös paneutua niihin syihin, miksi määrätty pelaaja on listauksessamme missäkin kategoriassa.

Oletettavasti joukkueet haluavat varata (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) aina parhaan mahdollisen pelaajan, joten kategorioiden perusteella voidaan jakaa varaukset onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin varauksiin.

Luonnollisesti myös ykköskierroksen alkupäässä varaavan joukkueen tulisi onnistua vähintään eliittipelaajan varaamisessa, kun taas loppupäässä onnistumiseksi riittää runkopelaajan varaaminen.

Yleisesti ottaen kategoriaan 1.-4. osuvat pelaajat ovat onnistuneita varauksia ja 5.-7. epäonnistuneita varauksia.

Yhteensä vuosien 2005-2019 varaustilaisuuksissa varattuja pelaajia on ollut 453, joista 15 maalivahtia, 152 puolustajaa ja 286 hyökkääjää. Näistä pelaajista 259 eli 57.2% voidaan laskea onnistuneiksi varauksiksi eli he kuuluvat kategorioihin 1.-4. Loput 194 varausta ovat olleet huonoja valintoja ja osa ei ole koskaan päässyt NHL-jäille saakka.

Kuten taulukon mediaani-sarakkeesta voi havaita, on varausnumerolla valtava merkitys varauksen onnistumista mitattaessa: supertähtikategoriaan nousseista pelaajista peräti 24/38 on varattu neljällä ensimmäisellä varausvuorolla.

Poikkeuksiakin luonnollisesti löytyy, sillä ensimmäisillä neljällä kierroksella on myös tehty heikkoja valintoja, jotka sijoittuvat kategorioihin 4.-6.

Vastaavasti supertähtikategoriaan on noustu niinkin kaukaa kuin varausvuorolta 27., mutta poikkeuksethan vain vahvistavat säännön.

Yhteenveto

NHL:n ensimmäisen kierroksen varaukset ovat joukkueille arvokasta omaisuutta ja varsinkin alkupään vuorojen osalta täysin syystä. Onnistumisprosentti kuitenkin laskee selkeästi kierroksen loppua kohden.

NHL-joukkueet onnistuvat varaamisessa kuitenkin kohtalaisen hyvin ja suurin osa ensimmäisellä kierroksella valituista pelaajista nousee NHL-tasolle.

Parantamisen varaa kuitenkin vielä riittää, sillä osa ykköskierroksen pelaajista jää ikuisiksi farmijyriksi tai lopulta luovat uransa muualla. Ottaen huomioon 1. kierroksen varauksen arvon siirtomarkkinoilla, on varatun pelaajan hukkaaminen erittäin huonoa bisnestä.

Ykköskierrosten varausten onnistumista voidaan mitata monilla tavoin ja tätä juttusarjaa varten olemme luoneet seitsemän kategorian ”rankingin”.

Kategoriat perustuvat pelaajien tilastoihin ja niitä luetaan tässä tapauksessa kuin piru raamattua – muutoin pelaajien onnistumisesta ja määrättyyn kategoriaan kuulumisesta saadaan aikaan ikuinen väittely. Väittely saadaan varmasti aikaiseksi nytkin.

Kategorioiden avulla voimme tarkastella ensimmäisen varauskierroksen eri vaiheissa varattujen pelaajien todennäköisyyttä onnistumiselle, joukkueiden kykyjenetsijöiden osaamista sekä pelaajien varausta edeltäviä taustoja sekä niiden vaikutusta tulevaan menestymiseen.

Tilastoknoppeja

Lähteet: eliteprospects.com, nhl.com