Suomen jalkapallomaajoukkueen entinen maalivahti Tinja-Riikka Korpela kertoo Atleetin Kuningaslaji-ohjelmassa naisten jalkapallon hurjasta muutoksesta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Tinja-Riikka Korpela, 39, on pelannut ulkomailla ammattilaisena muun muassa Bayern Münchenissä, Evertonissa, Tottenhamissa ja AS Romassa. Juniori-iässä hän ei voinut moisesta haaveillakaan.
– Se jalkapalloammattilaisuus ei ollut kovin realistinen ammattivaihtoehto silloin. Kyllä mä unelmoin pelaamisesta jossain Real Madridissa eli miesten joukkueissa, Korpela paljastaa.
Naisten jalkapalloa Suomessa seurattiin 1990-luvulla todella vähän. Eikä ennen vuotta 2005, jolloin Helmarit ensi kertaa nähtiin EM-kisoissa, maajoukkueestakaan paljoa uutisoitu.
– Haaveilin jalkapalloammattilaisen urasta, mutta ei ollut esimerkkejä. Ei näkynyt naisten pelejä telkkarissa. Ei näkynyt pelaajia missään mediassa, jota olisi voinut seurata, Korpela toteaa.
Korpelalle haave ammattilaisuudesta konkretisoitui vasta 2000-luvun lopulla.
– Kun lähdin Oulusta pois ja pääsin maajoukkuerinkiin, niin esimerkkejä alkoi olla jo jonkin verran. Naispelaajia oli Ruotsissa ja Jenkeissä oli Anne Mäkinen silloin. Sitten sen tajusi, että ei vitsi, tästä voi oikeasti tehdä ammatin.
Junioripelaajana Korpela ei saanut osakseen vähättelyä. Hänen seurassaan OLS:ssä tyttöjen futikseen suhtauduttiin 1990-luvulla vakavasti.
– Auttoi, että mun isä Eero Korpela oli OLS:ssa suhteellisen tunnettu tekijä. Valmentaja. Mutta koulussa mun piti oikeasti luokkakavereilleni, pojille, oikeasti todistella, että oikeasti pelaan jalkapalloa. Siinä me pelattiin välitunnilla ja ne uskoi sitten, että pelaan oikeasti.
Maalivahdiksi Korpela päätyi, kun OLS:ssa perustettiin tyttöjen joukkue.
– Aloitin poikien joukkueessa. Siinä en vielä uskaltanut mennä maaliin. Pojat oli mua vähän vanhempia. Mutta saatiin tyttöjoukkue pian kasaan ja siinä pelasin maalissa.
Ammattilaiseksi Korpela suuntasi ulkomaille 2010. Aikaisemmin ei olisi hänen mukaansa ollut järkevää lähteä.
– Täytin 24 vuotta, kun lähdin ulkomaille. Se oli aika selvä. Oltiin Hongassa, jota Marko Saloranta valmensi. Siitä nousi paljon pelaajia maajoukkueeseen. Ei tarvinnut lähteä aikaisemmin. Arki oli hyvää.
– Se oli oikea steppi. 18-vuotiaana oli jo iso steppi muuttaa Oulusta Turkuun ja Turusta vuoden jälkeen Honkaan pelaamaan, Korpela jatkaa.
Ja loppu on historiaa. Korpela on yksi Suomen historian merkittävimmistä naispelaajista.
– Tosi ylpeä olen siitä, mihin kaikkialle olen päässyt. Ja mikä murros on tullut, kun ekaa kertaa Norjaan lähdin. Eihän silloin ollut tällaisia konkreettisia vaihtoehtoja, Englannin liiga tai Italian liiga.
Korpela on hyvin iloinen naisten jalkapallossa tapahtuneesta muutoksesta. Ammattilaisuus toteutuu nykyään aidosti, kun suurseurojen naisten joukkueet elättävät toiminnallaan itse itsensä ja pelaajille maksetaan kelpo palkkoja.
– Nyt pikkujunnuista tytötkin voivat unelmoida ammattilaisjalkapalloilijan urasta, kiittelee Korpela.
