Tätä ei oltu nähty koskaan ennen. Yleisurheilun MM-kisojen miesten keihäsfinaalissa ei nähdä yhtään suomalaisheittäjää.
Viimeinen sammuttaa valot.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Kuvaavaa tilanteelle on se, että paras suomalainen karsinnassa oli uransa lopettanut Lassi Etelätalo. Hän heitti 81,33 ja oli 17:s. Muut suomalaiset jäivät alle 80 metrin kaariin. Finaaliin vaadittiin tulos 82,80.
Aika jolloin keihäänheiton varassa oli suomalaisten viimeinen oljenkorsi arvokisoissa ovat ohi. Se oli aikaa, jolloin lajin valtikka oli Euroopassa. Nyt vain kolme eurooppalaista selvisi MM-finaaliin.
Tilanne on karu, etenkin suomalaisten tilanne. Tänä vuonna 80 metrin on ylittänyt vain kuusi heittäjää, 85 metriä ei kukaan. Hälyttävin tilanne on nuorten sarjoissa. Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla ei ole osanottajia entiseen malliin, eikä nuorten SM-kisoissa ole heittäjiä aina edes karsintaan saakka.
Jos Urheiluliiton valmennusjohto ei nyt herää, uhkaa keihäänheittoa jopa mäkihypyn kohtalo.
Nyt eivät puheet riitä, on pakko ryhtyä toimiin ja heti.
Tilanne on hälyttävä, kun vain kaksi 2000-luvulla syntynyttä suomalaista on ylittänyt tänä vuonna 80 metrin rajan. Hälyttävä sikäli, että juuri keihäänheitossa on totuttu menestykseen. Otetta ei ole syytä päästää herpaantumaan.
Tietysti se on hienoa, että kolme suomalaista pääsi MM-kisoihin. Mutta riittääkö se? Ei varmasti. Suomalaiset ja laji-ihmiset haluavat, suorastaan janoavat menestystä juuri keihäänheitosta.
Tilanne on sikäli hyvä, että suurta yleisöä kiinnostaa yhä laji, toisin on mäkihypyssä. Se kun ei tahdo enää ylittää enää uutiskynnystä. Ja jos laji ei ylitä uutiskynnystä, ei se vedä puoleensa uusia harrastajia.
Suomessa on yhä keihäänheiton lajiosaamista vaikka muille jakaa. Ja onhan sitä jaettukin. Nyt sitä pitäisi osata hyödyntää omaan käyttöön.
Olisiko meidän huudettava apuun entisiä mestareita Tapio Korjusta, Seppo Rätyä ja Kimmo Kinnusta. Kaikki nousivat huipulle erilaisilla harjoitusmenetelmillä, mutta kaikki nousivat sinne.
Ja entäs sitten ne valmentajat, jotka ovat tuoneet urheilijansa mitaleille. Missä he ovat nyt, onko heidän saavutuksiaan arvostettu tarpeeksi? Viimeiseen kysymykseen voin vastata, että ei ole.
Joku voi tietysti sanoa, että nyt ei ole aika haikailla menneisyyteen, vaan on panostettava tulevaisuuteen. Hyvä, ei kun panostamaan. Nyt on tekojen, ei puheiden aika.
