Viime syyskuun kahdeksas päivä syöpyi monen suomalaisen urheilun seuraajan mieliin synkkänä päivänä.
Ei taas! Ei tämä voi enää olla totta, moni huokaisi.
Lukemattomista vammoista kärsinyt ja aina jaloilleen noussut pika-aituri Nooralotta Neziri loukkaantui jälleen.
Erityisen synkkä päivä oli tietysti Nezirille itselleen.
Pika-aiturin viimeistelyharjoitusten viimeiseksi suunniteltu harjoitusveto Japanin Chibassa koitui kohtalokkaaksi.
Neziri kompuroi aitaan, minkä seurauksena hän menetti tasapainonsa. Rytäkässä Nezirin oikeasta polvesta katkesi eturistiside.
MM-kisat jäivät väliin.
Kun vamman laatu paljastui, Neziri suuntasi katseensa saman tien jo kauteen 2027. Kesä 2026 menisi ohi, hän arveli tuoreeltaan.
Eturistisidevammoista toipuminen vie yleensä noin yhdeksän kuukautta.
Teoriassa Neziri voisi ehtiä antaa näyttöjä ensi kesän EM-kilpailuja varten. Mutta se ei ole 33-vuotiaan pikakiiturin suunnitelmissa.
Sen sijaan jotain muuta on.
Ne suunnitelmat Neziri paljastaa nyt Atleetille.
Hyvät pohjat auttavat
Neziri aikoo kuin aikookin kilpailla jo ensi kesänä.
– Ajatus on juosta joitain sileän satasen kilpailuja. Ei se ole mikään salaisuus, Neziri kertoo.
– Se on asetettu tavoitteeksi, että ensi kesänä olen starttiviivalla. Mutta sitä en osaa sanoa, milloin ja missä. Varmaan kuitenkin vasta kesäkuun puolella. Sen näkee sitten, mikä tilanne on, porilainen jatkaa.
Viime kesä oli Nezirin paras pitkään aikaan. Hän paransi ennätystään lähes yhdeksän vuoden jälkeen lukemiin 12,73.
Kokenut urheilija valmensi itse itsensä ennätyskuntoon. Hän uskoo, että viime kesän pohjista on hyötyä myös jatkoa ajatellen.
– Viime kesään tultaessa olin melkein yhtä vaikeassa tilanteessa kuin nyt. Ja nyt minulla on hyvä kesä alla. Parhaassa skenaariossa juoksen huhtikuussa sileää piikkarit jalassa, hän suunnittelee.
– Kun pääsen pian tekemään voimaharjoittelua suht normaalisti, uskon, että kunto löytyy aika nopeasti. Neljä kuukautta tulee juoksutaukoa, ja sitten lähdetään hölkästä. Kovasta juoksusta tulee helposti puolen vuoden tauko. Mutta olen urheillut sen verran kauan, että eiköhän se sieltä taas löydy, hän miettii.
Neziri kertoo tehneensä viime torstaina ensimmäisen kerran kahden jalan kyykkyjä ”vähän raskaammilla painoilla”.
– Ohjatulla tangolla syväkyykkyjä noin 50 kilolla, hän kertoo.
Sikäli ollaan vielä melko alkutekijöissä, että parhaimmilaan Neziri on syväkyykännyt 135 kilon painoilla kahden toiston sarjan.
– Jalkojen lihasepätasapaino on ollut niin suurta, että jos olisin tehnyt aiemmin kyykkyjä kunnon painoilla, selkäni olisi todennäköisesti nyt kipeä.
Sietämätön kipu katosi yhtäkkiä
Loukkaantunut ja leikattu polvi oli Nezirin mukaan aluksi sietämättömän kipeä.
– Ensimmäiset kolme viikkoa olivat kauheaa tuskaa. Sattui ihan helvetisti. Mutta sitten kivut katosivat yhtäkkiä, melkein yhdessä yössä.
– Arkielämässä en juurikaan enää huomaa polvessa mitään. Jalka on jopa yllättävän toimintakykyinen siihen nähden, että jotkut eivät kuulemma saa näin pian edes polven liikerataa normaaliksi. Viime viikolla olin vetämässä junnuille treenejä, ja kun en muuta keksinyt, näytinkin jonkun liikkeen. Mutta sen huomasin, että mitään terävää ei voi vielä tehdä.
Neziri arvelee, että seuraava kehitysaskel harjoittelussa on edessä noin kuukauden kuluttua.
– Silloin tuntuu varmasti taas tuskaiselta. Kokemukseni on, että neljästä kuuteen viikkoa on tuskaista, mutta sitten asiat rupeavat tulemaan lihasmuistista, ja yhtäkkiä huomaa tekevänsä rinnallevetoja 85 kilolla, hän ennakoi.
Pidemmän tähtäimen suunnitelmissa Nezirin mielessä välkkyvät kesän 2027 MM-kisat sekä kotikaupungissa Porissa uusitulla stadionilla käytävät Kalevan Kisat.
Ja vuonna 2028 olisi taas olympialaiset. Niiden aikaan Neziri olisi vasta 35-vuotias.
– Ei nyt mennä asioiden edelle, hän naurahtaa.
Harri Pirinen
