Sarajevossa 1984 pelattiin viimeinen jääkiekon olympiaturnaus, johon NHL:ssä pelanneet kiekkoilijat eivät saaneet osallistua. Ammattilaisia mukana kyllä oli, mutta Neuvostoliiton ja Tshekkoslovakian pelaajille oli merkitty siviilityö esimerkiksi armeijassa.
Suomi ei saanut NHL:ssä käynyttä maalivahtiaan Hannu Kamppuria mukaan. Hänelle ei myönnetty amatöörioikeuksiaan takaisin, vaikka Kamppuri kävi Suomessa siviilitöissä samaan aikaan, kun pelasi SM-liigassa.
– Silloin 1984 oli vielä epäselvää, kuka on ammattilainen ja kuka ei, muisteli Suomen silloinen päävalmentaja Alpo Suhonen jutun kirjoittajan haastattelussa 2018.
Suhonen nousi Leijonien päävalmentajaksi 1982. Hän uudisti joukkuetta, mitä ei tahdottu ymmärtää.
– Meillä oli ykkösketjuna Petri Skriko, Risto Jalo, Raimo Summanen. Ja paljon oli muitakin tulevia huippuja. Matikaisen Pena muodosti Calgaryn 1988 mitalijoukkueensa monista näistä nuorista, muisteli Suhonen.
Leijonat sijoittui Sarajevon olympiaturnauksessa kuudenneksi. Esitykset ailahtelivat. Itävallan Suomi voitti täpärästi 4-3, mutta Norjan peräti 16-2.
Suomen joukkueessa Sarajevossa ensi kertaa olympialaisissa pelannut Timo Jutila muistelee, että epätasaisuutta turnauksessa riitti.
– Meillä oli muutama todella hyvä peli. Sitten oli huonoja pelejä. Ei oltu oikein tasaisia, mitä menestys olisi vaatinut, Juti muisteli jutun kirjoittajalle 2013.
Suhosen mielestä Leijonat pelasi nuorella joukkueellaan tasoonsa nähden hyvän turnauksen.
– Silloin 1980-luvulla kamppailtiin vielä noususta sinne kärkeen. Kyllähän me pelattiin hyvin, Suhonen sanoi.
Jossitella voi tietysti aina. Mikäli Suomi olisi voittanut alkusarjassa Kanadan, olisivat suomalaiset päässeet pelaamaan loppusarjassa mitaleista.
– Hävittiin se ratkaiseva ottelu Kanadalle 2-4. Johdettiin sitä ottelua 2-1. Kun kolmas erä alkoi, saatiin me jostain syystä jäähyjä ja tuomarina oli amerikkalainen, joka seuraavana vuonna esiintyi NHL:ssä. En sen enempää viitsi sanoa, Suhonen täräytti.
Ottelussa viidennestä sijasta Suomi johti Länsi-Saksaa vastaan toisessa erässä 4-1. Käsittämättömästi Länsi-Saksa nousi 7-4 -voittoon.
Legendaarinen saksalaispelaaja Erich Kühnhackl teki ottelussa kolme maalia ja syötti useamman. Hän voitti koko olympiaturnauksen pistepörssin.
– Kühnhackl pystyi kaatamaan meidät monta kertaa, koska oli todella hyvä pelaaja ja Saksan joukkuekin oli silloin todella hyvä. Siinä ottelussa Sarajevossa ei pelattu riittävän tasaisesti. Annettiin heille liikaa tilaa ja siksi kävi noin, muisteli Jutila Sarajevon sijoitusottelua kolmisenkymmentä myöhemmin.
Kultaa Sarajevossa jääkiekossa voitti Neuvostoliitto, jonka maalivahtilegenda Vladislav Tretjak pelasi viimeiset kisansa. Tshekkoslovakia sai hopeaa ja Ruotsi pronssia.
Suhoselle Sarajevon olympiakisoista jäi hienoja muistoja.
– Hieno kaupunki. Sehän on yksi harvoja kaupunkeja, jossa on kaikki erilaiset uskonnot edustettuina hyvin pienellä alueella. Erilaisia kansallisuuksia ja kieliä. Siellä kisoissa oli myös jotenkin sellainen hyvä henki.
Olympialaisten aikaan olisi ollut vaikea uskoa, että 1992-95 Bosnia-Hertsegovinassa koettiin verinen sota, jossa parisataatuhatta ihmistä menetti henkensä. Maassa tehtiin käsittämättömiä etnisiä puhdistuksia niin bosnialaisten, serbien kuin kroaattienkin toimesta.
Olympiahenki vaihtui hajoavassa Jugoslaviassa lyhyessä ajassa Sarajevon laukauksiin. Olympialaisten mäkihyppymonttua käytettiin teloituspaikkana.
