New York Islanders kävi valtaamassa Roger Placen keskellä pitkää seitsemän kaupungin vieraskiertuettaan. Ilja Sorokin osoitti olevansa yksi maailman parhaista maalivahdeista. Mathew Barzal teki NHL-uransa 500. pisteen. Ihmelapsi Matthew Schaefer oli juuri niin hyvä tai jopa parempi kuin mainostettu. Vanhat viisaudet osoittautuivat taas tosiksi. Ja Patrick Roy on yhä Patrick Roy. Tässä muutama sekalainen huomio ja kommentti.
Vanha viisaus
Vanhan jääkiekkoviisauden mukaan se joukkue, joka voittaa erikoistilanteet ja jolla on parempi maalivahti, yleensä voittaa myös koko jääkiekko-ottelun. Tämä todistettiin taas kerran, kun New York Islanders teki jokavuotisen vierailunsa Edmontoniin torstaina.
Saarelaiset pääsivät yhden kerran pelaaamaan ylivoimaa, kun Leon Draisaitl kamppasi teinitähti Matthew Schaeferin kolmannen erän kahdeksannella minuutilla. Ottelun ainoa maali tehtiin seuranneesta ylivoimasta, ilmeisesti etukäteen treenatulla kuviolla.
Ilja Sorokin torjui läpi ottelun loistavasti. 36 torjuntaa, ja nollapeli. Toisella puolella pelannutta Connor Ingramia kohti ammuttiin vain 19 kertaa. Edmontonin kolmipäisen maalivahtihirviön erikoisin kortti pelasi hyvin, mutta päästi yhden, minkä takia hän oli illan toiseksi paras maalivahti.
Miten tehdään hieno ylivoimamaali
– Minusta me loimme paikkoja aika hyvin, sanoi Mathew Barzal pelin jälkeen Rogers Placen hulppeassa vieraskopissa. – Kunniaa myös vastustajan maalivahdille, joka pelasi tosi hyvin.
– Jo ennen maalin syntymistä, minusta Heineman, Ritchie ja Schaef tekivät hyvää työtä kovan paineen alla, koska vastustaja puski kovaa. He järkkäsivät ylivoiman kuntoon, hidastivat tilanteen. Joskus tarvitaan vain yksi maali itseluottamuksen palauttamiseksi. Tärkeän maalin saaminen tänään tulee piristämään meidän ylivoimaamme.
Islandersin ylivoimaviisikon värkkäämä hieno maali kannattaa katsoa uudelleen. Mathew Barzal kiersi maalin, ja näki ensimmäistä täyttä NHL-kauttaan pelaavan Calum RItchien taputtavan mailallaan jäähän kevyesti. Syöttö 20-vuotiaalle Ritchielle maalin kulmalle, ja tältä nopea kääntö rystyltä Oilersin alivoimaneliön ulkoreunan keskelle tullelle Anthony Duclairille.
Paljon matkustelleen (Islanders on vasta 30-vuotiaan yhdeksäs NHL-joukkue) “The Duke”:n laukaus suoraan syötöstä räpyläpuolen ylänurkkaan.
Tuo kakkossyöttö oli Vancouverista kotoisin olevan Barzalin NHL-uran 500. piste. Hän on tehnyt 145 maalia, merkkauttanut 355 syöttöpistettä, 576 runkosarjaottelussa. Jonkinlaista runoutta oli ehkä se, että juhlapiste syntyi samaa joukkuetta vastaan, jolta hankitulla varausoikeudella Islanders sai hyökkääjänsä kesän 2015 NHL Draftissä.
Edmontonin GM Peter Chiarelli vaihtoi kaksi ensimmäisen kierroksen oikeutta Islandersiin saadakseen puolustaja Griffin Reinhartin. Islanders varasi niistä ensimmäisellä, 16. vuorolla Barzalin, joka voitti Calderin ensimmäisellä NHL-kaudellaan.
– Olen koko urani ajan ollut enemmän syöttäjä, sanoi juhlapistemies. – Paljon kunniaa kuuluu joukkuekavereilleni kiekkojen lähettämisestä verkkojen perille. Tämäniltaiseen virstanpylvääseen pääsemiseen tarvittiin paljon ihmisiä, minun oma perheeni ja kaikki muut mukaanlukien. Tämä on siistiä.
Nollapeli ja maalivahdin paras ystävä
Ilja Sorokin on yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Edistyneissä tilastoissa on usein paljon kumbayjaa, hulabaloota, hölönpölöä ja asioita, jotka olemme jo muutenkin nähneet, koska katsomme pelejä. Mutta maalivahteja koskevissa nörttitilastoissa on oikeastaan ihan järkeäkin. Ja Sorokin on näissä useimmiten ykkönen. “Unexpected Saves” on hyvä tilasto, jossa Islandersin #30 loistaa.
Sportsnet Statsin mukaan Sorokinin 36 torjunnan nollapeli oli ensimmäinen Islanders-maalivahdin Edmontonissa pitämä nolla sitten Billy Smithin kevään 1983 Stanley Cupin finaalin Game 1:ssä pelaaman nollapelin (35 torjuntaa). “Battlin` Billy” pelasi vielä vanhassa Edmonton Coliseumissa.
Samalla Sorokinin kauden viides nollapelil, eniten NHL:ssä.
– Pelasimme hyvän pelin puolustuksellisesti ja meidän kurinalaisuutemme oli hyvä tänään. Onni oli myös meidän puolellamme, etenkin lopussa. Iso voitto isoa joukkuetta vastaan, sanoi Sorokin pelin jälkeen.
Kolmannessa erässä nähtiin kaksi tilannetta, joissa nolla olisi voinut rikkoutua. Ensimmäinen oi Evan Bouchardin laukaus erän alussa.
– En pelin aikana nähnyt sitä, tunsin kiekon jalkaani vasten. Yritin sulkea ja toivoa ettei se mene maaliin.
Maalivahdin paras ystävä, tässä tapauksessa ylärima, pelasti jääkiekkojumalien avustuksella tasoitusmaalin aivan pelin lopussa.
– Draisaitlin laukauksessa en nähnyt yhtään mitään, Sorokin nauroi. – Se meni takaani riman kautta ohi. Luulin sen menneen maaliin, koska koko halli alkoi pitää kovaa ääntä. Mutta sitten näin kiekon kulmassa, ja jäljellä oli enää kymmenen sekuntia.
– Tuntuu aika hyvältä pitää nolla liigan parasta pelaajaa vastaan.
Tekikö Team Canada selvän virheen?
Kannattaa katsoa jos pystyy, niin paljon New York Islandersin pelejä kuin mahdollista.
Syy on puolustaja numero 48. Matthew Schaefer on vain 18-vuotias. Paras uusi puolustaja, jonka olemme nähneet tulevan National Hockey League-kaukaloon sitten Cale Makarin. Hurjinta on ajatella, että Makar oli samanikäisenä vasta menossa kahdeksi vuodeksi pelaamaan amerikkalaista yliopistokiekkoa UMass-Amherst Minutemeniin.
Schaefer on uskomattoman hyvä. Aivan ainutlaatuinen pakki. Iso, ja loistava luistelija. Peliälyä. Pää ja kädet toimivat. Pelottaa ajatella, miten paljon hän on edellä Makaria ja Victor Hedmania samanikäisinä. Tämä 18-vuotias on muuttanut täysin Islandersin kulttuurin 47 ottelussa. Nyt puhutaan kerran sukupolvessa tulevasta kyvystä. Samaa sarjaa Sidney Crosbyn ja Connor McDavidin kanssa.
Luitte ihan oikein. Kaikista lähihistorian ykkösvarauksista vain Sid ja Connor ovat samassa sarjassa tämän kirjoittaneen mielestä. Enkä ole ainoa.
Ero näihin on siinä, että tiedämme jo heidän todistetun hyvyytensä ja ainutlaatuisuutensa. Senttereitä pidetään joukkueittensa arvokkaimpina pelaajina, mutta maailmanluokan ykköspakki voi vaikuttaa oikeastaan peliin vieläkin enemmän.
Matthew Schaefer pelasi torstaina Edmontonissa 26:35, enemmän kuin kukaan toinen kummastakaan joukkueesta. Koko kauden on odotettu, koska seinä tulee vastaan. Ei ole tullut. Hän liikkui jokaisen vaihdon kuin hän olisi tosiaan nopeampi ja ketterämpi kuin kukaan muu. Lähes jokaisessa vaihdossa vastassa joko Connor McDavidin tai Leon Draisaitlin ketju, eli kaksi maailman parasta pelaajaa. Eikä #48 missään vaiheessa näyttänyt joutuvat minkäänlaiseen pulmaan tai paniikkiin.
Tämä ihmejunnu on huippuluokan shutdown-pakki kaiken muun lisäksi jo nyt. Huomattavaa on, että edellisellä kerralla Oilersia vastaan Long Islandilla aikaisemmin kaudesta Schaefer pelasi vielä kolmosparissa Scott Mayfieldin kanssa, eikä vielä saanut tällaisia vastakkainpeluutuksia tehtäväkseen. Nyt ykkösparissa Ryan Pulockin kanssa.
Täysin rauhallista peliä, nopeita liikkeitä nopeitten jalkojen viedessä. Hyviä syöttöjä ahtaista paikoista. Mukana tekemässä esityötä Duclairin ylivoimamaaliin.
Kysymys jokaisen huulilla onkin nyt, tekikö Team Canada virheen jättäessään Schaeferin pois olympialaisista?
Jos Kanadan scoutit ovat katsoneet numero 48:n pelejä sellaiset kolmekymmentä kertaa livenä, ainakin, kuten saatamme olettaa, ja he ovat nähneet saman kuin kaikki näkivät Rogers Placella, miksi häntä ei valittu? Hän on helposti tarpeeksi hyvä.
Ainoa järkevä syy on se, ettei Matthew Schaefer ole oikeastaan vielä koskaan pelannut todella isoissa peleissä. Otanta ei riitä. 47 ottelua. Ei koskaan Stanley Cupin playoffeissa. Hän ei pelannut viime kaudella kovin paljoa solisluun mentyä U20 MM-kisoissa ottelussa Suomea vastaan. Valitsijat eivät uskalla laskea sen varaan, että nuoreen mieheen voidaan luottaa ihan maailman huipulla vielä.
Neljän vuoden päästä hän on aivan varmasti kisakoneessa jos NHL menee vielä olympialaisiin. Kanadan pomot tulevat kantamaan hänen kassinsa. Aivan varmasti. Mutta ei vielä.
Tämä kaikki on täysin hullua ja kuulostaa varmasti täysin hullulta. Mutta katsokaa Islandersin pelejä, jos mahdollista.
Yksi mielenkiintoinen tilanne pelistä, kun Leon Draisaitl kamppasi Schaeferin kakkosen arvoisesti. Draisaitl kumartui ja siten varmisti, ettei Schaefer lyönyt itseään laitaa vasten kampin takia. Selvästi kunnioitusta tätä harvinaista pelaajaa kohtaan. En nähnyt tilannetta piippuhyllyn paikaltani. Siitä kerrottiin jälkeenpäin.
Connor McDavidin putki päättyi tähän
Connor McDavidin 20 ottelun mittainen pisteputki päättyi New York Islandersin käsiin. Numero 97 teki tässä toistaiseksi NHL-uransa pisimmässä putkessa 46 pistettä, joista 19 maalia.
Wayne Gretzkyn käsittämätön 51 ottelun pisteputki kaudelta 1983-84 on turvassa. Edmontonin sporttiradiossa esitetään joka vuosi ennätyksen rikkoutumisen vuosipäivänä (28. tammikuuta) triviakysymys, johon useimmat tätä lukevat osaavat vastata oikein. Kuka maalivahti päätti Gretzkyn pisteputken?
Viimeisin pitkä pisteputki oli Toronto Maple Leafsin (nyt Vegas) Mitchell Marnerin 23 ottelua syksyllä 2022
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
