Hyvää jouluaaton aattoa kaikille NHL-blogin lukijoille. On aika hiljentyä joulun viettoon tuttujen, vanhojen joulutarinoitten kera. Tässä uusintana tuttu vanha tarina siitä, miten lämpimiin joulun tunnelmiin päästiin Madison Square Gardenissa 23. joulukuuta, vuonna 1979.
Joulunalustunnelmaa Gardenilla
Siitä on kulunut jo 45 pitkää vuotta. Se näytettiin tuoreeltaan myös Suomen television Urheiluruudussa. Joulunkellot soivat, ja paljon lapsia oli katsomossa tuona iltana amerikkalaisten maailman kuuluisammaksi urheilupyhätöksi kutsumassa paikassa. Mutta aito ja rauhallinen joulun tunnelma ei ollut ihan vielä läsnä. Amerikassa ei ole lakia joulurauhasta, kuten kaukaisessa maassa, jossa tilastojen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset asuvat.
Istukaamme siis alas, ottakaamme mukava asento. Pieni muki glögiä, tai kaakaota. Ja muistelkaamme tätä lämmintä joulutarinaa. Tositarinaa.
Lähes kaikki Boston Bruinsin pelaajat hyppäsivät pleksilaidan yli New Yorkin legendaarisella Madison Square Gardenilla, ja tappelivat katsojien kanssa. Koko tapaus kesti noin viitisen minuuttia, jonka jälkeen New Yorkin poliisit ja Madison Square Gardenin turvamiehet onnistuivat rauhoittamaan tilanteen.
Tapaukselle ei koskaan annettu omaa nimeä tyyliin “The Piestany Punch-Up”, tai “Le Bataille du Vendredi Saint”, mutta se tunnetaan aina yhtenä ammattilaisurheilun kuuluisimmista katsojien ja urheilijoitten välisistä yhteenotoista.
NHL-jääkiekko oli erilaista 1970-luvun lopussa. Boston Bruins oli yksi liigan kovaotteisimmista joukkueista. Big Bad Bruins, sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen yhteenotot verivihollisten, kuten New York Rangersin, ja Philadelphia Flyersin kanssa olivat aina tappelujen täyteisiä.
Turhautumista pelin lopussa
Festivus-juhla pääsi kunnolla alkuun kotijoukkue New York Rangersin hävittyä tiukka ottelu Boston Bruinsille maalein 4-3. Heti pelin loputtua.
Rangers oli lähtenyt kolmanteen erään vielä kahden maalin johdossa, mutta tuo johto kääntyi nopeasti tappioksi Bruinsin Terry O`Reillyn, Stan Jonathanin, ja Bobby Lalonden tehtyä maalit.
Rangersin Phil Esposito pääsi aivan viime sekunneilla yksinläpiajoon, muttei onnistunut tasoittamaan ottelua. Espo löi puisen Northland-mailansa säpäleiksi Gardenin jäähän, ja luisteli pois kaukalosta turhautuneena. Summeri soi, ja Bruinsin Al Secord laittoi vielä lisää suolaa haavaan. Peliuransa jälkeen lentokapteeniksi ryhtynyt Secord kamppasi, ja sitten tyrmäsi Ulf Nilssonin yllättävällä lyönnillä päähän.
Tämä voidaan tietenkin nähdä puhtoisten eurooppalaispelaajien väkivaltaisena kohteluna. Tai sitten voidaan kuunnella, miksi kosto tuli.
– Muistin sucker punchin, jonka sain häneltä aikaisemmin pelissä, joten ajattelin, että silmä silmästä. Niinpä löin häntä takaisin, sanoi Secord ottelun jälkeen toimittajille.
Rangersin pelaajien turhautumiselle saattoi olla ainakin yksi syy myös ottelun tuominneen erotuomari Greg Madillin löysä linja. Big Bad Bruins sai rauhassa pelata sitä peliä, mitä halusi.
– Se, mikä itseäni eniten harmittaa, sanoi tyylikäs New Yorkin hyökkääjä Anders Hedberg pelin jälkeen Daily Newsille. – On se, että tuomarit antavat koukata, estää, ja pitää kiinni, ja siten etu annetaan tällaisille kavereille, jotka eivät edes osaa luistella. Onko se reilua?
Rangersin maalivahti – noitten kolmen kolmannen erän maalin uhriksi joutunut – John Davidson luisteli koko matkan kaukalon toisesta päästä saadakseen audienssin Al Secordin kanssa, mutta Bruinsin John Wensink piteli hänestä kiinni. Bruinsin leiri syyttikin tapahtuneesta New Yorkissa myöhemmin legendaariseksi selostajaksi noussutta, ja muun muassa Columbus Blue Jacketsin presidenttinä toiminutta J.D:tä.
Torikokous kahdeksannen Avenuen lähellä
Seuraavaksi syntyi iso torikokous Bruinsin maalin puolelle kaukaloa, niin sanottuun kahdeksannen Avenuen puoleiseen päätyyn. Pelaajilla oli sanottavaa toisilleen, eikä kyse ollut hyvän joulun toivotuksista.
Sitten 30-vuotias John Kaptain-niminen, liikeyritysten johtohenkilöitten head hunter-yritystä vetänyt mies New Jerseystä, löi lasin takaa pahaa-aavistamatonta Bruinsin Stan Jonathania päähän otteluohjelmallaan. Jonathan kärsi verisen haavan iskusta jo muutenkin kovia kokeneeseen klyyvariinsa. Heti perään Kaptain nappasi kovaluontoisen Bruins-hyökkääjän mailan käteensä, ja alkoi lyödä Jonathania sillä.
– Hän nousi laidan yli ja löi minua käsiohjelmallaan, sanoi Jonathan reporttereille ottelun jälkeen. – Se tuntui aika hyvin, enkä heti aluksi tiennyt, mistä isku tuli. Nostin mailani ylös suojellakseni itseäni, ja hän otti sen. Minä en voi lyödä katsojaa mailallani, joten annoin hänen viedä sen.
Bruinsin hyökkääjä Terry O`Reilly lähti ensimmäisenä laidan yli.
O`Reilly luuli fanin lyöneen Jonathania. Hän näki, miten Kaptain huitoi tämän mailalla, ja nousi yli pleksin. Peter McNab lähti perään ketjukaverinsa avuksi. Terryn lempinimi oli Tasmanian Tuholainen, tai “Taz”. Hän osasi sekä pelata, että tapella. Harvinainen yli kahden sadan jäähyminuutin mies pistepörssin top-kympissä. Hän otteli samalla kaudella 22 kertaa ilman hanskoja. McNab taas oli pasifisti jäällä, vain neljä minuuttia jäähyjä edellisellä kaudella. Stan Jonathan sanoi McNabin olleen yleensä se pelaaja, joka kävi keräämässä kavereittensa hanskat jäältä tappelujen jälkeen.
John Kaptain väitti myöhemmin oikeudessa lyöneensä Jonathania, koska joku Bruinsin pelaajista oli lyönyt hänen veljeään ensin. Tuomari ei tähän tarinaan todistusaineistona käytetyn filmin perusteella uskonut.
Terry O`Reilly oli kunnian mies, joka sanoi nousseensa katsomon puolelle pitämään järjestystä yllä, ja ottamaan kiinni hänen joukkuekaveriaan lyöneen miehen. – En hyväksynyt sitä, että hän saisi lyödä yhtä joukkuekavereistani, varastaisi tämän mailan, heiluttaisi sitä kuin asetta, sitten katoaisi katsojamereen, ja ilmestyisi jonnekin paikalliseen baariin muistoksi ottamansa mailan kansa kertomaan tarinoita. Ei mitään mahdollisuutta, että antaisin sen tapahtua, sanoi huippusuosittu Bruinsin hyökkääjä #24.
– Heti saatuani hänet syleilyyni, tunsin miten useat ihmiset alkoivat lyödä minua. En voinut tehdä muuta kuin suojautua.
Peräti kahdeksantoista Boston Bruinsin pelaajaa nousi katsomoon.
– Niin moni katsoja hyppäsi Terryn kimppuun, että meidän muitten oli pakko nousta sinne, sanoi Peter McNab myöhemmin New York Daily Newsille. – En ole siitä erityisemmin ylpeä – oli joulunaika, ja katsomossa oli paljon pieniä lapsia – he näkivät idolinsa katsomossa tappelemassa ja kiroilemassa. Mutta emme voineet jättää Terryä yksin. Kaverilla oli maila, ja hän heilutti sitä lyödäkseen.
Kengällä päähän
Bruinsin maalivahti Gerry Cheevers ja puolustaja Mike Milbury olivat jo ehtineet poistua pukuhuoneeseen saakka, kun O`Reilly ja McNab lähtivät katsomon puolelle. Cheevers oli rento mies, jolla ei ollut mitään halua osallistua tappeluun kenenkään kansa. – Olin jo ehtinyt avata toisen kaljan, hän vitsaili.
Mutta Milburyn mieliala muuttui joulunodotuksesta kamppailuvalmiudeksi noin 20 sekunnissa.
John Kaptain onnistui vapautumaan O`Reillyn karhumaisesta syleilystä, ja nousemaan useamman rivin ylöspäin katsomossa. Peter McNab ja nopeasti katsomoon tullut Mike Milbury ottivat hänet kiinni, ja pakottivat istumaan aloilleen. Sitten Milbury teki jotain, josta hän on saanut kuulla aivan varmasti lähes joka ikinen päivä viimeisten 46 vuoden ajan.
Mike Milbury otti Kaptainin kengän, ja löi tätä sillä muutaman kerran. Ja sitten hän heitti kengän kaukaloon!
Poliisit ja Gardenin turvamiehet saapuivat lopulta paikalle, ja erottivat tappelupukarit toisistaan.
Juhlat eivät kuitenkaan vielä päättyneet tähän. MSG:n ulkopuolella vierasjoukkuetta odotellut tyhjä Boston Bruinsin bussi joutui hyökkäyksen kohteeksi. Noin 300 Rangers-fania ryhtyi keikuttamaan bussia, kunnes kahdeksan ratsupoliisia rauhoitti tilanteen. Bussi ajettiin sisälle Gardenin suojiin.
Pelikieltoja ja oikeusjuttuja
Gardenin joulutapaus, tai oikeastaan Festivus-tapaus johti kolmen pelaajan pelikieltoon, ja muutamaan oikeusjuttuun, sekä NHL:n päätökseen asentaa korkeammat pleksit kaukaloitten laitoihin.
John Kaptain, tämän veli James, veljesten isä Manny Kaptain, sekä mukana ollut ystävä Jack Guttenplan saivat kaikki syytteen sopimattomasta käytöksestä. Tasan kuukautta myöhemmin he vastasivat omalla syytteellään.
– Haluamme suuren yleisön tietävän, että me emme olleet eläimiä, sanoi John Kaptain. Mies, joka tuona kylmänä New Yorkin iltana oli saanut kävellä Gardenista ulos kenkä vain toisessa jalassaan.
Veljesten syyte heitettiin oikeudesta ulos. Loppujen lopuksi kaikista Kaptainin perheenjäsenten ja Guttenplanin saamista syytteistä luovuttiin. Manhattanin yleinen syyttäjä kieltäytyi laittamasta syytettä yhdellekään pelaajista. Yksi hyvä asia tässä lämpimässä joulunalustarinassa oli se, ettei kukaan loukkaantunut vakavasti.
NHL:n presidentti (vasta Gary Bettmanin aikana otettiin käyttöön titteli komissaari) John Ziegler antoi Terry O`Reillylle kahdeksan ottelun, sekä Peter McNabille ja Mike Milburylle kuuden ottelun pelikiellot heidän osuudestaan tapahtumiin. Kaikki Bruinsin pelaajat kahden oluen Gerry Cheeversiä lukuunottamatta saivat vielä viiden sadan dollarin sakot.
Boston Bruinsin seurajohto ei sulattanut rangaistuksia hyvällä. Bruinsin presidentti Paul Mooney laittoi julkisuuteen lausunnon, jossa hän ilmoitti, ettei Bostonin organisaatio hyväksy pelikieltoja, eikä sakkoja. – Me olemme hyvin ylpeitä pelaajistamme, ja tavasta jolla he käyttäytyivät todella vaikeissa olosuhteissa, hän kirjoitti.
Gardenin joulujuhla ei jäänyt historiaan ainakaan siihen osallistuneitten pelaajien elämän mustanneeksi tapahtumaksi. Yhdeksän katsomoon nousseista valmensi myöhemmin NHL:ssä, useat muut toimivat liigassa scoutteina tai selostajina.
– En usko, että minä pystyisin kahlaamaan läpi sääntöjen ja lakien ja laillisten seurausten prosessia samankaltaisissa olosuhteissa, sanoi kaukalon ulkopuolella aina hienona herrasmiehenä tunnettu Terry O`Reilly tapahtuneesta.
– Hyppäisin pleksin yli ja repäisisin saman kaverin käsiini uudelleen.
Musta silmä jääkiekon maineelle
Gardenin joulujuhla oli musta silmä jääkiekolle. Niin sanottu suuri, jääkiekon ulkopuolinen yleisö ei varmasti muuttanut käsitystään jääkiekkoilijoista hampaattomin neandertaaleina. Tapaus ei ole hauska, eikä naurata ketään muita kuin meitä niin sanottuja jääkiekkoihmisiä, lätkäjätkiä ja lätkämimmejä.
– Suuren yleisön silmissä tapaus vain vahvisti stereotypioita jääkiekkoilijoista, sanoi Milbury itsekin.
Big Bad Bruinsin kannattajat muistelevat tapausta tietenkin hyvällä.
Näyttelija Denis Leary – yksi tunnetuimmista Bruins-faneista – antoi oman mielipiteensä New York Timesille joitakin vuosia sitten.
– Jokainen, joka luulee, että kahdella pääsylipulla ja neljällä muovimukillisella kaljaa saa oikeuden fyysisesti ärsyttää miehiä, jotka jo muutenkin tienaavat leipänsä hakkaamalla valot pois toisiltaan, ansaitseekin saada turpaansa, kirjoitti Leary NYT:lle sähköpostissaan.
Tämän lämpimän joulutarinan myötä toivotan kaikille NHL-blogin lukijoille oikein rauhallista ja hyvää jouluaaton aattoa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
