Kun oma yleisö ottaa asiakseen buuata oman joukkueen pelaajalle, kuten New Jerseyssä tapahtui hiljattain, ollaan suurten ammattilaisurheilua koskevien kysymysten äärellä. Onko isot rahat pääsylipuistaan maksaneilla faneilla oikeus kääntyä omiaan vastaan, kun nämä tekevät virheitä? Onko reilua ottaa yksi pelaaja buuausten kohteeksi, kun koko joukkue alisuorittaa? Pitäisikö kallispalkkaisten ammattilaisten yksinkertaisesti hyväksyä tämä? Ottavatko fanit riskin menettää pelaaja? Onko pelaajalla mahdollisuus oppia ja kasvaa tämön kokemuksen kautta? Tässä muutama kommentti.
Devils-fanit buuasivat
Meille kaikille sattuu joskus huonompi päivä.
NHL-fanit buuaavat joskus omilleen. Se nähtiin useammankin kerran esimerkiksi täällä Edmontonissa kauden alkupuolella; Oilers sai poistua jäältä buuausmyrskyn alla ottelujen päätteeksi. Joskus jopa liukuessaan erätauolle. Siihen faneilla on oikeus. Heillä on oikeus vaatia yritystä suosikeiltaan.
Mutta kun fanit ottavat silmätikukseen, buuausten kohteeksi yhden yksittäisen pelaajan, tullaan vähän erilaiseen tilanteeseen. Ja kun tuo pelaaja on vasta 22-vuotias, tulee mietittyä koko touhun järkevyyttä. Maailman kovimman jääkiekkoliigan pelaajatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä. Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli.
New Jersey Devilsin puolustajalla Luke Hughesilla oli huono päivä ottelussa Carolina Hurricanesia vastaan. Kaksi omaksi maaliksi tuomittavaa tilannetta. Tällaista sattuu joskus. Toinen maali etenkin varmasti harmitti. Hughes yritti suojata kiekkoa, mutta Taylor Hall onnistui iskemään siihen mailallaan. Kiekko meni maaliin tolpan ja maalivahti Jake Allenin välistä.
Ensimmäisessä maalissa Luke Hughes yritti siivota maalin eteen Allenilta jääneen irtokiekon pois, mutta vahingossa luuti sen omaan maaliin. Kiekko oli tullut Nikolaj Ehlersin laukauksesta, peliä oli pelattu vain 50 sekuntia.
Prudential Centerin, Devilsin kotihallin fanit aloittivat toisen maalin jälkeen armottoman buuauskonsertin omalleen. Aina kun Hughes koski kiekkoon. Jopa myöhemmin pelissä, kun kotijoukkue yritti ylivoimalla, ja kiekko oli Luke Hughesin lavassa. Kun tilanne oli vielä vasta 2-1 Carolinalle, kotijoukkueen yrittäessä tasoitusta.
Pelin jälkeen
Luke Hughesin haastattelu ottelun jälkeen oli oikeastaan kova pala katsoa. Kunniaa hänelle siitä, ettei hän piiloitellut takahuoneessa, vaikka olisi voinut. Hän tuli median eteen, ja vastasi kaikkiin kysymyksiin, vaikka selvästi tunteet nousivat pintaan. Hän oli pettynyt. Normaalisti herkästi hymyilevä ja positiivinen 22-vuotias kovan paikan edessä.
Veljessarjan nuorin
Luke Hughes on 22-vuotias. Kuuluisan Hughesin veljessarjan nuorin. Vanhin veljeksistä, 26-vuotias Quinn Hughes, treidattiin juuri Vancouverista Minnesotaan kauden todennäköisesti merkittävimmässä pelaajakaupassa. Canucksin entinen kapteeni ja vuoden 2024 James Norris-palkinnon voittaja. Menossa olympialaisiin itseoikeutetusti.
24-vuotias keskushyökkääjä Jack Hughes on Luken joukkuekaveri New Jersey Devilsissä. Kesän 2019 NHL Draftin ykkösnimi ja yksi National Hockey Leaguen kirkkaimmista amerikkalaistähdistä. Jack ei ole vielä pelannut yhtään ehjää 82 ottelun kautta NHL:ssä. Parhaalla kaudellaan 2022-23 hän pelasi 78 ottelua ja keräsi 99 pistettä. Menossa olympialaisiin.
Veljesten vanhemmat tulevat molemmat jääkiekosta. Äiti pelasi USA:n joukkueessa MM-kisoissa. Isä oli yliopistopelaaja (Devils GM Tom Fitzgeraldin joukkuekaveri Providence Collegessa), joka sittemmin on toiminut NHL:ssä Boston Bruinsin apulaisvalmentajana ja pelaajakehityspuolella Toronto Maple Leafsin organisaatiossa.
Vanhemmat kasvattivat kolme jääkiekkoneroa, joista Lukea on aina pidetty jonkinlaisena pitempänä ja parempana versiona Hughesista. Molemmat suorittivat peruskoulutuksensa jääkiekossa ensin USA:n kansallisen kehitysohjelman pelaajina, ja sitten Michiganin yliopistojoukkueessa.
Quinn omisti puolustajalle erityisen hyvät nopeusominaisuudet, taidot ja peliälyn, joilla hän nousi nopeasti yhdeksi NHL:n parhaista ellei parhaaksi hyökkääväksi puolustajaksi. Luke omaa samat geenit, on vielä 8 senttiä pitempi (180- 188), mutta rehellisyyden nimissä ei omista samanlaista pelikäsitystä kuin veljensä. Hänellä on kaikki työkalut, hän näyttää hyvältä kiekon kanssa luistellessaan, mutta hän ei näytä osaavan reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin jäällä kuten Quinn tekee.
Luke on vielä nuori puolustajaksi, hänellä on aikaa, mutta ei oikeastaan ole reilua olettaa hänen olevan vain pitempi versio isoveljestään. Eikä silti ole tämän kirjoittaneen mielestä reilua buuata hänelle omista maaleista. Ja tulee muistaa, että hän on siis 22-vuotias. 47 ja 44 pistettä kahdella ensimmäisellä kaudella. Tämä kausi on ollut vaikeampi, mikä tapahtuu kaikille joskus.
Joukkuekaverit ja valmentaja
Kunnon joukkue, ja sen valmentaja puolustaa aina heikompaan tilanteeseen joutunutta joukkueen jäsentä.
Niko Hischier puolusti julkisesti joukkuekaveriaan, kuten kunnon kapteenin tuleekin tehdä. Hän ei edes ollut virallisesti vuorossa tulla median eteen. Hän teki sen vapaaehtoisesti. Kapteenin C on neulottu oikean miehen paitaan New Jerseyssä.
– Me seisomme hänen takanaan, sanoi kapteeni. – Pelissä tapahtuu virheitä. Me olemme täällä tukeaksemme häntä. Niin hyvät joukkueet tekevät.
– En halua nähdä kenenkään pelaajistamme joutuvan läpikäymään mitään tällaista, mitä fanien reaktioon tulee, sanoi Devilsin valmentaja Sheldon Keefe toimittajille. Keefe painotti sitä, että kaikki tämä on osa kehittymistä NHL:ssä. Nuori pelaaja teki pari virhettä, joista hän voi oppia ja tulla paremmaksi.
Devilsin maalivahti Jake Allen on pelannut monta vuotta NHL:ssä. Nähnyt ja kokenut ihan kaiken. Maalivahtina hän tietää, millaista on ottaa syyt niskoilleen, vaikka kentällä on muitakin.
– Minusta hän ei ansainnut tulla buuatuksi, sanoi Allen. – Hän on nuori pelaaja, joka teki kaksi virhettä jääkiekko-ottelussa. Haluaisin tavata sellaisen ihmisen, joka ei koskaan tee virheitä. Tämä on kova paikka hänelle tällaisessa pelissä. Jotain sellaista, mitä hän ei ole joutunut tuntemaan aikaisemmin.
Miten tähän tulisi suhtautua, ja mitä tästä voidaan oppia?
Tulisiko tähän suhtautua sanomalla, että NHL-pelaajan on oltava jo 22-vuotiaana iso poika, ja hänen on pystyttävä kestämään jopa tällaiset? Pelaaja, joka ei osallistunut training campille saadakseen haluamansa ison sopimuksen, ja aloitti kauden vasta sen saatuaan. Fanit eivät koskaan katso näitä “hold out”:teja hyvällä.
Onko väärin, että joukkuepelissä otetaan yksi mies kohteeksi? Vai onko oikein ottaa juuri yksi, erottaa hänet ikäänkuin laumasta uhriksi kaikkien eteen? Onko buuaukset tulkittava samalla buukauksiksi koko joukkueelle, valmennukselle ja joukkueenjohdolle?
Vai onko lähestyttävä tätä sillä kulmalla, että kaikesta huolimatta, sukunimestä ja miljoonista huolimatta, kyseessä on vain ihminen?
Kuten todettua, meille kaikille sattuu huonompia päiviä ja huonompia aikoja. Tärkeintä on oppia vastoinkäymisistä, ja siirtyä eteenpäin. Chris Pronger twiittasi tapauksesta, että tämä on Luke Hughesin tilaisuus oppia ja kehittyä. Kasvattaa sisua ja lannistumattomuutta. Käyttää tätä polttoaineena tulevaisuudessa, jolla näyttää arvostelijoille.
Varoitus faneille?
NHL-fanit maksavat hyvät rahat pääsylipuistaan. Nopean tutkimuksen perusteella New Jersey Devilsin hallissakin jotain $75-400 väliltä. NHL-pelaajat ansaitsivat viime kaudella keskimäärin lähes neljä miljoonaa US dollaria per kausi pelaamisesta ja luku on nousussa. Fanit ostavat oikeuden hurrata ja buuata ja tehdä mitä haluavat.
Luke Hughes allekirjoitti viime lokakuun ensimmäisenä seitsemän vuoden sopimuksen, jonka yhteisarvo on $63 miljoonaa ja Cap Hit yhdeksän miljoonaa. Hän on NHL:n puolustajien palkkalistoilla viidentoista parhaiten palkatun joukossa. Onko siis reilua vaatia rahanvastinetta, ja buuata, kun hän tekee virheen? Oman maalin vahingossa? Kaksi omaa maalia?
Voidaanko sanoa, että tuon palkan vastineeksi on oltava iso poika ja pystyttävä käsittelemään paineet?
“Careful what you wish for” näyttää olevan teemana ja jopa otsikkona tätä tapausta koskevissa raporteissa. Toistaiseksi yksittäistapaus, mutta jos Prudential Centerin fanit ovat nyt ottaneet Luken vakiosylkykupikseen, tilanteessa piilee vaara. Mitä jos Hughesin veljekset eivät tämän takia päätäkään yrittää kokoontua pelaamaan samassa joukkueessa New Jerseyn soilla, kuten on ainakin joissakin päiväunissa toivottu? Mitä jos he haluavatkin siirron jonnekin muualle?
Yksi hienoimmista ja paljon esilletuoduista samantyyppisistä esimerkkitapauksista oli Larry Murphyn kohtelu aikoinaan Torontossa. Murphy oli yksi älykkäimmistä puolustajista NHL:n lähihistoriassa. Hän pelasi harvinaisen pitkän uran, 1,830 ottelua playoffit mukaanlaskien, 1,368 pistettä puolustajan paikalta. Neljä Stanley Cupia, Hockey Hall of Fame.
Mutta kun Larry kävi uransa ehtoopuolella 34-35-vuotiaana pelaamassa Toronto Maple Leafsissä kahden kauden ajan, jostain syystä Maple Leaf Gardensin yleisö otti hänet silmätikukseen. Ehkä siksi, ettei hän ollut fyysinen pelaaja, jääkiekkonerous tuli esiin toisella, hienommalla tavalla. Hän jatkoi matkaa Detroitiin, jossa Scotty Bowmanin joukkueessa peliälyä osattiin käyttää hyväksi vielä kahdessa Stanley Cup-mestarijoukkueessa, ja fanitkin arvostivat.
Luke Hughes ei ehkä ole Larry Murphy. Larry oli Torontoon tullessaan jo konkari, pelannut tärkeässä roolissa jo kahdessa Stanley Cup-joukkueessa Pittsburghissä. Luke on vasta uransa alussa. Hän ei ehkä ole Scott Niedermayer tai Brian Rafalski, jos haluamme miettiä ja muistella New Jersey Devilsin puolustajasuuruksia.
Devils-faneilla on oikeus toimia miten haluavat, buuata kenelle haluavat, he maksavat koko sirkuksen, mutta kannattaa varoa, mitä toivoo. Careful what you wish for.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
