NHL-kausi on edennyt runkosarjan ensimmäisen neljänneksen kohdalle. Neljännes taidettiin jo virallisesti ohittaa keskiviikon kierroksen aikana. National Hockey Leaguen pitkän runkosarjan aikana pelataan yhteensä 1,312 ottelua. Jokainen 32 joukkuetta pelaa 82 kertaa. Tässä ilman mitään erityistä syytä katsaus tähänastiseen. Ja jaetaan jopa palkinnot neljänneskrouvin kohdalla!
Järjetön tasaisuus etenkin idässä
Onko koskaan nähty näin tasaista sarjaa kuin juuri nyt? Johtuuko tämä palkkakatosta ja varaussysteemistä, vai mistä?
Palkkakatto oli niin pitkään jumissa, mikä pakotti hyvät joukkueet myymään kaikki ylimääräiset hyvät pelaajansa. Huonot joukkueet taas varasivat tulevaisuutta. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa huonot joukkueet nousevat lähes hyvien tasolle. Erotusta tullaan näkemään lähivuosina, kun palkkakatto nousee kunnolla, ja hyvät joukkueet saavat pitää hyvät pelaajansa. Luulisimme.
Kaksitoista joukkuetta on tätä kirjoitettaessa aikaisin torstaiaamuna neljän pisteen sisällä itäisessä konferenssissa. Ja sen lisäksi Buffalo Sabresilläkin on vielä mahdollisuudet päästä mukaan tanssiin. Atlantin divisioona ei ole enää niin varma Stanley Cup-mestareitten koti. Kylmä totuus neljänneksen kohdalla idässä on se, ettei yksikään joukkue ole vielä pudonnut playoffkamppailusta.
Vain kahden joukkueen maalisuhde on pakkasella enemmän kuin miinus kolmen verran. Toronto miinus neljä, ja Buffalo miinus kolmetoista.
Lähes samanlainen tilanne lännessä. Kymmenen joukkuetta neljän pisteen sisällä. Vain Nashvillessä ja Calgaryssä voidaan ryhtyä valmistautumaan ensi kesän rodeoon ja cowboylaulufestivaaleille. Mikä ihme on vialla St. Louisissa?
Miten managerit voivat arvioida tällaisessa suossa, onko alettava tähtäämään playoffeihin, hankittava pelaajia, myytävä pelaajia, vai mitä? Yksi hyvä viikko, ja ollaan menossa playoffeihin. Yksi huono viikko, ja ei olla. Perinteinen Amerikan kalkkunapäivä on tulossa.
Sportsnetin tilastojen mukaan laukausten määrä on vähentynyt NHL:ssä tällä kaudella. Enää ei ammuta bobbyhullmaisesti mistä tahansa. Maalipaikkoja käytetään hyväksi vasta, kun saadaan hyvä paikka. Odotetaan ensin, ja sitten vasta laukaus. Tämä ei ole hyvä uutinen maalivahdeille, joitten torjuntaprosentit ovat myös laskussa.
Toivottavasti näemme vielä edes joskus laukausyrityksiä kaukaa ruuhkan takaa, tahallisia syöttöjä maalivahdin patjojen kautta, ja muita erikoisuuksia. Muuten tulee tylsää.
Olympialaisten takia tiivistetty ohjelma tuo loukkaantumisia
On ehkä helppoa syyttää olympialaisten takia tiivistettyä peliohjelmaa, mutta loukkaantumiset ovat olleet pinnalla viime viikkoina NHL:ssä. Ja moni näistä epäonnisista tapauksista vielä vaikuttaa siihen, ketkä pääsevät pelaamaan Milanossa helmikuussa.
Onko meidän olympialaisia odottavien pelättävä jokaista pientä tönäystä, ja mailaniskua kisojen lähestyessä? Lopulliset kokoonpanot ilmoitetaan tammikuussa.
Me Leijonien fanit odotamme yhä tietoja Aleksander Barkovin ja Patrik Laineen tilanteesta. Eetu Luostarinen oli raporttien mukaan satuttanut grillatessaan. Toivomme pikaista paranemista. Team Canadan seuraajat saivat juuri huonoja uutisia, kun Drew Doughty joutui sivuun viikkojen ajaksi. Nilkka meni laukausta blokatessa. Thomas Harley, joka nousi 4 Nationsissa Kanadan puolustukseen, on sivussa seuraavien viikkojen ajan. Adin Hillin loukkaantuminen sotkee jo muutenkin vaahterapaitojen epävarmaa tilannetta maalivahtiosastolla.
Zach Hyman teki vihdoin paluun kaukaloon. Yksitoista taklausta heti ensimmäisessä ottelussa. Rannevammassa hyvä puoli on se, että pelaaja pystyy ainakin luistelemaan harjoituksissa sivussa ollessaan. Muutaman ylimääräisten harjoitussession katsoneena, Hymania luistelutettiin kovaa. Käsien saaminen takaisin voi viedä aikaa. Hyman jätti käyttämättä yhden hyvän mahdollisuuden laukoa suoraan syötöstä debyytissään, mutta hän ei ole oikeastaan onetimer-spesialisti muutenkaan. Olympiajoukkueeseen mahtuminen voi olla Edmonton Oilersin miehelle kuitenkin vielä liian haastava tavoite, Connor McDavidin kanssa toimivasta kemiasta huolimatta.
Team USAn tilanne on ehkä kaikkein huonoin: Charlie MacAvoy on jo nimetty kuuden varman joukkoon, hän sai kiekon suoraan naamaansa, ja tehtiin leikkaus. Jaccob Slavin on sivussa yhä alavartalovamman takia. Quinn Hughes missasi muutaman pelin, mutta on palannut.
Amerikan tähtipelaajista Jack Hughes loukkasi kätensä ilmeisen pahasti joukkueen illallisilla. Tarvittiin leikkaus. Sivussa viikkojen ajan. Molemmat Tkachukin veljekset ovat olleet sivussa; Bradyn peukalo on parantunut, Matthew on yhä toipumassa leikkauksesta.
Parhaimpien potentiaalisten olympiajoukkueitten loukkaantumislistoja tutkiessa silmään pistää ruotsalaisten lähes täydellinen poissaolo. Pahuksen hannuhanhet. Adrian Kempekin sai uuden jatkosopimuksen LA:ssä, ja voi nyt keskittyä jääkiekkoon varmistettuaan kruunupinkkansa (85 miljoonaa US dollaria, kahdeksan vuoden jatko).
Nuorten pelaajien esiinmarssi
Tästä on puhuttu jo monta kertaa, eikä se silti kyllästytä. NHL:stä on tullut nuorten miesten liiga. Niin monta todella hyvää pelaajaa on iskenyt tiensä suoraan eturiviin.
Lisätään 20-vuotias Ryan Leonard joukkoon. Tuttu nimi U20 MM-kisoja seuranneilta.
North Vancouverin sateisilta rinteiltä alunperin tulleet Connor Bedard ja Macklin Celebrini tekivät juuri hattutemput samana iltana. NHL:ssä on nähty kaksi 20-vuotiasta, tai nuorempaa hattutempun tekijää samana iltana viimeksi helmikuussa, vuonna 1944, kun Toronton Bud Poile ja Jack Hamilton tekivät kumpikin kolme. Poile on tunnettu vanhan kansan keskuudessa Edmontonissa entisenä Edmonton Flyersin pelaajana ja valmentajana.
Hänen poikansa David Poile on eniten voittoja NHL:ssä saavuttanut General Manager kautta aikojen (1,320 voittoa). Hän rikkoi Glen Satherin vanhan ennätyksen Edmontonissa maaliskuun ensimmäisenä, vuonna 2018, kun Nashville Predators voitti Oilersin.
Joukkueita, joitten on valittava oikea tie tästä eteenpäin
Vaikea ymmärtää Nashville Predatorsin tilannetta. Barry Trotzin ura GMnä ei ole sujunut. Viime kausi oli jo kamala pettymys, ja tälle kaudelle lähdettiin periaatteessa samalla kokoonpanolla ja samalla valmentajalla, Andrew Brunette ykkösenä. Ja tulokset ovat samanlaiset.
Predatorsin pitäisi tätä kirjoitettaessa nousta seitsemän joukkueen ohi päästäkseen playoffpaikalle. Onko Nashvillen heikkouden syynä pelaajisto vai valmentaja, joista molemmista odotettiin niin paljon? Jos Trotz päättää vaihtaa valmentajaa, kuka tilalle? Predatorsin organisaatiolla on Millwaukeen AHL-joukkueessa ykkösvalmentajana Karl Taylor, jota pidetään potentiaalisena NHL-valementajana.
Edmonton Oilersin tilanne hämmentää. Joukkueen valmennus tai johto ei ole missään vaiheessa edes halunnut peluuttaa fyysistä jääkiekkoa. Ja nyt Oilers on kentän toiseksi fyysisin joukkue jokaisessa ottelussa. Puolustuksen virheet ovat niin kamalia, että jopa mediassa mietitään, voisiko Paul Coffey palata valmentamaan pakkeja, koska kun hän oli vastuussa, Edmontonin puolustajat pelasivat hyvin. Maalivahtitilanne on kaikkein haasteellisin. Stuart Skinner on kahtena keväänä ollut selvästi parempi maalivahtien kaksintaisteluissa kuin useampi NHL:n tähtimaalivahdeista, Sergei Bobrovskia lukuunottamatta.
GM Stan Bowmanilla on miettimistä. Capin alla ei ole tilaa ollenkaan. Connor Ingram on AHL:ssä, pystyy parhaimmillaan pelaamaan NHL-maalivahtina. Kaikki Skinneriä paremmat NHL-vahdit ovat sellaisia, joita heidän seuransa eivät myy lähes mistään hinnasta. Eikä UFA tai RFA markkinoilta ole tulossa helpotusta. Maalivahtivalmentaja vaihdettiin, mutta maalivahtivalmentajan vaihtokin näyttää samanlaiselta kuin erään allekirjoittaneen kaverin vaimonvaihdot. Niistä ei ole ollut apua. Jack Roslovicin hankinta on yksi harvoista valonpilkuista pimeällä preerian laidalla.
Älytöntä jakaa palkintoja tässä vaiheessa
On täysin älytön idea alkaa jakaa NHL-palkintoja neljänneskauden perusteella. Vain täydelliset idiootit ajattelevat edes moista. Joten tässä perinteiset NHL-palkinnot neljänneksen kohdalla:
Hart Trophy:
Nathan MacKinnon
Colorado Avalanchen luotijuna on pelaamassa jäätävää kautta. Pistepörssin ykkössija ei kerro vielä läheskään kaikkea.
Vezina:
Logan Thompson
Washington Capitalsin oikeassa kädessään räpylää pitävä ykkösvahti on tätä menoa lähdössä olympialaisiin.
Norris:
Cale Makar
Maailman paras puolustaja, eikä asiasta tarvitse edes neuvotella. Quinn Hughes on lähellä.
Calder:
Matthew Schaefer
New York Islandersin ihmejunnu on jo nyt, vain 18-vuotiaana, yksi NHL:n parhaista puolustajista.
Selke:
Anthony Cirelli
Tampan ykkösketjua ennen loukkaantumistaan johtanut Cirelli on pelannut Selken arvoisesti. Hyvin vaikea palkinto jakaa. Cirelli pelasi 4 Nationsissa syystä.
Jack Adams:
Martin St. Louis
Hankalaa lähteä vertailemaan eri valmentajia tässä vaiheessa. Onko arvokkaampaa johtaa hyvää joukkuetta, vai saada kaikki irti heikommasta materiaalista? Mistä tuntee hyvän NHL-valmentajan?
Montrèal Canadiens on kärsinyt viime aikoina loukkaantumisista, mutta joukkue on silti playoffpaikalla. Ajoittain Habitantsin ylivoima on näyttänyt siltä, kuin siitä puuttuisi jotain. Mikähän se voisi olla..
Marco Sturm on tehnyt hyvää työtä viimeaikaisten voittojen perusteella Bostonissa. Eurooppalainen ykkösvalmentaja! Häntä ei haettu kotoota Etelä-Baijerin Dingolfingista, bemari-tehtaan varjosta, valmentamaan NHL:ssä. Sturm rakensi useamman vuoden valmentajan uraa Pohjois-Amerikassa ensin.
Kunniamaininnat myös Dan Muselle, Joel Quennevillelle ja Jared Bednarille. Kaikki epäilykset siitä – jos sellaisia oli – ettei Q ole enää eliittitason valmentaja oltuaan jonkin aikaa sivussa, ovat väistyneet. Ducks parantaa, ei ikinä luovuta, ja on täysin yllättäen tyynenmeren divisioonan kärjessä.
Stanley Cup-finalistit, rohkea ennustus:
Colorado Avalanche vastaan Florida Panthers
Panthers tulee vielä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
