Florida Panthers ei lähde tänä keväänä Stanley Cupin playoffeihin puolustamaan mestaruuttaan. Siksi katseemme suuntautuukin itäiseen konferenssiin. Kuka nousee kaksinkertaisten mestareitten tilalle? Mikä konferenssin joukkueista omistaa kaikki voittajalta vaadittavat ominaisuudet? Minkä kohdalla on helppoa laittaa raksi jokaiseen ruutuun? Tampa Bay Lightning, on vastaus.
Kuka on idän suosikki?
Florida Panthers ei tule pelaamaan kolmen viikon päästä alkavissa Stanley Cupin playoffeissa. Se on tätä kirjoitettaessa ennen lauantain pelejä 73 pisteellään 14 pistettä idän toista villi kortti-paikkaa hallussaan pitävää New York Islandersia jäljessä. On vain ajan kysymys, koska kaksinkertaiset Stanley Cup-mestarit liittyvät Vancouver Canucksin ja New York Rangersin seuraan matemaattisesti pudonneitten kerhoon. Vain yksitoista peliä on Panthersilla pelaamatta. Vaikka tämän kirjoittanut selvisi lukion matematiikasta maalikamerakuvan avulla, “math is not mathing”, kuten sanotaan.
Aleksander Barkov loukkaantui jo ennen kauden alkua. Listalla on nähty ainakin Sam Reinhart, Jonah Gadjovich, Brad Marchand, Mackie Samoskevich, Matthew Tkachuk, Seth Jones, Dimitri Kulikov, Cole Schwindt, ja Niko Mikkola. Evan Rodrigues rikkoi juuri sormensa torstain pelin ensimmäisessä vaihdossaan.
Anton Lundellilla todettiin kylkivamma ennen Panthersin lännen kiertueen viimeistä ottelua Calgaryssä. Paul Mauricen mukaan kuvaustulokset “eivät olleet kovin hyvät”. Tämä tarkoittaa sitä, että Lundell antoi Atleetille haastattelun heti viimeisen ottelunsa jälkeen Edmontonissa. Eli hänen on täytynyt jo silloin tietää. Florida Panthers olisi hyvin voinut kohteliaasti ilmoittaa, että pelaaja on ottamassa hoitoja, eikä siksi tule tapaamaan mediaa tänään. Joku taisi sanoa videblogissaan noin viikko sitten (“Jouni Niemisen NHL Top Ten”, You Tubesta löytyy), miten suomalaiset NHL-pelaajat ovat “viimisen päälle”?
Panthersin kausi on ollut historiallisen katastofaalinen jo loukkaantumisten takia. Nämä miehet ovat ansainneet pitkän loman. Toivottavasti kukaan ei mene kyselemään halukkuudesta lähteä MM-kisoihin. Antakaa heidän olla. Ensi kaudella sitten.
Mestareitten jäädessä pois Suuresta tanssista alamme miettiä, kenellä on ainesta tulla heidän tilalleen edustamaan National Hockey Leaguen itäistä konferenssia kaikista Suurimpaan tanssiin, Stanley Cupin finaaliin?
Hyviä vaihtoehtoja on muutama. Buffalo Sabres on useimpien fanien suosikki. Mikä tarina! Sama joukkue kuin viime kaudellakin, periaatteessa. Erittäin kova puolustus. Pystyykö Carolina Hurricanes vihdoinkin ottamaan sen seuraavan, ratkaisevan askeleen?
Muuten taistelu playoffpaikoista on täysin avoinna idässä. Jo viime kaudella askeleen ottanut Montrèal Canadiens? Pittsburgh Penguins? Bonesin aikainen Columbus Blue Jackets? Yllättävä, uuden valmentajan johtama Boston Bruins? New York Islanders? Ottawa Senators on löytänyt pelinsä. Katsoin juuri, miten Detroit Red Wings kaatoi Buffalon ottelussa, jonka sen oli pakko voittaa “pysyäkseen hengissä”. En vieläkään käsitä, miten Sabres onnistui häviämään. Sen suunnanmuutospeli on aivan huikeaa.
Paljon vaihtoehtoja, mutta yksi nousee ylitse muitten. Tampa Bay Lightning!
Lightningin lännen kiertue
Julistetaan Tampa Bay Lightning tässä NHL-blogin ehdokkaaksi Stanley Cupin finaaliin, itäisen konferenssin edustajaksi.
Lightning teki juuri lännen kiertueellaan vaikutuksen. Se voitti pelinsä domoinoimalla Seattlessa (6-2), hoiti businekset Vancouverissa (6-2), ja Edmontonissa (5-2), todella vakuuttavalla pelillä. Calgaryssä jatkoaikatappio (4-3), mutta se ottelu pelattiin 22 tuntia edellisestä, joukkueen päästyä hotelliinsa kello 2.30 aamulla Edmontonin pelin jälkeen. Kiertueen jälkeen iso voitto Minnesotasta (6-3) kotona ja jatkoaikatappio Seattlelle (4-3) myös kotona.
Tampa oli ennen olympiataukoa yksi NHL:n kuumimmista joukkueista (19-1-1). Milanon jälkeen tuli odotettu ja ymmärrettävä notkaus, koska joukkueesta oli nimetty peräti kymmenen pelaajaa kisoihin. Kaksi heistä, Brayden Point ja Anthony Cirelli, eivät pystyneet pelaamaan. Muut; Jake Guentzel, Victor Hedman, Oliver Björkstrand, Zemgus Girgensons, Brandon Hagel, Pontus Holmberg, Erik Cernak, ja J.J. Moser pelasivat.
Puolet joukkueesta periaatteessa. Kolme heistä pelasi loppuun saakka, neljän parhaan joukossa.
Voitto Torontosta heti Milanon koneen laskeuduttua kaksi päivää aikaisemmin. Sen jälkeen seitsemän tappiota yhdeksästä. Ero Tampan ja sen takana olevien välillä kaventui sarjataulukossa, jossa TBL kamppailee Atlantin divisioonassa.
Ymmärtäväinen vaimo, uskollinen koira, ja helvetin hyvä maalivahti
Voittava joukkue tarvitsee hyvän valmentajan. Jon Cooper valmentaa jo 14. peräkkäistä kauttaan Tampassa. Coloradon Jared Bednar on kakkosena, valmentamassa kymmenettä kauttaan saman joukkueen penkin takana.
Kanadan läntisimmän provinssin, Brittiläisen Kolumbian pohjoisesta pikkukaupungista Prince Georgesta kotoisin oleva Cooper on hieno yhdistelmä kovasta paikasta kotoisin olevasta, todella sivistyneestä jääkiekkovalmentajasta. Hän oli aikoinaan Saskatchewanissa toimivan Notre Dame-sisäoppilaitoksen oppilas jääkiekkoilijana (Wendel Clark, Vincent Lecavalier, Curtis Joseph,Brad Richards, ja Rod Brind`Amour kuuluvat alumniin, ihan muutamia mainitaksemme).
Jon Cooper sai stipendin lacrossen pelaajana Long Islandilla New Yorkissa sijaitsevaan Hofstra-yliopistoon, ja opiskeli sitä kautta juristiksi. Jossain vaiheessa hän jätti hyvin palkatut lakimiehen työt omistautuakseen jääkiekkovalmentajan uralle. Päätös, jota oma perhe ihmetteli suuresti. Loppu on historiaa.
Cooper on yksi ystävällisimmistä NHL-valmentajista, joka kohtelee kaikki tapaamiaan ihmisiä kuin vanhoja kavereitaan. Hänen leppoisaa tyyliään ei silti tule ymmärtää väärin. Hän selvästi saa pelaajiensa huomion tarvittaessa, ja osaa vaatia. On äärettömän harvinaista, että sama valmentaja pystyy pitämään pelaajiensa huomion samassa joukkueessa neljäntoista kauden ajan. Eikä tarina ole vielä loppunut.
Pelaajat selvästi tykkäävät pelata Jon Cooperin joukkueessa. On kyse muustakin kuin verotuksesta ja palmupuista ja hienosta säästä, kun pelaajia hankintaan Tampa Bay Lightningiin.
Cooperin joukkueessa valmentaja on pelaajien puolella, vaikka hänellä ei olekaan luistimia jalassaan. Hän ei koskaan pyydä pelaajaa tekemään mitään, mitä hän ei olisi valmis tekemään itse. Hän ei koskaan sano pahaa sanaa pelaajastaan medialle. Kaikki pysyy kopissa. Luottamus on molemminpuolinen.
Kuten Connor McDavid kuuluisasti sanoi (ja moni ymmärsi sanotun tahallaan väärin), jokainen Tampan pelaaja tietää, mitä heidän on jäällä tehtävä missäkin tiltanteessa. Jokaisen rooli on selkeästi määritelty. Kaikkea on harjoiteltu. Joukkueen peli on todella hyvin organisoitu.
“Ymmärtäväinen vaimo, uskollinen koira, ja helvetin hyvä maalivahti”, oli Cooperin vastaus, kun Sportsnetillä kysyttiin salaisuutta näin pitkän valmentajapestin takana.
Hänellä on kaikki kolme.
Ja paljon muuta. Kun Jon Cooperin isä Robert Cooper kuoli hiljattain, ja hänen elämänsä kunniaksi järjestetty juhlatilaisuus pidettiin Vancouverissa, koko joukkue ilmestyi paikalle.
Kulttuurin muutos
Jon Cooper puhuu tarkoituksellisesta muutoksesta Tampa Bay Lightningin kulttuurissa. Se on aloitettu jo pari vuotta sitten. Näimme hyvän esimerkin siitä jo tämän kauden alun harjoitusotteluissa, joissa TBL ja Florida Panthers ottivat mittaa toisistaan.
Cooper kutsuu kulttuurin muutosta “pugilistiseksi” muutokseksi. Jotain on selvästi muuttunut sen jälkeen, kun se voitti Stanley Cupin vuosina 2020 ja 2021. Sillä joukkueella oli selvästi määritelty identiteetti. Sillä oli tähtipelaajia. Point, Hedman, Stamkos, Kucherov. Hienoja taitopelaajia.
– Ajattelin, että se mitä me tarvitsimme, oli, että meidän oli tultava kovemmiksi, sanoi Cooper Hockey Night in Canadan haastattelussa. – Meidän ei tarvinnut hankkia isokokoisia kavereita, mutta henkisesti vahvoja. Sinun ei ole pakko tapella, mutta sinun on oltava halukas tappelemaan. Sinun on näytettävä jokaiselle hallissa olevalle, että olet halukas.
– Rakensimme sellaisen joukkueen, jossa jokainen puolustaa toista. Olemme onnistuneet löytämään joitakin uskomattoman luonteen omaavia pelaajia.
Tampalla on tätä kirjoitettaessa eniten tappeluviitosia koko NHL:ssä, 43. Tämä jää Nikita Kucherovin uskomattoman pistetehtailun varjoon ehkä. Kucherov on Jon Cooperin mukaan “syy siihen, miksi vielä istun tässä”.
Yksi selkeä syy, näin kaukaa katsottuna, kulttuurin tarkoitukselliseen muutokseen on varmasti neljä kertaa vuodessa vastaan tulevan Floridan piirikunnallisten kisojen vastustaja Florida Panthers. Panthersin tyylinä on tehdä jokaisesta ottelusta katutappelu. Jos et siihen pysty vastaamaan, häviät varmasti.
Toiseksi veriseksi viholliseksi on tällä kaudella ilmoittautunut Buffalo Sabres. Erikoisesti, kauden ensimmäinen Sabresin ja Lightningin välinen ottelu pelattiin vasta juuri ennen olympiataukoa. Näistä on nyt pelattu kolme. Tampa voitti ensimmäisen jatkoajalla, otti kunnolla selkäänsä kotona, ja kolmas oli kauden paras, viiden tappelun NHL-ottelu Buffalossa, jonka Sabres voitti maalein 8-7.
Kauden paras tarina koko NHL:ssä?
Darren Raddysh on ehkä kauden paras tarina koko NHL:ssä. Kuusi vuotta AHL:ssä dieselin tuoksuja hengittänyt hyökkäävä puolustaja, joka otti vakiopaikan NHL:ssä 27-vuotiaana. Ei NHL-varausta. Pelasi junnuissa Connor McDavidin, Alex DeBrincatin ja muitten kanssa Ontarion junnuliigan Erie Ottersissa, Kris Knoblauchin valmennuksessa.
Sai mahdollisuuden päästä ykkösylivoimaan etenkin Victor Hedmanin luokkaannuttua, ja jo sitä ennen. Yksi koko NHL:n kovimmista laukojista siniviivalta. Kova, mutta myös tarkka. Evan Bouchard-luokkaa tarkkuudessa. Laukaus on niin kova, että jos maalivahti ei sitä saa kiinni, siitä tulee iso mehevä rebound hyökkääjille.
Raddysh ja J.J. Moser muodostivat parin, joka Hedmanin ja Ryan McDonaghn loukkaannuttua nousi myös TBL:n puolustavaksi pariksi.
Darren Raddysh on lähestymässä uransa suurinta tilipäivää. Hän on tulossa rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tämän kauden jälkeen. Hän on 30-vuotias, pelaamassa Tampa Bay Lightningin kanssa (GM Julien BriseBois) allekirjoittamansa kahden vuoden sopimuksen (AAV $975,000, agentti David Gagner) toista kautta.
Piste-per-peli puolustaja. Todellinen ase laukauksensa ja syöttötaitojensa ja pelikäsityksensä ansiosta ylivoimalla. Mikä on sopiva hinta erittäin hyvässä markkinatilanteessa pakille, joka on pelannut kolme täyttä kautta Showssa, 34. ja 37. pisteen kaudet tätä ennen? Mikä olisi sopiva diilin pituus? Viisi vuotta? Kahdeksan vuotta? Neljä vuotta?
Joukkuekohtainen palkkakatto on nousemassa $104 miljoonaan per joukkue kaudeksi 2026-27 (Cap on $95.5M vielä tällä kaudella), ja siitä vielä ylemmäksi tulevilla kausilla. Palkkalattian odotetaan nousevan $76.9 miljoonaan. Joukkueilla on paljon enemmän rahaa käytettävissään.
Lisäksi puolustajien UFA-markkinat ovat rajalliset. Vegasissa yllättävän heikosti aloittanut Rasmus Andersson (VGK ei varmasti antanut vaihdossa niin paljoa Flamesille, jos tarkoituksena oli vain hankkia vuokrapelaaja). Anaheimin Jacob Trouba ja John Carlson. Seattlen Jamie Oleksiak. Buffaloon siirtynyt Logan Stanley. Ehkä Islandersin Tony DeAngelo. Siinä suurimmat nimet.
Pöydän toisella puolella istuvat neuvottelijat voivat aina huomauttaa, ettei Raddysh ole pelannut tällä tasolla aikaisemmin. Otanta on pieni. Tai, että hän on saanut nauttia Nikita Kucherovin syötöistä one-timereihinsa. Raddyshin leiri voi aina vaihtaa pöytää.
Tuo kaikki on totta, mutta samalla hän tuo mahdolliseen uuteen joukkueeseensa kokemusta voittavasta joukkueesta. Kulttuuria. Toronto Maple Leafs mainitaan tietenkin aina, kun tällaisista tapauksista puhutaan. Miltä hän näyttäisi nousevan San Jose Sharksin ylivoimassa? Ehkä hän ottaa pienemmän diilin saadakseen jäädä Tampaan, kuten moni muukin.
Yksi kauden parhaista tarinoista joka tapauksessa jo nyt. Tarina, johon tuo vielä oman osuutensa se, että isä Dwayne Raddysh sai ennen kauden alkua haimasyöpädiagnoosin, ja menehtyi maaliskuussa.
Raksi jokaiseen ruutuun
Kun ajattelemme, mitä vaaditaan hyvältä playoffjoukkueelta, mitä kirjoitetaan ruutuihin, joihin jokaiseen pitää saada rastit? Muistakaamme Scotty Bowmanin vanhaa seitsemän pelaajan profiilia.
Hyvä All Star-tason maalivahti, joka pystyy tarvittaessa varastamaan voiton. Andrei Vasilevskiy. Check.
Huipputason “shutdown”-pakki. Ryan McDonagh. Check.
All Star-tason hyökkäävä puolustaja. Darryn Raddysh, Viktor Hedman. Check, ja Check.
All Star-tason ykkössentteri. Brayden Point. Check.
All Star-tason kakkossentteri. Anthony Cirelli. Check.
Huippuluokan voimahyökkääjä. Brandon Hagel. Check.
Spesialisti/Monipuolinen jokapaikan pelaaja/ärsyttäjä/puolustava sentteri. Yanni Gourde. Corey Perry. Check, ja Check. Voimme lisätä tähän muutaman muunkin nimen tarvittaessa.
Ja tähän lisäksi vielä Jake Guentzel, joka pystyy pelaamaan myös sentterinä. Supertähti Nikita Kucherov, joka tulee voittamaan Hartin, ja ehkä myös Art Rossin. Hän oli vielä joulukuussa 22 pistettä Connor McDavidin takana pistepörssissä. Ja viimeiseksi, ehkä tärkein: Tampa Bay Lightningin sivuosien esittäjät ovat kaikki todella hyviä. Joukkueen parhaitten pelaajien ja seuraavaksi parhaitten välillä ei ole suurta pudotusta, kuten niin monilla muilla joukkueilla.
Erik Cernak, Emil Lilleberg puolustuksessa. Scott Sabourin, Zemgus Girgensons alivoimissa, Oliver Björkstrand, Gage Concalves.
Saatoit juuri lukea loordi Stanleyn vuonna 1892 lahjoittaman Kannun kylkeen seuraavaksi kaiverrettavia nimiä.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
