Toronto Maple Leafsin kaudelta 2025-26 odotettiin paljon. Viime kauden Atlantin divisioonan ykkönen (108 pistettä), joka eteni toiselle kierrokselle Stanley Cupin playoffeissa. Ilman ykkösmaalivahti Anthony Stolarzin loukkaantumista Maple Leafs olisi voinut hyvinkin edetä konferenssifinaaliin. Joukkueen DNA:ta muutettiin kesällä oikeaan suuntaan, mutta runkosarjakausi on ollut pettymys. Niin paha pettymys, että GM Brad Treliving piti erityisen “Leaf-kansakunnan tila”-mediatilaisuuden tiistaina. Tässä muutama sekalainen kommentti kaikesta tästä.
Willie Styles helpotti paineita
Miten se vanha sanonta menikään? Asiat eivät koskaan ole niin huonosti kuin luulemme, eivätkä asiat ole kohtaan niin hyvin kuin luulemme. Toronto Maple Leafsistä puhuttaessa tämä viisaus näyttää unohtuvan helposti. Juuri, kun Leafs näytti pudonneen täysin pohjalle, kun tilanne näytti täysin epätoivoiselta; alkukauden ensimmäiset 19 ottelua olivat olleet täynnä huonoa peliä, epätasaisia esityksiä, yrityksen puutetta, ja vaikka mitä, tulikin kotivoitto jatkoajalla St. Louis Bluesista WIliam Nylanderin taiturimaisen lumoavalla maalilla. Tuo kärkikynähuijaus rystypuolelta oman luistimen kautta.
Calgaryssä, eli siis Cowtownissa syntynyt Albertan poika, tai toisen polven ruotsalainen NHL-pelaaja “Willie Styles” näyttää kaverilta, joka osaa pysyä rauhallisena maailman hulluimman jääkiekkomarkkinan järjettömässä painekattilassa. Hän on ollut isoissa valoissa, kaiken keskipisteenä jo vuosikymmenen.
– Se on jotain, minkä täällä pelatessa oppii, hän sanoi pelin jälkeen toimittajille. – Aina tulee ylä- ja alamäkiä. Aina, joka kaudella. Niin tapahtuu, oli kyse joukkueesta, tai henkilökohtaisista. On vain pysyttävä rauhallisena.
Jokainen joukkue kokee oman huonoimman mahdollisen pohjatilanteensa. Torontossa sen uskottiin tulleen neljän peräkkäisen tappion jälkeen. Leafs tunsi jo pari voittoa peräkkäin ottaneen Buffalo Sabresin hengittävän niskaan. Nylanderin hieno jatkoaikamaali helpotti järjettömiksi nousseita paineita.
Kerrankin ei tarvitse kuulla, miten yksitoistamiljoonaajotain vuodessa ansaitseva William Nylander ei pelaa tarpeeksi vastuullisesti puolustuspäässä. Leafsin tilasto nyt 20 ottelun jälkeen 9-9-2. Alun otteluohjelmaa on kuvailtu helpoksi, mutta sitä se ei ole ollut. Neljätoista peliä kotona, loput kuusi vieraissa. Vain kourallinen viime kauden playoffjoukkueita on toistaiseksi tullut vastaan.
Loukkaantumissuma ja GMn luottamuslause
Toronto voitti St. Louis Bluesin vajaalla, tai ainakin varamiespitoisella miehistöllä. Sairastuvalla oli neljä hyökkääjää (Auston Matthews, Matthew Knies, Nicolas Roy, Scott Laughton), kaksi puolustajaa (Chris Tanev, Brandon Carlo), sekä aloittava maalivahti (Anthony Stolarz).
Tärkeitä nimiä joukkueessa, jonka GM Brad Treliving sanoi kuuluisasti sen pudottua keväällä playoffien toisella kierroksella Florida Panthersille, että sen DNA:n tulee muuttua. Suurin muutos Leafsin molekyylirakenteessa tuli, kun kotikaupungin poika Mitch Marner lähetettiin Las Vegasiin. Tämä avioero tuntui ensin sujuneen hyvin, koska Torontossa kukaan ei jäänyt kaipaamaan Marnerin kahta maalia 13 playoffottelussa. Mutta nyt kauden alettua tahmeasti huomataankin, että hänen 105 runkosarjapistettään kaivataan kovasti. Ja kun noin paljon pisteitä tehtaillut pelaaja katoaa, se vaikuttaa myös muihin.
Kesän hankintojen, Matias “The Finnish Fettucini” Macellin odotettiin tuovan taitoa, Nicolas Royn ja Dakota Joshuan kiperästi kaivattua kovuutta hyökkäysketjuihin.
Kaikista näistä siirroista vastuussa oleva General Manager Brad Treliving piti tiistaina päivällä paljon huomiota Kanadassa saaneen erityisen mediatilaisuuden, jossa hän antoi luottamuslauseen valmentajalleen, vuonna 2019 St. Louis Bluesin Stanley Cup-mestaruuteen valmentaneelle Craig Berubelle. Kuten muistamme, Blues oli vuoden 2019 tammikuun kolmantena vielä koko NHL:n sarjataulukon viimeisenä.
Pulaa niin sanotuista “vaikeista vastustajista”
Yksi Trelivingin pressin mieleenpainuvimmista teemoista oli sanan “compete” eli kilpailunhalun painottaminen. Samankaltainen ongelma kuin Edmonton Oilersilla, jos haluamme olla rehellisiä, ja mehän olemme aina. Ei tarpeeksi vaikeita vastustajia. Ehkä vähän alempien ketjujen ja pakkiparien miehiä, joitten pitäisi pelata fyysisemmin. Ja Brad Treliving on tietenkin itse vastuussa kokoonpanostaan.
Dakota Joshua oli varmasti pelaaja, jonka hankkimisen puolesta häntä St. Louisissa valmentanut Berube puhui joukkueenjohdolle. Joshuan peli ei ole vastannut odotuksia toistaiseksi.
Leafsillä oli neljä tärkeää pelaajaa ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan muutama päivä sitten, joista kukaan ei merkkauttanut edes yhtä laukausta kohti vastustajan maalia. Max Domi, Matthew Knies, Matias Maccelli, ja William Nylander. Jos nuo neljä pelaajaa jäävät ilman ainoatakaan laukausta kokonaisessa jääkiekko-ottelussa, Toronton voittomahdollisuudet eivät ole kovin hyvät. Toisella puolella paljon parjattu Connor Bedard merkkautti viisi laukausta, ja Teuvo Teräväinenkin kolme.
Kotiseutualennuksella joukkueeseen jäänyt 34-vuotias John Tavares on ollut joukkueensa tasaisin pelaaja. Ei parhaimmillaan, mutta ainakin tasaisia esityksiä. William Nylanderilta on lupa odottaa parempaa. Allekirjoittanut antaisi Macellille mahdollisuuden ykkösylivoimassa. Tässä ei neuvota mestarivalmentajia, ilmainen vinkki vain.
Yksi Trelivingin kaupoista saattaa tulla ja purra Toronto Maple Leafsiä suoraan takapuoleen vielä. Se tehtiin siirtotakarajalla viime keväänä. Yksi Leafsin parhaista prospekteista, Kanadaa U20 MM-kisoissa edustanut 21-vuotias hyökkääjä Fraser Minten, sekä ensimmäisen ja neljännen kierroksen varausoikeudet tulevan kesän NHL Draftiin siirrettiin Bostoniin korvauksena puolustaja Brandon Carlosta. Jos varaustilaisuus pidettäisiin tänään, Bruins pääsisi varaamaan kuudentena.
Näin ei todennäköisesti tule käymään, mutta silti. Minten on pelannut kolmosketjun sentterinä Bruinsissa. Joku on sanonut, että tästä voi tulla vielä toisinto surullisenkuuluisasta, kesän 2006 varaustilaisuudessa tehdystä Tuukka Rask for Andrew Raycroft treidistä. Sivujuoni tähän oli toisen Toronton varaaman maalivahdin, Justin Poggen pelaaminen U20 MM-kisoissa.
Team Canada voitti vuoden 2006 maailmanmestaruuden Pogge maalivahtinaan. Rask (Jääkiekkoleijona #283!) oli turnauksen paras maalivahti, ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Brent Sutter valmensi Kanadan joukkueen maailmanmestariksi toisen kerran peräkkäin, ja jääkiekon kotimaassa tämän junnuturnauksen aiheuttama hillitön kuume vaikutti NHL-joukkueen sikariportaan päätöksiin. Toronton sikariporras piti Justin Poggea lupaavampana maalivahtina kuin Tuukka Raskia. Pogge pelasi lopulta seitsemän ottelua NHL:ssä. Muitakin esimerkkejä vastaavasta löytyy.
Lukuisat loukkaantumiset avaavat mahdollisuuden pelaajille, joita ei muissa olosuhteissa nähtäisi ehkä ollenkaan. Yliopistokiekossa todella hyviä ja ratkaisevia esityksiä tehnyt sentteri Jacob Quillan esimerkiksi sai mahdollisuuden pukea NHL-paidan päälleen toisen kerran. Edmonton Oilersista siirtolistan kautta hankittu puolustaja Troy Stecher voi tuoda Leafsiin sen tarvitsemaa kokemusta.
Stecher on niin sanottu “Beauty”. Pelaaja, jota on arvostettu ja josta on pidetty kaikissa hänen aikaisemmissa seitsemässä NHL-joukkueessaan, ja tullaan pitämään Torontossakin. Mies, joka kirjaimellisesti kamppailee oman painoluokkansa yläpuolella. Hän sanoi osuvasti jättäneensä roskispalon Edmontonissa, ja tulleensa toiseen. Hyvä avaussyöttö ja hyvä ensimmäinen ottelu Leafsin paidassa.
Ensimmäinen neljännes vasta käsillä
On selvää, että Toronto Maple Leafsin kaltaisen joukkueen menestystä mitataan vain ja ainoastaan sen perusteella, miten se pärjää keväällä, Stanley Cupin playoffeissa. Sama totuus pätee myös lähes neljän tuhannen kilometrin päässä pelaavaan Edmonton Oilersiin.
Samalla tavalla kuin Edmontonissakin Connor McDavidin takia, Stanley Cup on ollut ainoa tavoite Torontossa Auston Matthewsin takia jo lähes tämän pelaajan NHL-uran alusta lähtien. Ja kello käy.
Samalla tavalla kuin Edmontonissakin, Leafsin ongelma ei ole pelitaitojen puute. Niin sanotun santapaperin puute on pahin.
Ja vielä samalla tavalla kuin Edmonton Oilers, Toronto Maple Leafs ei juuri nyt näytä Stanley Cup-suosikilta.
Nopeus, tai pikemmninkin nopeuden puute on selvästi ongelma Leafsillä. Nick Robertson ja Bobby McMann erottuvat muista, koska he ovat nopeita luistelijoita.
Vain kaksi pelattua pudotuspelisarjaa yhdessätoista vuodessa ei riitä talouslehti Forbesin lokakuussa ilmestyneen katsauksen mukaan National Hockey Leaguen arvokkaimmalle seuralle (Leafsin arvioitiin olevan 4.25 miljardin US dollarin arvoinen. Se on ollut NHL:n ykkönen tässä kategoriassa jo vuosien ajan. Suuret tulot pääsylipuista, sponsoreilta ja medialta).
Toronto Maple Leafs on tätä kirjoitettaessa aikaisin keskiviikkoaamuna Atlantin divisioonan seitsemäntenä, eli toiseksi viimeisenä vain Buffalo Sabresin edellä, itäisen konferenssin 15. sijalla, ja koko NHL:ssä sijalla 27. Mutta runkosarjan ensimmäinen neljännes on vasta lähes pelattu, idän toinen villi kortti-paikka on vain kahden pisteen päässä (Lännessä todella huonosti pelannut Edmonton Oilers on vain yhden pisteen päässä playoffpaikasta. Mitä tapahtuu, jos ja kun Öljy alkaa pelaamaan hyvin?).
Onko liian aikaista ryhtyä panikoimaan Leafsin takia? Liian aikaista ryhtyä tekemään pelaajakauppoja pelaajien herättämiseksi? Rasmus Andersson? Kannattaisiko se? Liian aikaista spekuloida todella hyvän valmentajan potkuilla? Potkut Beruben takapuoleen tulisivat maksamaan NHL:n rikkaimmalle organisaatiolle arviolta kymmenen miljoonaa dollaria. Siis valmentajalle, joka johti joukkueen 108 pisteeseen ja toiselle kierrokselle ensimmäisellä kaudellaan. Eikä koskaan voida ennustaa, miten valmentajanvaihto tulee vaikuttamaan. Pete DeBoer ei voi noinvain tulla ja pelastaa kaikkea, koska pelaajat ovat samat.
Liian aikaista pelätä, että koko kausi on jo menetetty Torontossa?
Pelko ja inho kuuluvat jotenkin asiaan maailman suurimmassa jääkiekkokaupungissa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
