Vancouver Canucksin ykkössentteri Elias Pettersson, ja Pittsburgh Penguinsin nelossentteri Blake Lizotte ovat kaksi suhteellisen tunnettua NHL-pelaajaa. Näitä kahta yhdistää hieman erikoinen asia. Kummallakin on suomalaista verta suonissaan. Molempia voidaan kutsua vaikka neljäosasuomalaisiksi. Ja molemmat ovat suomalaisten sotalasten jälkeläisiä. Tässä ensimmäisessä osassa tutustutaan Elias Petterssonin tarinaan.
Suomi-Ruotsi
Suomi ja Ruotsi ovat niin sanottuja rakkaita vihollisia. Mikään ei maistu paremmalta urheilussa kuin Ruotsin kaataminen meille suomalaisille, oli kyse yleisurheilusta tai jääkiekosta. Maailmanmestaruuden juhliminen Tukholman Sergelstorgilla keväällä vuonna 1995 oli jotain erityistä Leijonille, ja meille paikallaolleille.
Mutta muuten suomalaiset ja ruotsalaiset huomaavat, varsinkin maailmalla, ettei parempaa ystävää voi löytää. Jokainen suomalainen NHL-pelaaja esimerkiksi voi tämän aivan varmasti todistaa. Suomen ja Ruotsin ystävyys, rakkaus, ja välittäminen toisesta on oikeasti syvää ja todellista, ja se ulottuu kauas historiaan.
Suomi lähetti Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin noin 80 tuhatta lasta turvaan sota-aikana. Noin 72 tuhatta heistä meni Ruotsiin. Länsinaapuri tarjosi turvapaikan etenkin suurimpien kaupunkien lapsille, koska ne olivat suurimman pommitusuhan kohteita. Valtaosa lapsista kuljetettiin rajan yli rautateitse yläkautta Tornion ja Haaparannan läpi pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla.
Nykyajan ihmisen on vaikeaa edes kuvitella tilannetta, jossa jouduttaisiin lähettämään lapset turvaan tällaisella tavalla. Ja on vain ihailtava naapuria, joka tarjoutui auttamaan näin suurta määrää lapsia.
Toivo Jokelainen
Yksi näistä lapsista oli vain viisivuotias Toivo Jokelainen. Toivo tuli vuonna 1941 Ruotsiin Paltamosta, joka sijaitsee noin 150 kilometriä Oulusta itään, noin 30 kilometrin päässä Kajaanista. Toivon äiti kuoli vuonna 1937, ja isä vuonna 1939, molemmat tuberkuloosiin.
Toivo otettiin Ruotsissa paikkaan, joka sijaitsi lähellä vähän alle kolmen tuhannen ihmisen kylää nimeltään Ånge. Paikka sijaitsee Västernorrlandin piirikunnassa, aivan valkoisen leivän maan keskellä. Hänet majoitettiin Petterssonien pariskunnan luo. Elvira ja Olle Petterssonilla ei ollut omia lapsia. He adoptoivat Toivon. Hän ei siis jäänyt Ruotsiin vain sodan loppuun saakka. Hänellä ei olle mitään, minkä luokse palata.
Toivolla oli vanhempi veli Olavi, joka oli jäänyt Suomeen. Olavi oli sodan syttyessä jo 10-vuotias, ja siksi liian vanha lähetettäväksi sotalapseksi. Hän jäi Paltamoon, ja sodan jälkeen, kun Olavi oli noin 17-vuotias, hän lähti etsimään veljeään, ja löysi tämän Ångesta. Veljekset pitivät yhteyttä toisiinsa elämänsä loppuun saakka.
Toivo oli aluksi nuorena miehenä metsätöissä, mutta perusti myöhemmin oman kuljetusalan yrityksensä. Hän ajoi kuorma-autoa kolmenkymmenen vuoden ajan. Toivo meni naimisiin, ja sai pojan, jolle annettiin nimeksi Torbjörn Pettersson. Torbjörn taas perusti itse perheen Irenen kanssa, ja pariskunta sai kaksi poikaa, Emilin ja Eliaksen.
Emil ja Elias
Pojat kasvoivat pienessä kylässä, joka oli ihanteellinen ympäristö urheilla. Ånge tunnetaan myös entisen NHL-pelaajan Samuel Påhlssonin kotipaikkana. Kaikki kevään 2007 Stanley Cupin playoffeja seuranneet muistavat hyvin mestarijoukkue Anaheim Ducksin todella kovan kolmosketjun Rob Niedermayer – Påhlsson – Travis Moen. “Nothing Line”-lempinimen saanut ketju,joka loisti vastustajien parhaitten pysäyttämisessä, mutta osasi tehdä myös pisteitä hyökkäyspäähän.
Petterssonien koti oli vain 800 metrin päässä Kastbergshallenilta, jossa pojat saattoivat viettää tuntikausia joka päivä, erilaisilla vapaavuoroilla. Emil oli neljä vuotta vanhempi, ja Eliaksen suurin idoli ja esikuva. Elias pelasi poikavuosinaan aina itseään vanhempien ja isompien poikien kanssa, jäällä ja kadulla.
– Elias halusi aina päästä Emilin ja tämän kavereitten mukaan isompien poikien peleihin, sanoi Torbjörn tämän kirjoittajalle joitakin vuosia sitten.
– Pelikäsitystä ei voi opettaa, se joko on pelaajalla, tai sitä ei ole, vahvisti Torbjörn monta kertaa tälläkin palstalla mainitun jääkiekkoviisauden. – Mutta pelaamalla isoveljensä ja tämän kavereitten kanssa Elias oppi varhaisessa vaiheessa väistämään kovia taklauksia. Ja samalla hän oppi reagoimaan nopeisiin tilanteisiin, ja tekemään viisaampia päätöksiä kiekon kanssa.
Pojat pelasivat samoissa joukkueissa myös jalkapalloa ja salibandyä. Jääkiekosta tuli ainoa päälaji molemmille, kun he yksi kerrallaan lähtivät Timråån noin viisitoistavuotiaina. Emil pelasi myöhemmin pari kautta Nashville Predatorsin farmijoukkueessa Milwaukee Admiralsissa. Hän oli Nashvillen kuudennen kierroksen varaus (155.) kesän 2013 NHL Draftissä. Hän pelaa nyt neljättä kauttaan Timrå IK:ssa.
Ruotsalainen supertähti
Eliaksen tarina ja polku jääkiekon huipulle on tutumpi. Hän voitti Ruotsin mestaruuden Växjö HC:n riveissä vuonna 2018. Vancouver Canucks oli tehnyt varauksen vuoden 2017 NHL Draftissä ensimmäisellä kierroksela (5.). 2017 oli se vuosi, kun New Jersey Devils varasi Nico Hischierin ykkösenä, Philadelphia Flyers kovaonnisen Nolan Patrickin kakkosena, Dallas Stars Miro Heiskasen kolmantena, ja Colorado Avalanche haki ennakkoluulottomasti Albertan junnuliigan Brooks Banditsin puolustajan Cale Makarin viidentenä.
Elias Pettersson voitti Calderin ensimmäisellä NHL-kaudellaan. Hän on tätä kirjoitettaessa sivussa ylävartalovamman takia, mutta seuraavaksi pelatessaan hän tulee pelaamaan 500. NHL-ottelunsa. Hän on tehnyt 479 runkosarjapistettä tähän mennessä, eniten 2017 varatuista. Pari viime kautta ei ole sujunut ehkä odotusten mukaisesti, mutta ihan viime aikoina Elias on parantanut.
Jotenkin tuntuu, että valmentajan vaihdos teki hänelle hyvää. Nyt peli taas luistaa, hän blokkaa laukauksia ja voittaa aloituksia. Pisteitä on tullut hyvin. Marraskuu oli tosi hyvä.
Elias Pettersson edustaa ja jatkaa Vancouver Canucksin pitkiä ruotsalaisperinteitä. Häntä ennen Kanadan vasemmalla rannikolla ovat luistelleet sellaiset nimet, kuten Tomas Gradin, jonka Canucks nappasi Chicago Black Hawksilta; Patrick Sundström, kapteeni Markus Näslund, Mattias Öhlund, ja tietenkin Daniel ja Henrik Sedin – ihan vain muutamia mainitaksemme.
Canucksin #40 on hyvin tietoinen suomalaisista sukujuuristaan. Perhe on ollut kaikki nämä vuodet yhteydessä suomalaisiin sukulaisiinsa.
– Isoisäni oli tosiaan suomalainen, hän kertoi Canucksin kopissa kerran aamujäitten jälkeen på svenska.
– Mutta minä olen neljännesosasuomalainen. Ja isäni on puolisuomalainen.
Toisesta suomalaisen sotalapsen jälkeläisestä, Pittsburgh Penguinsin Blake Lizottesta seuraavalla kerralla.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
