Olympiajääkiekko on täydessä vauhdissa! Tässä muutama kommentti suoraan kotisohvalta ja muista huoneista, joista TV löytyy ympäri Länsi-Kanadan. Kliseitä toinen toisensa perään. Maalivahtipeli on voodoota. Turnauspelaamisen periaatteet. Katsokaa nyt ihmeessä Macklin Celebriniä! Muuta jääkiekon tulevaisuutta. NHL-pelaajien kutsuminen miljonääreiksi on vääryys!
Turnauspelaaminen
Isoissa turnauksissa, kuten juuri nyt Milanon talviolympiakisoissa, etukäteen jopa suosikeiksi ennustettujen joukkueitten tielle voi ilmaantua ei niin yllättäviä esteitä alkukierroksilla. Hommat menevät sivuraiteille, syystä tai toisesta. Syitä voi joku etsiä lyhyestä valmistautumisajasta. Joku toinen haukkuu heti, ja heittää bussin alle valmentajan.
Tämä on kuitenkin täysin normaalia näissä turnauksissa. Tapahtunut useammallekin joukkueelle. Myös joillekin sellaisille, jotka lopussa saivat kultamitalit kaulaansa. Alkukierroksilla ei tarvitse vielä olla parhaimmillaan. Tärkeintä on miten tällaiset vastoinkäymiset käsitellään, ja miten joukkueen peli kehittyy ja paranee jatkossa.
Turnauspelaamisessa tarkoituksena on kehittyä päivä päivältä, ja peli peliltä niin, että viimeisenä päivänä ja viimeisessä pelissä pelataan se paras peli. Kun joukkueet kerätään eri puolilta maailmaa tai ainakin eri NHL-seuroista, turnauksen edetessä pelaajat löytävät omat roolinsa joukkueissa, ja kovat ammattilaiset osoittavat näin haluavansa voittaa missä roolissa tahansa.
Kun tullaan siihen vaiheeseen turnausta, jossa jokaisessa pelissä toinen putoaa pois, pitää olla valmiina.
Milanon kaukalossa nähdään maailman parhaat jääkiekkoilijat. Taso on helvetin kova, ja energia sen mukainen. Useammalle pelaajalle turnaus on mahdollisuus nostaa oma peli seuraavalle tasolle. Kehittyä vieläkin paremmaksi.
Leijonat
Suomi sai turpiinsa Slovakialta avausottelussa syistä, jotka olivat ennakkoon ennusteltavissa. Ne asiat, joitten pelkäsimme voivan mennä pieleen, menivät pieleen. Ei ollut kyse siitä, että Slovakiaa oli aliarvioitu. Se tiedettiin varmasti kovaksi vastustajaksi. Jälkeenpäin ei ollut mitään syytä paniikkiin. Vasta ensimmäinen ottelu.
Suomi voitti rakkaan vihollisen Ruotsin toisessa pelissä, ja siihenkin ennustelimme syyt etukäteen. Ne asiat, joitten uskoimme vielä parantuvan, parantuivat. Hieno ottelu. Oikeaa jääkiekkoa alusta loppuun. Parasta. Mää tärisi ja aitaa kaatui Mikko Rantasen ja Victor Hedmanin törmäillessä toisiinsa.
Filip Forsbergin peliaika ja Tre Kronorin peluutukset on Ruotsin sisäinen asia, mutta Sverige`s sak är vår. Vad i helvete? Miksi toissa kaudella 48 maalia NHL:ssä tehnyt mies saa istua noin paljon penkin päässä? Oliver Ekman-Larsson jätti raskaana olevan vaimonsa Torontoon lähtiessään Italiaan saakka, ja sai istua Italiaa vastaan.
IIHF:n tilastoihin ei ilmeisesti kannata luottaa, mutta Eetu Luostarisen peliaika näkyy silti tänne saakka. Kanadassa käytetään termiä “Cerebral Hockey Player”.
Maalivahtipelaaminen on voodoota
Maalivahtien pelaaminen ja henkimaailman asiat ovat todellista voodoota. Emme ikinä ymmärrä, vaikka on olemassa tuhat ja yksi erilaista tilastoa, erityisvalmentajia, maalivahtikuiskaajia, tekniikoita, ja vaikka mitä. Tekisi mieli verrata yhteen toiseen ilmiöön elämässä, mutta en sitä tee.
Miten selität Team Canadan päävalmentajan Jon Cooperin loputtoman luoton maalivahtiinsa Jordan Binningtoniin? Hän ei ole NHL-runkosarjatilastojen perusteella maajoukkuemaalivahti. Ja nyt pelaa olympialaisissa virheettömästi. Kiekonhallinta varmannäköistä.
Yritetään. Näinpäin. Binnington on voittanut Stanley Cupin. Hänellä oli ennen mestaruuskauttaan 2018-19 tasan yksi aloitus NHL:ssä tilastossaan. Binnington oli tärkeä viime kauden 4 Nations-turnauksessa. Ilman hänen venymisiään finaalin jatkoajalla Team Canada ei olisi voittanut.
Hän tiesi varmasti, että jääkiekon kotimaan kaikki silmät katsovat juuri häneen. Uskomaton henkinen vahvuus. Hän osaa jotenkin ottaa paineet vastaan, ja muuttaa ne innostukseksi ja energiaksi, kuten aivan parhaat tekevät.
Jordan Binningtonilla on erikoinen kyky nostaa tasoa, ja pitää pää kylmänä kaikista tärkeimmissä peleissä. Siksi Cooper sanoi päättäneensä valita hänet jo niin monta päivää sitten. Jon Cooper tietää, miten harvinaisia tällaiset maalivahdit ovat. Binnington on erikoinen, me Gilles Grattonin ajan eläneet pidämme lähes normaalina. Eläköön erikoiset maalivahdit!
Jura
Suomen tappajaksi ilmaantunut Juraj Slafkovsky on viettänyt enemmän kuin vain viikon Turussa. Nousi siellä nopeasti B-junnuihin ja vieläkin ylemmäksi. Sielläkin kookkain ja vahvin ilmeisesti.
Ison slovakin NHL-uraa seuranneina olemme pitäneet ainoina kysymysmerkkeinä pelin ymmärtämistä. Oliko se omien vahvuuksien ymmärtämättömyyttä aikaisin? Tällä kaudella Slafkovsky näyttää ottaneen ison askeleen eteenpäin pelin hahmottamisessa. Sitä kautta hän on selvästi alkanut esimerkiksi järkkäämään peliä ja syöttämään paremmin.
Hän on vasta 21-vuotias. Nopea kehitys, joka jatkuu yhä. Joskus tuntuu, ettei hän vieläkään täysin ymmärrä itsekään kokoaan ja voimiaan. Kasvuvaraa on. Kova laukaus. Vielä odotellaan NHL:ssä kovia taklauksia päin vastustajan pakkeja, joilla tulee tilaa laukaukselle. Fyysinen koko ja voima on ne, joilla NHL:ssä yhä tehdään tilaa.
Yksi mielenkiintoinen seikka Juraj Slafkovskyn uralla NHL-businessta ajatellen. NHL:hän on in the Business of Business aina loppujen lopuksi. Montrèal Canadiensin Directeur Gènèral Kent Hughes sivautti nuoren miehen nenän alle jo heinäkuun ensimmäisenä, vuonna 2024 paperin, jonka tämä allekirjoitti.
Kahdeksan vuotta, sopimuksen kokonaisarvo $60.8M, cap hit $7.6M. Agenttina Edmontonin mies Gerry Johansson. Paperia pidettiin silloin aika monessa kommentissa liian suurena. Nyt, kun olemme viisaampia ja jotkut jälkiviisaampia, tuo sopimushan on seuralle loistava. Sitä on vielä seitsemän vuotta jäljellä tämän kauden jälkeenkin. Jos “Slaf”:in nimi pitäisi nyt saada paperiin, lähdettäisiin aivan varmasi numerosta, joka alkaa ykkösellä.
Kent Hughes on varmistanut Les Habitantsin tulevaisuutta jo useammalla tällaisella diilillä tärkeimmille nimille (Hutson, Caufield, Suzuki).
Paul Maurice!
Arttu Wiskarin päälle viskattiin paljon kakkaa somessa, kun hän meni Lepakkovuoro-podissa jo pari vuotta sitten ehdottamaan puolivitsinä Paul Mauricen palkkaamista Suomen Leijonien päävalmentajaksi. Tästä aiheesta on samassa podcastissä ja muutenkin puhuttu ihan vakavastikin sen jälkeen.
Ei huono idea. On selvää, että NHL-pelaajien valmentajaksi sopii parhaiten kokenut NHL-valmentaja. Kaikella kunnioituksella maajoukkuetta nyt valmentavia kohtaan, ja ymmärryksellä siitä, että Suomessa maajoukkueen valmentajan tehtäviin kuuluu muutakin kuin tietyt turnaukset.
Itse asiassa pidän ajatuksesta palkata vaikka Suomen ulkopuolelta NHL-koutsi ihan vaan turnausprojektiin, kuten olympiaturnausta varten. Turnauksen ennakkovalmisteluihin, pelaajien valintaan, ja niin edelleen. Ei ollenkaan isku pyhää suomalaista jääkiekkotietämistä kohtaan mielestäni. Aina kannattaa hakea tietoa mistä sitä saa, ja siltä, jolla sitä on eniten.
Aika moni tiesi jo viime syksystä saakka, ettei tämä Paul Maurice-idea enää ollutkaan vitsi. Zuurnalistit eivät ole liiton hommissa, ja siksi tämä asia tuotiin joittenkin toimesta julki nyt. Tämä on oikeaa zuurnalismia. Onko tämä koordinaattien antamista viholliselle, hiekan heittämistä jäälle, jossa oman joukkueen pitäisi luistella, kun on juuri tullut turpaan Slovakialta? Olisiko joukkueen GM:n ollut viisainta kieltää koko juttu tässä vaiheessa, eikä puhua “konkretiasta” vai mitä se oli? Hän tuli ikäänkuin vahvistaneeksi tarinan. En tiedä.
Nyt mennään näillä. Eteenpäin. Hyvä idea kuitenkin tuoda esille vaikka uudelleen joskus myöhemmin.
Jääkiekon tulevaisuus on täällä
Macklin Celebriniltä ei mennyt kauaa saada nimi maalitilastoon olympialaisissa. Kanadan ensimmäistä ottelua oli pelattu viisi sekuntia vaille ensimmäinen erä, kun North Vancouverin mies ohjasi Cale Makarin lähettämän kiekon ilmasta maaliin ohi Lukas Dostalin.
Nathan MacKinnon. Siis Nathan MacKinnon. Nathan MacKinnon sanoi haastattelussa, että jokaisella on opittavaa Macklin Celebrinin tekemisestä, hänen valmistautumisestaan, ja hänen pelistään.
Celebrinin nopeaa nousua jääkiekon huipulle on ollut aivan huikeaa seurata. Hän istui MM-kisoissa Sidney Crosbyn ja Nathan MacKinnonin välissä Team Canadan pukukopissa. Hän pystyy pelaamaan Connor McDavidin kanssa helposti. Se ei ole helppoa. Yli seitsemäntoista minuuttia peliaikaa.
Team Canadan aloitus kisoissa oli vakuuttava. Kolme eri ketjua teki maalin. Kolme pelaajaa, jotka eivät olleet mukana 4-Nationsissa tekivät maalin. Tom Wilson pelasi hyvin saatuaan koneen käyntiin. Connor McDavid rekisteröi kovan taklauksen, kuin näyttäen esimerkkiä. Thomas Harley nosti taas tasoaan. Hullu maalivahti Binnington piti nollan.
Jääkiekon tulevaisuus, osa 2
Helsingin Karhu-Kissat on tunnetusti seura, jonka junnutoiminta tuottaa ihan parhaimmat helmet jääkiekkomaailmaan. Latvian puolustaja Alberts Smits kannattaa laittaa seurantaan. Pelaaja, jonka huomaa kaikissa turnauksissa aika nopeasti. Viimeksi U20 MM-kisoissa, nyt miesten olympiaturnauksessa.
Ensi kesän NHL Draftissä pelaaja, joka kannattaa mielestäni varata, jos tulee paikka. Tulevaisuuden 25 minuutin pakki NHL-jääkiekkoon. Sellaisia ei tule vastaan joka päivä. Ykköspakkeja ei saa treidaamalla. Ne pitää varata. Tämä nuori mies saattaa pelata NHL:ssä jo lokakuussa.
Iso, peloton, ja vahva fyysinen pakki, joka uskaltaa pelata kiekon kanssa. Luistelee hyvin ja lähtee liikkeelle. Näyttää loistavan kovimmissa otteluissa, kuten Kanadaa vastaan U20-kisoissa. Vertauksia Detroit Red Wingsin Moritz Seideriin. Olen näkevinäni nuoren köyhän miehen chrisprongerin, mutta minun scouttitaitoihini ei kannata luottaa. Jonkinlainen sekoitus kykyä liikkua, tuhota vastustajia, ja pelata älykkäästi.
Ainoa Latviasta tullut ensimmäisen kierroksen varaus NHL Draftissä on toistaiseksi vuonna 2012 Buffalo Sabresin varaamaa hyökkääjä Zemgus Girgensons. Sabres nappasi miehen USHL-seurasta, jota valmensi muuan Jim Montgomery. Montyn nimen löytää aika usein, kun on kyse hyvistä pelaajista. Girgensonsin voi nähdä Milanossa Latvian joukkueessa numero 28 selässään. NHL:ssä hän pelaa Tampa Bay Lightningin “identiteetti”-ketjun laidalla, vierellään Yanni Gourde ja Pontus Holmberg.
Eri maitten pelaajien luonnetta ei kuulemma saa stereotypioida. Whatever. Latvian poikien luonnetta ei koskaan tarvitse epäillä. Heillä on aina luonnetta. He eivät koskaan ota taka-askelia. Yksi plussa lisää scouttien vihkoihin.
IOC I (dont see you!)
KOK:n viisaat päät eivät mielestäni ainakaan myy jääkiekkoa mihinkään kieltämällä kaikenlaiset filmit ja highlightit olympiakiekosta. Suomessa pelkästään oltaisiin saatu ainakin yksitoista biljoonaa filmiä ja somepostausta pelkästään Ruotsi-ottelusta. Kaikki pääsisivät nauttimaan jääkiekosta.
En ymmärrä. Tai siis ymmärrän. IOC:n pomot odottavat lahjuksia. Antaa heidän odottaa.
Eteenpäin.
Miljonäärit jäällä
Minusta on loukkaavaa ja alentavaa, miten NHL-pelaajia näkee kutsuttavan “miljonääreiksi” siellä sun täällä. Miljonääri teki maalin. Miljonäärit kävivät kahvilla. Miljonäärit matkustivat bussilla. Miljonäärit eivät viihdy olympiakylässä.
Eivätkö ihmiset lue PuckPediaa?
Oikea termi pitäisi olla “monimiljonääri”.
Täällä Jouni Nieminen, Prince Albert, Saskatchewan
X: @OnsideWithJouni
