Väsynyt ja reissussa rähjääntynyt Buffalo Sabres kävi Edmontonissa ottamassa jatkoaikavoiton rankan alkukauden peliohjelman jälkeen vihdoinkin hyvin levänneestä ja harjoitelleesta Oilersista tiistaina. Yksi National Hockey Leaguen sympaattisimmista organisaatioista pysyy silti Atlantin divisioonan ja koko itäisen konferenssin pohjalla.
Tage
Buffalo Sabresin ei odotettu voittavan tiistaina Edmontonissa. Se oli hävinnyt edellisenä iltana Calgaryssä lohduttomalla tavalla maalein 7-4. “Back to back”, eli kaksi ottelua peräkkäisinä iltoina luo aina edun levänneenä odottavalle kotijoukkueelle. Sabres oli kolmen ottelun tappioputkessa.
Rogers Placellä odottava Edmonton Oilers näyttää juuri löytäneen taas mojonsa heikon alkukauden jälkeen. Kuten viime kaudella, ja sitä edellisellä, nyt vain vähän myöhemmin. Suurin syy kahdella viime kaudella Stanley Cupin finaaliin saakka luistelleella Edmontonilla tällä kertaa näyttää olevan raskaan ohjelman, ja kovien vieraskiertueitten muuttuminen helpommaksi. Nyt on ohjelmassa lepopäiviä ja kunnon harjoituksia. Valmentaja Kris Knoblauch sanoi joukkueensa pitäneen seitsemät kunnon harjoitukset ensimmäisten 50 päivän aikana.
Buffalon raahautuessa Calgarystä Edmontoniin Oilers oli tehnyt viisitoista maalia edellisissä kahdessa ottelussaan. Peli oli neljäs peräkkäinen Edmontonin viiden ottelun kotirupeamasta. Detroit Red Wings tulee vielä torstaina.
Sabres lähti peliin vielä rampana. Puolustaja Michael Kesselring sivussa alavartalovamman takia. Nuorella hyökkääjällä Jiri Kulichilla on veritulppa. Kaksi edellisenä iltana Calgaryssä pelannutta, Jason Zucker (syytä ei annettu), ja verryttellyyn osallistunut Josh Norris myös poissa.
Kaikesta huolimatta Buffalo onnistui voittamaan ottelun Alex Tuchin jatkoaikamaalilla numeroin 4-3. Sabres ehti jo olla 3-0 johdossa ennen kolmatta erää, ja oli vähällä menettää pelin, kun Connor McDavid tasoitti vain sekuntia tai kahta ennen varsinaisen peliajan loppua.
– Kyllä, tämä oli jättimäinen voitto meille, myhäili parimetrinen Tage Thompson ottelun jälkeen Rogers Placen hulppean vieraskopin penkillöä. Arizonassa syntynyt, entisen NHL-pelaajan ja pitkäaikaisen valmentajan Brent Thompsonin poika merkkautti kolme pistettä voitossa, maalin ja kaksi syöttöä.
– Meillä ei ole ollut helppo kausi missään mielessä. Olemme kokeneet paljon vastoinkäymisiä, mutta minusta se kaikki auttaa kasvattamaan luonnetta. Se tekee joukkueesta vahvemman. On kyse vain siitä, miten itse otat kaiken vastaan. Minusta me hoidimme illan pelin todella hyvin. Meillä oli enemmän energiaa penkillä, etenkin rankan eilisen jälkeen.
– Tämä oli hyvä vastaus meiltä. Aina puhutaan siitä, miten on pysyttävä rauhallisena, ettei pidä leijua liian korkealla kun menee hyvin, eikä olla alamaissa kun ei mene. Sama pätee, kun voitetaan. Hieno peli tänään, nyt jatkamme eteenpäin. Nautimme tästä hetken, ja alamme valmistautumaan seuraavaan kovaan peliin.
Buffalo Sabresin rankka kuuden ottelun pelikiertue jatkuu torstaina Vancouverissa.
Kaikkien sympatiseeraama Sabres
Buffalo Sabres on aina ollut yksi jotenkin sympaattisimmista NHL-seuroista. Ihan alusta asti.
Kuuluisa ketju, “French Connection”, oli 1970-luvun parhaita ketjuja NHL:ssä. Hall of Fame-sentteri Gilbert Perreault, laidoillaan Rick Martin ja Renè Robert oli kolmesta ranskalaisella korostuksella englantia puhuneesta pitkätukkaisesta muskettisoturista koostunut huippuketju. Kolmikolla oli tapana livahtaa joskus matkoilla nukkumaanmenoajan jälkeen drinkille kiekkojournalistien kanssa.
Sabresin paitaa on kantanut paljon pelaajia, joita ei koskaan unohdeta. Brad “May Day” May, ja hänen kuuluisa maalinsa. Rick Jeanneret oli 51 kauden ajan yksi NHL:n legendaarisimmista selostajista. Dominik Hasek saattoi olla kaikkien aikojen paras maalivahti. Phil Housley ja Big Dave Andreychuk pelasivat parhaat kautensa Buffalossa. Nykyisin TV-kommentaattorina joukkueen matkassa kulkeva Rob Ray. Pat Lafontaine. Alexander Mogilny teki 76 maalia kaudella 1992-93.
Buffalossa on pelannut hyviä suomalaisia. Hannu Virta, joka kerran teki hattutempun Montrèal Forumissa. Kristian Ruuttu. Teppo Numminen. Rasmus Ristolainen. Timo Jutila. Mika Noronen. Toni Lydman. Kai Suikkanen pelasi pari ottelua. Ukko-Pekka Luukkonen on nyt osa Sabresin maalivahtiosastoa. Kesän 2024 NHL Draftissä Buffalon ensimmäisellä kierroksella (14.) varaama Konsta Helenius pelaa Sabresin farmijoukkueessa Rochesterissa. Ja muitakin löytyy.
Buffalo Sabres on spesiaali NHL-seura myös siinä mielessä, että sen fanipohja tulee kahdesta eri maasta. Joukkueen kausikorttilaisista noin 10-15 prosentin arvioidaan tulevan lyhyen matkan päästä Kanadasta. Jokaista ottelua ennen lauletaan aina myös Kanadan kansallislaulu siksi vastustajasta riippumatta.
Mutta seuran nykypäivän tilanne on lohduton.
Neljätoista vuotta ilman Stanley Cupin playoffeja
Buffalo Sabres on jäänyt jo neljäntoista vuoden ajan ulos Stanley Cupin pudotuspeleistä. Neljätoista kevättä peräkkäin, ei playoffeja. Se on todella pitkä ja lohduton aika, ja samalla NHL-ennätys. Ennätys, jota kukaan ei itselleen haluaisi. Kymmenen vuotta Edmontonissa kestäneen “mustan vuosikymmenen” läpieläneenä ei tämän kirjoittanut voi kuin kuvitella.
Joittenkin mielestä Sabresin alamäki alkoi, ja se menetti sielunsa jo sinä marraskuisena iltana vuonna 2011, kun Milan Lucic ajoi Ryan Millerin yli, eikä kukaan uskaltanut laittaa Lucicia vastuuseen teostaan.
Moni asia tämän päivän Sabresissä mietityttää.
Buffalossa on pelannut paljon todella hyviä pelaajia, jotka ovat jatkaneet matkaa, ja pelanneet loistavasti muualla. Jack Eichel tulee ensimmäisenä mieleen. Se omituinen niskavammadraama. Ryan O`Reilly, kevään 2019 Selke- ja Conn Smythe-voittaja Buffalossa. Viime kevään Stanley Cup-sankari Sam Reinhart.
Mitä on tapahtunut esimerkiksi erinomaisen lupaaville puolutajille Owen Powerille ja Bowen Byramille? Power täytti juuri 23 vuotta, viidennellä NHL-kaudellaan. NHL Draftin ykkönen vuodelta 2021. Stanley Cupin Coloradossa voittanut 24-vuotias Byram, 2019 Draftin nelonen. Molempien kehitys näyttää pysähtyneen, ja lähteneen väärään suuntaan.
Sabresin pakistossa on neljä puolustajaa, joitten peli ei vakuuta, eikä Powerin ja Byramin pitäisi kuulua niihin neljään.
Toista kertaa Sabresin penkin takana työskentelevä Lindy Ruff on nyt toisella kerralla valmentanut joukkuetta jo yli sadan ottelun verran. Lindy sanoi viime kauden jälkeen ottavansa vastuun 79 pisteen kaudesta ja fanien luottamuksen pettämisestä. Joukkue pelasi paremmin kauden lopun 20 ottelua, kun mitään paineita ei enää ollut, huomauttaisi joku (12-7-1).
Ruff sanoi, että joukkueen tulisi hänen toisella kaudellaan pystyttävä pelaamaan paremmin puolustuspelissä. Hänellä oli sananvaltaa kokoonpanon suhteen. Ja nyt Sabres on huonompi kuin silloin, kun nämä kommenit lausuttiin. Joukkue ei syystä tai toisesta vastaa Lindy Ruffin valmennukseen. Ruffin menestys on tilastojen valossa jo huonompi kuin hänen edeltäjänsä Don Granaton tilastot olivaf, ja Granato vapautettiin tehtävisfään syystä.
Onko Lindy Ruff, sekä pelaajana, että sen jälkeen kuudentoista kautta sen jälkeen ensimmäisellä kerralla valmentajana Buffalossa lähes jumaloitu, oikea mies johtamaan Sabresiä? Kuunteleeko joukkue kokenutta ja paljon pelejä NHL:ssä voittanutta miestä enää?
Kolmipäinen maalivahtihirviö
Kolme maalivahtia, tuo surullisen kuuluisa kolmipäinen maalivahtihirviö, ei ole koskaan toiminut missään.
Viime kaudella Sabresin pelasti 37-vuotias konkari James Reimer, jolla ei ollut mitään tulevaisuutta joukkueessa. Hän auttoi joukkuetta voittamaan pelejä kauden lopulla, kun mitään menestyspaineita ei enää ollut. Silti, nyt Sabres peluuttaa kolmea maalivahtia; Luukkosta, Colton Ellisiä ja Alex Lyonia.
Tämä tuntuu ulkopuoliselta oudolta, koska aina, kun Sabres häviää, aloittajaa vaihdetaan. Joukkue ei tällä kaudella ole voittanut enempää kuin kahta ottelua peräkkäin kertaakaan. Yksikään maalivahdeista siksi ole saanut tilaisuutta päästä minkäänlaiseen voittoputkeen. Kohta on jo joulu, eikä kukaan tiedä kuka on Buffalon ykkösmaalivahti.
Kesän aikana ei tehty mitään muutoksia. Valmennusryhmä pysyi samana.
Ongelmat alkavat yläpäästä
Buffalo Sabresin omistaja Terry Pegula tunnetaan menestyksekkäänä NFL-seuran Buffalo Billsin omistajana. Hänen sanotaan viettävän 90 prosenttia ajastaan Billsin hoitamisessa.
Joukkueen GM Kevyn Adams palkattiin erittäin vaativaan tehtäväänsä ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta jääkiekon sikaportaan tehtävistä. Hän on saanut pitää paikkansa jo kuuden kauden ajan. Sabres ei ole päässyt playoffeihin kertaakaan noitten kuuden vuoden aikana. Siis seura, joka ei ole kertaakaan päässyt Suureen tanssiin neljääntoista vuoteen.
Ja joukkue on nyt huonompi kuin silloin Adamsin aloittaessa, Jason Botterillin saadessa kenkää.
Emme koskaan toivo kenenkään menettävän paikkaansa, mutta kaikki tämä ihmetyttää tulosbusineksessa.
Mitä Buffalo Sabresin tulisi tehdä?
Pitäisikö Pegulan myydä seura, ja keskittyä sataprosenttisesti jalkapalloseuraansa? Vaihtaa GM:ää?
Buffalo Sabres on palkannut koko olemassaolonsa aikana (aloitti 1970) vain kaksi GMää, joilla oli aikaisempaa kokemusta NHL-GM:nä toimimisesta: Punch Imlach, joka voitti Stanley Cupeja Torontossa, ja Scotty Bowman, joka oli GM St. Louisissa. Ei ketään muuta.
Kevyn Adamsin sopimus päättyy tähän kauteen. Tuntuu oudolta, että GM toimii siirtotakarajalla tällaisessa tilanteessa.
Sinivalkoisten lasien takaa huomasimme Sabresin palkanneen kesällä kymmenen vuotta NHL GM-kokemusta omaavan sikariportaan miehen Adamsin avuksi. Ilmankin laseja ei näyttäisi huonolta vaihtoehdolta. Kova ja haastava urakka olisi edessä toki.
Buffalo on yksi NHL:n parhaista jääkiekkokaupungeista. Sillä on yksi parhaista fanipohjista.
Sabresin kannattajat ansaitsvat parempaa.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
