Yksi NHL-valmentaja menetti työpaikkansa menneenä viikonloppuna. Järjestyksessä toinen tällä kaudella (Columbus Blue Jackets vaihtoi valmentajansa tammikuussa). Los Angeles Kings vapautti vasta toista täyttä kauttaan joukkuetta päävalmentajaneen Jim Hillerin tehtävistään sunnuntaina. Tapahtunut ei ollut oikeastaan yllätys, vaikka sen ajoitus olikin erikoinen.
Viisi tappiota kuudesta
Los Angeles Kings pelasi helmikuun aikana vain kuusi ottelua, kolme olympiatauon molemmin puolin, ja putosi ulos NHL:n pehmeimmän divisioonan, Pacificin playoffpaikoilta. Lännen toista villi kortti-paikkaa pitävä Seattle Kraken on kolmen pisteen päässä. Noista kuudesta helmikuun pelistä Kings voitti vain yhden. Voitto tuli kotikaukalossa lauantaina, 2-0 Calgary Flamesiä vastaan.
Sekään ei riittänyt pelastamaan Jim Hillerin työpaikkaa.
Viime kesänä palkattu GM Ken Holland ilmoitti sunnuntaina tehneensä muutoksen. Hiller sai lähteä. Valmennusvastuun ottaa väliaikaisen tittelillä “Associate”-valmentajana toiminut D.J. Smith. Kehitysvalmentaja Matt Greene nousee valmennusryhmään apuvalmentajaksi, oletettavasti pitämään huolta puolustuksesta.
Kaiken kokenut Holland näytti pressissään siltä, kuin tämä ei ollut helppo päätös tehdä. Sitä se ei varmasti ollut. Näytti siltä, kuin jokin painoi vanhan managerin mieltä, eikä se ollut neljän raskaan Stanley Cup-sormuksen taakka. Ehkä juuri päätöksen hankaluuden vuoksi se tehtiin vasta nyt.
Oliko Ken Hollandin alkuperäisenä suunnitelmana vaihtaa valmentajaa vasta kesällä? Tai ainakin harkita valmentajan vaihtamista vasta kauden jälkeen? Jim Hiller ei ollut hänen valitsemansa valmentaja, hän sai valmentajan ikäänkuin perinnöksi edeltäjältään Rob Blakelta. Yleensä tällaisissa tapauksissa uusi GM yrittää jatkaa perimällään niin pitkään kuin voi.
Holland kiitti 56-vuotiasta Jim Hilleriä tämän omistautumisesta, ammattimaisuudesta ja hänen jokaikinen päivä pelaajiin ja joukkueeseen osoittamasta sitoutumisesta. Hiller on arvostettu valmentaja. Monen kaukalon ulkopuolelta tulleen tarinan perusteella hyvä mies.
– Tässä kohtaa kautta me uskoimme, että oli tarpeellista tehdä muutos johtoryhmässä, jotta voimme antaa ryhmällemme parhaat mahdollisuudet toteuttaa potentiaalinsa ja kilpailla sillä tasolla, jota me heiltä odotamme, sanoi Holland.
– Näitä päätöksiä ei koskaan tehdä kevyesti, mutta meidän velvollisuutemme on asettaa tämä joukkue tilanteeseen, jossa se voi menestyä nyt ja kun siirrymme eteenpäin.
Kamelin selkä
Viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän, saattoi olla torstaina tullut 8-1 selkäsauna Edmonton Oilersilta. Kingsin pahin tappio koko kaudella. LA:n fanit huusivat “FIRE HILLER!” yhteen ääneen, minkä saattoi kuulla kauas Albertaankin TV:n välityksellä.
Edmonton on ollut kryptoniittia viime kausilla Crypto Dot Com-areenalla pelaavalle Kingsille.
Oilers on lähettänyt Los Angeles Kingsin playoffien ensimmäiseltä kierrokselta kohti golf-kenttiä jo neljänä keväänä peräkkäin. Ensimmäiset kaksi Hillerin edeltäjän Todd McLellanin valmentaessa. Jim Hiller nousi pitkäaikaisen apulaisen paikalta ykköseksi helmikuussa vuonna 2024, mutta ei onnistunut johtamaan joukkuetta ohi Oilersin.
Kaudella 2024-25, Hillerin ensimmäisellä täydellä kaudella, LA otti askeleen eteenpäin. Seuraennätys 48 voittoa, ja myös seuraennätys 105 pistettä runkosarjassa. Mutta huhtikuussa vastaan luisteli taas Connor McDavid kavereineen, ja edessä oli vielä yksi putoaminen Suuresta tanssista.
Jim Hillerin valmennukselliset virheet olivat rehellisesti sanottuna suuri syy siihen, miksi Kings sai lähteä jälleen kerran pakkaamaan kamansa. Joukkue voitti ensimmäiset kaksi ottelua kotonaan, ja oli jo menossa voittamaan kolmannen Edmontonissa, kun Hiller haastoi täysin selvän Evander Kanen tekemän maalin. Oilers teki maalin seuranneesta ylivoimastaan, ja koko pelisarjan momentum kääntyi.
Vaikka Los Angeles Kingsin pelillinen identiteetti perustuu vahvaan puolustuspeliin, puolustukseen vetäytyminen Oilers-sarjan käännekohdissa oli selkeä virhe, joka maksoi kalliisti. Hiller peluutti liikaa joitakin pelaajiaan; tuloksena tankki oli tyhjä, kun sarja olisi pitänyt kääntää. Vaikka toinen GM tulikin sisään seuraavana kesänä, on vaikeaa olla ajattelematta, että Hiller ei antanut parasta valmennusnäyttöään viime kevään Stanley Cupin playoffeissa.
Moni Kingsin kannattaja varmasti ihmetteli, miksei päävalmentajaa vapautettu jo neljännen peräkkäisen Oilers-sarjan häviämisen jälkeen.
Tilanne LA:ssä on nyt se, että se on kaksi Stanley Cupia voittaneen Darryl Sutterin potkujen (2017) jälkeen päässyt kuusi kertaa pudotuspeleihin, ja hävinnyt kaikki ensimmäisen kierroksen pelisarjat niissä.
Kenen syytä?
Kun NHL-valmentaja saa potkut, tapahtui se kesällä, tai kuten nyt kun 23 ottelua on jäljellä, jäämme miettimään syyllisiä. Oliko menestymättömyys ja haluttomalta näyttänyt peli valmentajan syytä? Oliko joukkue rakennettu väärin, huono jo aikaisemmin? Oliko Kingsille ominainen puolustava pelityyli sen turmio? Puolustava tyyli sopi silloin, kun joukkue oli huonompi, mutta ei toimi enää?
Tuo tyyli, tai peluuttaminen sillä tyylillä, kuten todettua ja nähtyä, ei toiminut playoffeissa.
Jotkut LA Kingsin vaiheita kronikoivat syyttävät Hollandin edeltäjänä GMnä toiminutta Rob Blakea. Puolustajalegenda ei osannut nahkakengät jalassa rakentaa kilpailukykyistä joukkuetta. Hän ei rakentanut kunnon prospektivarantoa joukkueen tueksi, kuten menestyneissä seuroissa aina tehdään.
Yliarvioiko viime kesänä manageriksi tullut Ken Holland joukkueen, nähtyään sen keräämät 105 pistettä runkosarjataulukossa? Kokenut GM paranteli joukkuetta sen reunoilta jos näin voidaan sanoa, kesän hankinnoilla. Corey Perry, Joel Armia, Brian Dumoulin, ja Cody Ceci tuotiin sisään. Kaikki neljä raudanlujia ammattilaisia, mutta kukaan heistä ei yllä tähden rooliin Hollywoodissa.
Ken Hollandia ei voida ainakaan syyttää siitä, etteikö hän olisi yrittänyt herättää joukkuettaan tekemällä kunnon pelaajakaupan ensin. Hän hankki Artemi Panarinin juuri ennen olympiataukoa.
Toivoa on vielä Hollywoodissa – “Dead Cat Bounce”?
Kausi ei ole vielä menetetty kaupungissa, jonka perustajat antoivat sille vuonna 1781 nimen “El Pueblo de Nuestra Senora la Reina de los Angeles” (Zorro tulee mieleen virallisen nimen nähdessä). 23 ottelua vielä jäljellä. 23 mahdollisuutta ottaa voittoja.
Los Angeles Kingsillä on tuuria siinä, että se pelaa NHL:n pehmeimmässä divisioonassa, se saa surffata Tyynenmeren divisioonan lempeillä aalloilla. Playoffpaikan ottaminen on vieläkin aivan hyvin mahdollista.
Mitä Trade Deadline-viikkoon tulee, Kings hankki jo isoimman nimen Panarinissa, mutta tilanne muuttui erikoiseksi Kevin Fialan olympialaisissa tapahtuneen vasemman jalan murtuman, ja vielä Andrei Kuzmenkon polvikierukkaleikkauksen jälkeen. Ilman niitä Holland olisi joutunut ehkä jopa luopumaan jostain hyökkääjästä siirtotakarajalla. Nyt hänen voidaan kuvitella etsivän sentteriä.
Nyt odotamme, saako D.J. Smith nauttia niin sanotusta “Dead Cat Bounce”:sta eli uuden valmentajan sisääntulon aiheuttamasta uudesta energiasta. Näimme jo kauden ensimmäisen valmentajanvaihdon yhteydessä, miten kissa pomppasi Columbuksessa, kun Rick Bowness tuli Dean Evasonin tilalle.
Samalla mietimme, mihin suuntaan Kingsin valmennusosasto kehittyy tästä keskipitkällä aikavälillä. Olisiko Hollywood-tyyliin voinut odottaa isompaa nimeä jo nyt? Peter DeBoer on tunnetusti yhä vapaana. Sekin voi tapahtua kauden jälkeen. Ehkä Smith pystyy antamaan niin hyvän näytön, että hänen statuksensa muuttuu vakituiseksi?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
