Vancouver Canucks kauppasi juuri kapteeninsa Quinn Hughesin. Pitkään spekuloitu saaga on nyt päättynyt. Hughes ei päätynyt kahden nuoremman veljensä seurakaveriksi New Jersey Devilsiin. Hän on nyt Minnesota Wildin pelaaja. Tässä muutamia kommentteja entiseltä Vancouverin asukkaalta, ja yhä kaapissa olevalta, salaiselta Canucksin kannattajalta.
Mitä ihmettä tapahtui?
Quinn Hughes, 26-vuotias Floridassa syntynyt, Torontossa kasvanut (perhe muutti isän jääkiekkouran mukana) Vancouver Canucksin supertähtipuolustaja ja kapteeni on myyty Minnesotaan. Vaihdossa Canucks saa Minnesota Wildin ensimmäisen kierroksen varausoikeuden ensi kesän, eli vuoden 2026 NHL Draftiin, 24-vuotiaan sentterin Marco Rossin, 21-vuotiaan hyökkääjän Liam Öhgrenin, sekä 20-vuotiaan puolustajan Zeev Buiumin.
Kaikki kolme ovat entisiä ykköskierroksen varauksia. Rossi vuodelta 2020 (9.), Buium vuodelta 2024 (12.), ja Öhgren vuodelta 2022 (19.). Rossin nimi on nähty treidispekulaatioissa paljon. Buiumilla on potentiaalia nousta tähtipuolustajaksi. Öhgren ei onnistunut ottamaan NHL-paikkaa vielä tämän syksyn leiriltä.
Tämä on suurin pelaajakauppa koko Vancouver Canucksin 55 vuotisen seurahistorian aikana. Jättää kakkoseksi jopa vuonna 1999 tapahtuneen Pavel Bure for Ed Jovanovski-treidin. Samalla tämä on myös Minnesota Wildin seurahistorian suurin ja paras pelaajakauppa.
Ennakkospekulaatioissa Canucksin sanottiin hakeneen todella hyvää nuorta sentteriä, mieluummin toista todella hyvää kokoonpanopelaajaa, hyvää prospektia ja varausvuoroa. Saanti täyttää pyyntövaatimukset suunnilleen, mutta tämä kauppa on helppoa nähdä todellisena voittona Wildin GM Billy Guerinille. Guerin on osoittautunut manageriksi, jonka päätä ei palella tehdä kunnon siirtoja. Hän maksoi puoli valtakuntaa Kirill Kaprizovista. Ja nyt tämä.
Minnesota Wild on nyt parempi joukkue kuin se oli eilen. Joukkueen runkopelaajat ovat juuri tulossa parhaaseen ikään. Kaprizov on 28-vuotias. Maalivahti Jesper Wallstedt, tuo Wall of St. Paul, on vasta 23. Huippupuolustaja Brock Faber on myös 23. Matt Boldy on 24-vuotias. Näitten pelaajien ympärille on hyvä rakentaa.
Noin kuuden joukkueen sanotaan raporttien mukaan tehneen tarjouksen Quinn Hughesista Canucksin GM Patrik Allvinille. Niiden joukossa oli The Athleticin mukaan myös New Jersey Devils, jonka tarjousta Canucksin johto ei valinnut. Voimme kuvitella joukossa olleen Detroit Red Wingsin, jolla myös olisi tarjota haluttuja palasia. Michigan on Hughesin perheen nykyinen kotiosavaltio.
Yksi tieto päivän uutisissa herätti huomion: Quinn Hughesia neuvotteluissa edustanut huippuagentti Pat Brisson oli tehnyt selväksi kaikille kosijoille, ettei Quinn tulisi tekemään jatkosopimusta kenenkään kanssa vielä tässä vaiheessa.
Vancouver Canucksin seuraajille tämä oli surullinen päivä. Vaikka saatu korvaus on lupaava.
Kirous ei ota hellittääkseen – pieni historiapläjäys
Vancouver Canucks. Tuo kirottu NHL-seura jääkiekon kotimaan vasemmalla, sateisella rannikolla. En usko kirouksiin, jokainen tekee oman onnensa itse, mutta miksi aina Canucks? Tämä on raskasta joukkueen kannattajille. NHL-joukkueen pelaajat, valmentajat, ja sikariportaan miehet tulevat ja menevät. Parin vuoden päästä he pelaavat ja valmentavat jo jossain muualla. Omistajat myös. Canucksin ensimmäinen omistaja Tom Scallen meni vankilaan talousrikoksista.
Fanit ovat ne, jotka jäävät kärsimään. Vancouverin tapauksessa jo 55 vuoden ajan.
Kaikki alkoi jo siinä onnettomassa laajennusvaraustilaisuudessa kesällä 1970. Canucks hävisi arvonnassa Buffalo Sabresille: Sabres varasi Gilbert Perreaultin, tulevan supertähden. Toki Sabresin kirouksesta voisi kirjoittaa toisen artikkelin (taisin viime kerralla jo niin tehdä).
Koko 1970-luku oli onnetonta aikaa Vancouver Canucksille, ja muuttui pian onnettomaksi 1980-luvuksi. Stanley Cupin finaali keväällä 1982, se valkoisten pyyhkeitten kevät päävalmentajaksi ylennetyn Roger Neilsonin johdolla. Maailmanlaajuisesta antautumisen symbolista tuli onnea tuottava, ja pahalta suojeleva taikaesine Vancouver Canucksille. Erikoinen talismaani.
Joukkueelle järjestettiin mahtava paraati sen hävittyä Stanley Cupin finaali New York Islandersin dynastiajoukkueelle.
Tiger Williams treidattiin pois kesällä 1984. Allekirjoittanut näkee vieläkin ahdistavia unia kanadansuomalaisen serkkuni sanoista tuona kesänä: “When you take the heart out of the tiger, the tiger dies.”
Vancouverin esikaupungista Maple Ridgestä kotoisin olleesta Cam Neelystä tuli nopeasti fanien suosikki. Sitten hänet vaihdettiin Boston Bruinsiin Canucksin seurahistorian epäonnisimmassa pelaajakaupassa. Seuran onneton varaustoiminta ja vielä onnettomampi pelaajapolitiikka jäi toiseksi vain onnettomille valmentajavalinnoille. Surullisenkuuluisa junnuvalmentaja Bill LaForge palkattiin päävalmentajaksi syksyllä 1984.
Kun Tomas Gradin ja Patrick Sundström menivät harjoitusleirin päättyessä kysymään LaForgelta, oliko tällä antaa yhtään minkäänlaista taktiikkaa, kuviota, neuvoa, tai yhtikäs mitään ylivoimapeliin, valmentaja sanoi: “Kuulkaas, minulla on kaksi taktiikkaa: 1) lyö niitä naamaan, ja 2) keihästä niitä. Ja sitten käski monttu auki ihmettelemään jäänyttä ruotsalaiskaksikkoa häipymään.
Bill LaForge sai potkut 20 ottelun kohdalla.
Iso irlantilainen Pat Quinn toi sikari hampaissaan toivoa välillä. Onnistui tuomaan Pavel Buren rajan yli. 1994 finaalissa seitsemäs ottelu Madison Square Gardenissa. Nathan Lafayette ampui sen kuuluisan laukauksen tolppaan. Canucks-fanit heräävät vieläkin keskellä yötä kylmässä hiessä siihen tolpan kilahdukseen.
Mike Keenan lähes tuhosi koko organisaation 1990-luvun lopulla. Savusti kapteeni Trevor Lindenin ulos joukkueesta. Siis saman hienon kapteenin, jonka ilkeä Rangersin kapteeni löi jäähän poikittaisella mailalla Game 6:n loppuminuutilla vuoden 1994 finaalissa, mutta joka ei antanut periksi. Tuon saman Rangersin kapteenin Mark Messierin saama jättiläissopimus Canucksin uudelta amerikkalaiselta omistajalta oli täydellinen katastrofi. Tom Renney osoittautui lähinnä “liittokoutsiksi”.
Vuosituhannen loppua kohti tultaessa myös Bure pyysi saada päästä pois. Tehtiin seurahistorian toistaiseksi suurin pelaajakauppa, periaatteessa Pavel for Ed Jovanovski.
Myös koko 2000-luku on ollut yhtä helvettiä. Pat Quinnin taidokkaasti rakentama joukkue menetti pelivireensä, kun Todd Bertuzzi kolkkasi Steve Mooren keväällä 2004. Katkaisi tämän niskan. You `Tuzz you lose. Canucks ei koskaan palautunut entiselleen sen jälkeen. Moore joutui lopettamaan pelaamisen niskan katkettua. Vancouver Canucksin kirous oli iskenyt ensimmäistä kertaa ulkopuoliseen.
Vancouver on aina ollut maalivahtien hautausmaa vähän Toronton tapaan. Bertuzzi saatiin vaihdettua supertähtivahtiin Roberto Luongoon Floridasta, mutta sitten Roberto suli kevään 2011 Stanley Cupin finaalissa. Katselin jäällä seitsemännen pelin jälkeen, miten Boston Bruinsin presidentti Cam Neely juhli perheensä kansssa. Sama kaupungin junnu, joka annettiin pois. Ympyrä oli sulkeutunut.
Raivostuneet fanit lähes tuhosivat ja polttivat koko kaupungin sen seitsemännen pelin jälkeen. Ja tuo yksi pariskunta päätti, että tässä on hyvä paikka vähän pussailla. Katselin, miten kansa rikkoi ikkunoita, ryösti kauppoja, ja sytytti hienoja autoja tuleen. “Second Cup”-kahvila potkittiin lähes maan tasalle. Fanit jättivät “Starbucks”-kahvilan väliin, ja ryhtyivät tuhoamaan seuraavia liikkeitä. Vancouverilaiset ovat kahvisnobeja jopa mellakoidessaankin.
Canucksin lähihistoriapläjäys
Patrik Allvinilta kysyttiin perjantai-illan pressissä hänen johtamansa seuran kulttuurista. Hyvä kysymys.
Canucks oli Tyynenmeren eli Pacific-divisioonan paras joukkue vielä kaudella 2023-24. Eli vain puolitoista vuotta sitten. Valmentaja Rick Tocchet voitti Jack Adamsin. Quinn Hughes voitti Norrisin. J.T. Millerillä oli 103 pistettä ja Elias Petterssonilla 89. Thatcher Demko aloitti 51 ottelua.
Vancouver oli hyvin lähellä voittaa Pacificin mestaruuden. Se taisteli verisesti Edmonton Oilersin kanssa seitsemännessä pelissä, häviten niukimmalla mahdollisella tavalla. Se oli selkeästi vakavasti otettava Stanley Cup-ehdokas vaikka heti seuraavalle kaudelle.
Sitten kaikki meni taas pieleen. Kirous iski. Nyt joukkue pelaa mahdollisuudesta päästä Draft lottoon mukaan.
Ihan muutama vuosi sitten näytti jo siltä, että Canucks olisi menossa vihdoinkin oikeaan suuntaan.Rick Tocchet oli ollut taitava Phil Kessel-kuiskaaja Pittsburghin mestaruusjoukkueissa, ja valmis ottamaan vastuun ykkösenä. Kaikki näytti hyvältä. Sitten, emme tiedä mitä helvettiä siellä tapahtui, koska emme olleet paikalla, mutta Elias Pettersson ja J.T. Miller alkoivat riitelemään. Toisesta oli päästävä eroon, New York Rangers otti J.T:n takaisin.
Sanotaan, että tämä viimeisin roskispalo sai alkunsa siitä, kun joukkueenjohto valitsi antaa Bo Horvatin pois, ja piti J.T. Millerin. Jälkiviisaat, joukkueen toimia päivittäin kronikoivat sanovat, että se oli selkeä virhe. Bo oli rauhallinen johtaja, vielä kehittymässä kaikin tavoin. Canucksin koppi on ollut täydellinen shit show siitä lähtien. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Pettersson vs. Miller-draaman tapaista, ei mitään sellaista, koskaan aikaisemmin.
Tänään, tätä kirjoitettaessa, Vancouver Canucks on viimeisenä tyynenmeren divisioonan, läntisen konferenssin ja koko NHL:n sarjataulukossa. Vihoviimeisenä. 25 pistettä 31 ottelun jälkeen. Huonompi kuin Calgary Flames. Huonompi kuin Nashville Predators. Huonompi kuin kaikki muut.
Adam Foote on nyt päävalmentajana. Tocchet pyysi saada päästä pois. Olen nähnyt Adamin ensimmäisen kerran, kun tämä kiersi Suomea 14-vuotiaana, ja ollut fani niistä päivistä lähtien. Kaiken kokenut Jim Rutherford istuu Canucksin toimiston isoimman pöydän takana, ja Patrik Allvin toimii siis GM:nä.
On mietitty, mistä Vancouver Canucksin päällä leijuva kirous voisi olla peräisin? Stanley Cupin vuonna 1915 voittaneen Vancouver Millionairesin aikanaan maailman hienoin jäähalli Denman Arena oli ehkä rakennettu Haida-kansojen maille. Ovatko alkuperäiskansojen jumalat vihaisia tästä? Entä jääkiekkojumalat?
Eräs kaupungin bloggaaja ehdotti kerran, että kirouksesta päästäisiin eroon muinaiskansojen tapaan antamalla ihmisuhri jääkiekkojumalille. Hänen ideansa oli uhrata Canucksin silloinen hyökkääjä Raffi Torres polttamalla tämä aloitusympyrässä ennen ratkaisevan Chicago-ottelun alkua. Hyvä idea, joka ei koskaan kehittynyt ideaa pitemmälle.
Maailman toiseksi paras puolustaja
Quinn Hughes, 26 vuotta, on yksi harvoista jääkiekkoilijoista maailmassa, jonka nähdäkseen livenä kannattaa maksaa isompiakin rahoja. Puolustaja, joka on käytännössä yhden miehen suunnanmuutoskone. National Hockey Leaguessa ei ole montaa puolustajaa, joka pystyy samanlaiseen. Cale Makaria voimme pitää kaikkein parhaana. MIro Heiskanen tekee lähes samaa.
Hughes loistaa hyökkäävänä puolustajana, joka pystyy salamannopeasti kääntämään pelin hyökkäykseksi omien saatua kiekon. Hän “kävelee” hyökkäyssinisen alla paremmin kuin ehkä kukaan Makaria lukuunottamatta. Loistava luistelija kaikkiin suuntiin, joka pystyy aina luistelemaan pois, kun juuri näyttää siltä, että vastustaja on saanut hänet kiipeliin. Nopeat jalat ja todella nopeat kädet. Uskaltaa ottaa laskelmoituja riskejä kiekon kanssa, ja onnistuu aina. Peliälyä ja visiota vaikka muille jakaa.
Hughes voitti Norris-palkinnon vuonna 2024, ja oli viime kaudella matkalla kohti toista loukkaantumisten tultua tammikuun lopussa. Sama vaiva piti hänet sivussa 4 Nations-turnauksesta.
Vancouver Canucksin uidessa NHL:n pohjamudissa viime päivien suurimmaksi puheenaiheeksi NHL-mediassa nousi Quinn Hughesin sopimustilanne. Jos joukkue on näin huono, ja aikoo lähteä jälleenrakentamaan, kapteenista ainakin saisi hyvän korvauksen oletettavasti. Eikä tämäntasoisen pelaajan kannata jäädä tähän “kirottuun” joukkueeseen.
Sopimusasiat
Canucksin kapteeni allekirjoitti GM Jim Benningin aikana kuuden vuoden pelisopimuksen (AAV $7.85M), joka päättyy kevääseen 2027. Sen jälkeen Quinn Hughesista voi tulla rajoittamaton vapaa agentti (UFA). Pelaajan omistava seura voi tehdä tämän kanssa jatkosopimuksen ensi vuoden heinäkuun alusta lähtien, ei sitä ennen. Neuvotella tietenkin voi. Hughesilla ei ollut diilissään No Trade- tai NMT-pykälää – Canucksin johdolla oli siksi ohjat käsissään. Se sai treidata hänet mihin tahansa, koska tahansa, ja mihin hintaan tahansa.
Jos Canucks ei olisi vaihtanut kapteeniaan pois ennen sopimuksen päättymistä, tämä olisi olut vapaa siirtymään mihin haluaa, eikä lähtöseura olisi saanut minkäänlaista korvausta. Siksi Canucksin oli toimittava ajoissa, jos oli pienikin epäilys siitä, ettei Quinn Hughes ollut halukas allekirjoittamaan jatkoa Vancouverissa. Kävi ilmi, ettei hän ollut. Hän oli ilmoittanut asiasta jo hyvissä ajoin.
“Fitzy”
Suuri kysymys koko Quinn Hughes-saagassa oli, mikä seura halusi hankkia hänet riveihinsä? Vastaus oli selvä: kaikki 31 muuta NHL-seuraa Vancouverin lisäksi. Tämä on siis NHL:n toiseksi paras puolustaja. Tällaisia pelaajia ei tule markkinoille koskaan.
Näimme viime päivinä paljon mediauutisia ja spekulointia siitä, että Canucksin johto oli keskustellut sen ja sen seuran johdon kanssa. Tässä pitää muistaa, että NHL-managerit keskustelevat muitten managereitten kanssa pelaajista joka päivä. Se on heidän ammattinsa. Keskustelu on eri asia kuin neuvottelu.
New Jersey Devils mainittiin usein ykkösvaihtoehtona, koska Quinnin nuoremmat veljet, hyökkääjä Jack ja puolustaja Luke Hughes pelaavat siellä. Veljekset ovat sanoneet haluavansa pelata yhdessä jonain päivänä. Tottakai veljekset haluavat pelata yhdessä.
Quinn herätti huomiota, kun hän viittasi Devilsin GM Tom Fitzgeraldista puhuttaessa käyttämällä nimeä “Fitzy”. Jossain tämä tulkittiin merkkinä siitä, että neuvottelut olivat jo edenneet pitkälle, koska pelaaja on näin tuttavallisissa väleissä tulevan seuransa GM:n kanssa.
Totuus saattaa olla sekin, että “Fitzy” on Hughesin veljesten isän Jim Hughesin vanha joukkuekaveri Providence-yliopiston joukkueesta 1980-luvulta, ja siksi perhetuttu. Lisäksi Fitzgerald on osa olympialaisiin lähtevän Team USA:n johtoa. Tottakai tuttu jo muutenkin Quinnin kanssa.
Muina eturivissä kiinnostuneina seuroina hankkia Quinn riveihinsä mainittiin ainakin Washington Capitals, Detroit Red Wings, New York Rangers, Carolina Hurricanes, Philadelphia Flyers, New York Rangers, ja Utah Mammouth. Joitakin muita. Ja myös Vancouver Canucks. Allvin ja Rutherford ja omistaja Francesco Aquillini saivat ainoina neuvotella Hughesin kanssa jo etukäteen.
Quinn Hughesia ei voitu antaa pois halvalla
Maailman kiistatta toiseksi parasta puolustajaa ei vaihdeta pelkästään varausvuoroihin, eikä prospektipelaajiin. Tässä tullaankin jännittävälle alueelle.
Annettiinko Canucksin kapteeni pois liian halvalla? Oliko Vancouverin johdolla muuta mahdollisuutta?
Kaupan ajoitus onnistui siinä mielessä, että koko saagasta oli kehittynyt melkoinen häiriötekijä koko joukkueelle, ja etenkin pelaajalle itselleen.
Pelaaja itse ei voinut tehdä muuta tässä tilanteessa kuin pelata. Ja vastailla kysymyksiin asiasta joka ikinen päivä. Aikamoinen häiriötekijä.
Vanha NHL-viisaus kuuluu, että pelaajakaupan voittaa aina se osapuoli, joka saa parhaan pelaajan.
Tässä tapauksessa Vancouver Canucks ei voinut mitenkään voittaa, ellei se olisi saanut vaihdossa Cale Makaria.
Kaikki kolme Canucksin Stanley Cup-finaalimarssia tarkasti seuranneena tämä sattuu pahasti. Vuonna 1982 Canucks hävisi New York Islandersin superpakki Denis Potvinille. Vuonna 1994 New York Rangersillä oli huippupuolustaja Brian Leetch. Ja vuonna 2011 Boston Bruinsin kapteeni ja muita päätä pitempi ykköspakki oli Zdeno Chara.
Nyt, kun Vancouverilla oli vihdoinkin sen oma huippupuolustaja, hänet menetetään.
Joudumme lisäämään tämänkin pitkään Canucks-kirouksen tarinaan. Taas yksi kärsimys lisää faneille. Jääkiekon kotimaan vasemman rannikon joukkue menetti juuri kaikkien aikojen parhaan pelaajansa. Surullinen päivä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
