MILANO Jukka Jalosen urakka Milano Cortinan olympiakisoissa päättyi tiistaina. Sveitsi pesi Jalosen joukot karsintaottelussa 3-0 ja pääsi keskiviikon puolivälieräotteluun pelaamaan Suomea vastaan.
Jukka Jalosen Italia hävisi olympialaisissa kaikki neljä otteluaan. Ruotsi voitti Italian 5-2, Slovakia 3-2 ja Suomi 11-0.
– Kyllä mielenkiintoinen on ollut kaikin puolin. Pelaajillekin mahtava kokemus. Eivät ennen ole pelanneet näin hyvää joukkuetta vastaan. Pettymyskin voi olla, että ei ihan riitä eväät. Semmoista se on. Osa pelaa NHL:ssä ja osa Euroopassa. Se on ymmärrettävää, totesi Jalonen olympiaurakasta.
Jääkiekko on saanut Italiassa olympialaisten aikaan paljon huomiota. Jalonen ei kuitenkaan ole niin optimistinen, että uskoisi jääkiekon ottavan Italiassa olympialaisten jälkeen isompia harppauksia.
– En seuraa Italian mediaa niin paljon, enkä semmoista ole huomannut. Toivottavasti on ollut sitäkin. Jääkiekko on pieni laji Italiassa. Suurin osa pelaajista on Bolzanon seudulta. Ei semmoista muutosta helposti tapahdu. Kova työmaa siinä on.
– Jos italialainen pelaaja haluaa huipuksi kehittyä, on kohtuunuorena lähdettävä ulkomaille, Jalonen lisää.
Italian maalivahti Damian Clara on hyvin lupaava. Hänellä on sopimus NHL-seura Anaheim Ducksin kanssa.
– Kyllä hän oli meidän paras pelaaja. Ei siitä mihinkään pääse. Erinomainen Ruotsia vastaan. Suomea vastaan ei ollut ihan parhaimmillaan. Tänään oli taas erinomainen. Kaveri on 05 syntynyt eli 21-vuotias. Erittäin nuori vieläkin. Pelannut jo aika paljon kovia pelejä tohon ikään maalivahdiksi, toteaa Jalonen.
– Ekan kerran mä näin, että hän on noin hyvä. Uskon, että hänellä on sauma jossain vaiheessa pelata jopa NHL:ssä. Isokokoinen ja saa hyvää valmennusta vielä jatkossakin. Pystyy kehittymään. Kielipääkin on sellainen, että puhuu suomea paremmin kuin osa suomalaisista, vaikka oli vain pari kuukautta siellä. Todella fiksu kaveri, lisää Jalonen Clarasta.
Jaloselle pesti Italiassa ei ollut ensimmäinen. Hän päätti ottaa tarjouksen vastaan, kun kysyttiin 2024.
– Olin ollut Italiassa aikaisemminkin. Tää on monessa suhteessa hieno maa olla. Sitten oli mahdollisuus, että yritetään nostaa Italian kiekkoa eteenpäin. Onnistuttiin viime kaudella nostamaan se viime kaudella b-sarjasta a-sarjaan. Ja totta kai kotiolympialaisetkin kiinnosti.
– Olen ollut olympialaisissa kaksi kertaa. Tää on hieno tapahtuma ja ajattelin, että on mahtavaa olla mukana. Ihan tarpeeksi hyvin ei pärjätty, mutta kohtuullisesti kuitenkin pärjättiin, Jalonen lisää.
1990-luvun lopulla Jalosen valmentajaura oli karikossa. Silloin hän valmensi seurajoukkuetta Alleghessa pienellä palkalla.
– Puitteet olivat pikkuisen erilaiset kuin Alleghessa. Siellä olivat molemmat päädyt auki. Nyt siellä on ihan oikea halli. Usein treeneissä oli 12 pelaajaa ja peleissäkin 12 pelaajaa. Meillä oli hyviä ammattilaisia ulkomailta ja muutama hyvä italialainen maajoukkuetason pelaaja, Jalonen muistelee.
– Se tekeminen oli pääosin amatööripohjalla. Silloin huomasi, että italialainen pelaaja, vaikka eivät urheilijoita lätkässä juurikaan ole, niin kun oli treenit tai peli, niin asenne oli ihan sata. Sitä oli hienoa katsoa silloin jo, Jalonen jatkaa.
Mutta Italiasta puuttuu omatoimisen harjoittelun kulttuuria, mitä jääkiekkoon tulee.
– Omatoimisuus ja tällaiset asiat ovat heille utopiaa tässä lajissa. Se ei ole niin kokonaisvaltaista.
Jalosen mukaan jääkiekko on Italiassa pienten alppikaupunkien touhua. Maajoukkuepelaajat eivät tule suurkaupungeista.
– Kävin viime kaudella katsomassa yhden pelin Alleghessa. Siellä olivat kaikki vanhat pelaajat paikalla. Ovat nyt noin viisikymppisiä äijiä. Asuvat kuitenkin edelleen siellä.
– Parilla kaverilla olisi ollut saumat päästä lätkässä eteenpäinkin, mutta ovat perhekeskeisiä. Siellä on suvulla joku ravintola, hotelli tai joku. Jatkavat isien tai äitien töitä sitten siellä. Sellaista se kulttuuri oli silloin ja on vähän vieläkin, hän jatkaa.
Jalonen painottaa, että Italian jääkiekko kehittyisi, jos nuoret lupaavat pelaajat lähtisivät ulkomaille.
– Toivoisin, että saisivat nuoria potentiaalisia kavereita lähtemään ulkomaille. Valmennuksen ja sarjojen taso on sen verran vaatimatonta, että ei omista ei vain tule huippuja. Meilläkin nuoret ovat käyneet jossain muuallakin.
– Unkari ja Slovenia ja nämä. Niistä menee enemmän kuin Italiasta. Saisi Italiasta vähän enemmän trafiikkia olla pitkässä juoksussa, Jalonen lisää.
Otto Palojärvi
