Sanotaan, että ne kaksi viikkoa, joiden aikana pelataan Stanley Cupin pudotuspelien ensimmäinen kierros on parasta aikaa urheilussa. Ei vastaväitteitä.
Tässä muutama, sekalainen kommentti, kun henkeäsalpaava ensimmäinen kierros on juuri pelattu, ja toinen alkanut.
Vielä kerran Mikko Rantanen
Se, mitä Mikko Rantanen teki, seitsemännen ottelun kolmannessa erässä, hänet aikaisemmin kaudella kymmenen hienon vuoden jälkeen hylkäämää seuraa vastaan, ansaitsee vielä maininnan. Tarina, jota ei voisi edes etukäteen kirjoittaa. Niin uskomaton.
Se, mitä “Rane” teki maailman parhaimmassa jääkiekkoliigassa, joitakin maailman parhaita pelaajia vastaan, kaikista suurimmalla hetkellä, sitä ei unohdeta koskaan.
Gabriel Landeskogin uskomaton paluu kaukaloon kolmen vuoden kuntoutuksen jälkeen oli sarjan suurin uutinen, mutta Mikko Rantasen viimeinen silaus oli kevään kovin suoritus toistaiseksi.
Colorado Avalanche tekee siivousta
Colorado Avalanchen GM Chris MacFarland ja jääkiekkotoimintojen presidentti Joe Sakic pitivät mediatilaisuutensa Denverissä.
Avalanchen pomot ovat muutamassa päivässä antaneet raporttien mukaan potkut jo ainakin kahdelle scoutilleen (Aleksei Gusarov, Sandis Ozolinsh) sekä ylivoimaa pääasiassa valmentaneelle Ray Bennettille. Sarkastisesti tekee mieli sanoa, että näitten miesten syytähän oli Mikko Rantasen myyminen kesken kauden, ja pudotuspeleistä uloslentäminen saman tulevan HHOF-pelaajan toimesta.
Burnaby Joe myönsi samalla olleensa myös Ranen myymispäätöksen taustalla. Me kaikki teemme virheitä, ja on helppoa huudella täältä, mutta tuon tason pelaajaa ei anneta pois. Se ei ikinä pääty onnellisesti.
Ei ollut missään vaiheessa reilua verrata Marin Nekacin ja Mikko Rantasen tehoja ja pisteitä keskenään. Se ei ollut reilua etenkään Necasille, joka on loistava pelaaja, yksi nopeimmin lentävistä jääkiekkoilijoista, mutta ei samassa sarjassa kuin etenkin pudotuspelipelaajana jo lähes legendaarinen suomalainen.
Pidin siitä, miten Rantanen käytti Coloradossa pelaavista ystävistään anterorokkamaisesti termiä “viholliset”, eikä “vastustajat” pelisarjan jälkeen. Ei ihan sama sana. Ja nyt ollaan taas rakkaita ystäviä.
Tapaus Sam Bennett/Anthony Stolarz
Ehdinkin jo ajatella, että jo on NHL:n pelaajaturvallisuus mennyt pehmeäksi, kun jopa Florida Panthersin pelaajille annetaan pelikieltoja, kuten Aron Ekbladin tapauksessa nähtiin!
Sitten alkoi toisen kierroksen ehkä kiinnostavin pelisarja Florida Panthers vastaan Toronto Maple Leafs. Ja Sam Bennett ajoi taas yhden pelaajan “tahallaan vahingossa” sairaalaan. Vai oliko se “vahingossa tahallaan?”
Leafsin ykkösvahdikseen luottanut Anthony Stolarz sai Bennettin kyynärpään sivusta päähänsä, oksensi ämpäriin, ja vietiin sairaalaan paareilla kantaen. New Jerseystä kotoisin oleva puolalaisperäisen perheen poika (stolarz tarkoittaa “kirvesmies” puolaksi) on iso mies, 198cm/110Kg.
NHL ei antanut Bennettille pelikieltoa taas yhden aivovamman aiheuttamisesta. Hänellä on kaksi pelikieltoa alla, joten häntä oltaisiin voitu rangaista jo rikosrekisterin omistajana ja uusijana, mutta nyt on pudotuspelit, eikä tapausta pidetty niin vakavana.
Tämä tapaus ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Kuten tapausta seuranneet ja ottelua katsoneet tietävät, Anthony Stolarz sai aikaisemmin ottelussa kovan laukauksen suoraan naamariinsa. Hän on saattanut kärsiä aivotärähdyksen jo siinä. En tiedä, miksi aikaisemmin tapahtunut on lieventävä asianhaara Sam Bennettin temppua tuomittaessa.
Jokaista ottelua seuraavat NHL:n aivotärähdyksekspertit ja Toronton oma lääkintäosasto saa helvettiä siitä, ettei maalivahtia vaihdettu jo aikaisemmin. Helppoa olla jälkiviisas. NHL-maalivahdit saavat kiekkoja naamariin jatkuvasti.
Maalivahtina pelaaminen ei olekaan ainoa täysin turvallinen pelipaikka jääkiekossa, kuten joku ehti jo luulla.
Kaiken lisäksi Anthony Stolarz ja Sam Bennett ovat vielä oikein hyviä ystäviä. He ovat ehtineet olla jo yhteydessä toisiinsa tapauksen jälkeen. Stolarz oli Florida Panthersin kakkosvahti viime kevään Stanley Cup-marssin ajan. Yksi suuri syy siihen, miksi Toronto hankki amerikkalaisvahdin oli se, että hän on kokenut mestaruusmarssin kaikki tilanteet, vaikka “vain” kakkosena.
Eli yhteenvetona:
Onko Sam Bennett likainen pelaaja? On yhä edelleen. Eikä hän tule muuttamaan tyyliään. Joukkuekaverit rakastavat häntä. NHL-omistajat tulevat pian tarjoamaan eteen paperia, jossa on hillitön rivi nollia. Ja kynän. Nimi alle.
Miten samalle pelaajalle sattuu näitä vahinkoja niin usein? Tämä on mysteeri. Onko Sam Bennettin kehonhallinta niin holtitonta? Onko hän jossain Toronton junnusarjassa pienempänä pelaajana selvitäkseen kehittänyt itselleen tyylin, jolla pitää isot ja pahat vastustajat loitolla? Bennett pelasi monen vuoden ajan samoissa eliittijoukkueissa Connor McDavidin kanssa.
Oliko Bennettin temppu jäähyn arvoinen? Hyvä kysymys. Oli. Tuomarit missasivat kakkosen, jonka antamalla ehkä tilanne olisi vähän rauhoittunut.
Oliko Sam Bennettin teko pelikiellon arvoinen: Ei ollut.
Tulisiko NHL:n suojella maalivahtejaan paremmin? Tulisi, ja tässä jätettiin laki ja oikeus taas pelaajien järjestettäväksi.
Kenttäpelaajan tulee aina tietää, kuka on jäällä samaan aikaan, ja varsinkin pudotuspeleissä, varsinkin “hyvien” pelaajien (Hello Mark Scheifele!) on tiedettävä, että sieltä tullaan päin. Mutta vaikka NHL-jääkiekossa ajetaan suoraan ja kovaa maalille, maalivahti ei voi varautua siihen, että sivusta tulee joku, ja töllää suoraan päähän.
Olisiko Toronton pelaajien pitänyt hoitaa asia välittömästi jäällä? Ei nykyään enää toimita sillä tavalla. Tiedämme, että jos tämä olisi tapahtunut Leafsin valmentajan Craig Beruben pelatessa, sinä aikakautena, hän olisi itse hoitanut baarilaskun aivan varmasti.
Joseph Woll saanee aloittaa seuraavan pelin Leafsin maalilla.
Anthony Stolarz pääsi pois sairaalasta, ja hänet nähtiin Leafsin aamiaisella seuraavana aamuna iso hymy kasvoillaan. Maalivahdit..
Los Angeles Kingsin hautajaiset
Olen ollut juuri kautensa päättäneen NHL-joukkueen kopissa muutaman kerran. Kokemus on yhtä voimakas kuin voittaneen joukkueen välittömässä läheisyydessä oleminen, mutta toisinpäin. Los Angeles Kingsin hävittyä jo neljännen kerran peräkkäin ensimmäisen kierroksen pelisarjansa samalle joukkueelle viikko sitten Edmontonissa, tunnelma Rogers Placen hienossa vieraskopissa oli kuin hautajaisissa. Sillä erolla, että hautajaisissa saa kahvia ja pullaa, ja joku joskus saattaa hymyillä.
Vain täysi uuno lähtee tosissaan vertailemaan tosielämää urheilutapahtumaan, mutta Kingsin kopissa oli lohduton tunnelma. Vain Anze Kopitar ja Adrian Kempe tuotiin kohtaamaan mediaa. Valmentaja Jim Hiller piti pressin normaaliin tapaan.
LA Kingsin olisi pitänyt voittaa pelisarja. Se voitti kaksi ensimmäistä ottelua selvästi. Kolmannessa pyydetty valmentajanhaasto oli paha, selvästi vältettävissä ollut virhe. Jim Hiller todisti runkosarjassa olevansa todella hyvä NHL-valmentaja, mutta rehellisesti sanottuna hänen virheensä maksoi ottelusarjavoiton.
Edmonton pelasi vain yhden ottelun koko kuuden pelin sarjassa, jossa se oli selvästi parempi. Viidennessä ottelussa Los Angelesissa.
Peruutteleva pelityyli neljännessä ottelussa. Ja peluutukset. Nelosketju Jeff Malott – Sami Helenius – Alex Turcotte pääsi pelaamaan kunnolla vasta viimeisessä kuudennessa ottelussa, ja pelasi hyvin. Viitos- ja kuutospakit Brandt Clarke ja Jordan Spence saivat pelata tärkeissä rooleissa runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä heille näytettiin penkin päätä ensimmäiset viisi peliä. Kuudennessa he olivat joukkueensa parhaita.
Kings näyttää pitävän Hillerin ykkösvalmentajanaan, mikä on reilua runkosarjamenestys huomioonottaen. Hän on sen ansainnut. Jo ennen playoffeja puhuttiin siitä, että lyhyillä sopimuksilla GM:nä toiminut Rob Blake olisi jättämässä pestinsä, omasta tahdostaan. Ja niin kävi. Taas yksi NHL-seura etsimässä hyvää manageria.
Hitaampi, rauhallisempi Öljy
On puhuttu paljon siitä, miten tämän kevään versio Edmonton Oilersista on hitaampi kuin vuosi sitten. Pitää paikkansa. Joukkue on vanhempi (vain Pittsburgh Penguins on vielä vanhempi) ja ehkä myös loukkaantumisalttiimpi.
Tämä merkitsee samalla myös sitä, että “vanha” Oilers on joukkue, joka ei koskaan hätäänny, vaikka vastustaja ottaa parinkin maalin johtoaseman, tai vaikka peliaikaa on enää jäljellä sekunteja. Voitto tiistaina Las Vegasissa oli jo viides peräkkäinen, jossa Edmonton nousi voittoon tappioasemasta. Uusi Stanley Cup -ennätys.
Golden Knights sai tasakentällisin aikaan neljä laukausta Calvin Pickardia kohti ottelun viimeisten 40 minuutin aikana. Odotamme paljon parempaa esitystä VGK:ltä torstaina.
Oilers lähti pudotuspeleihin rampana, loukkaantuneitten lista oli pitkä. Oli nähtävissä, ja esimerkiksi Evander Kane mainitsi asiasta muutaman kerran, että mitä pitempään joukkue pystyy roikkumaan mukana, sen paremmin se pelaa saatuaan kaikki mukaan. Nyt niin näyttää käyneen.
Kane, John Klingberg ja Trent Frederic – kolme pelaajaa, joita ei vielä runkosarjassa pahemmin näkynyt – ovat tehneet Oilersista tasapainoisen, ja syvän joukkueen. Etenkin Klingbergin peli on ollut loistavaa. Connor Brown ja Mattias Janmark pelaavat kuin vuosi sitten. Todella nopeita luistelijoita alemmissa ketjuissa.
Veikkaan silti yhä edelleen Vegas Golden Knightsin selviävän jatkoon Tyynenmeren divisioonasta, mutta sarjasta tulee pitkä. Edmonton Oilers on nyt kuitenkin paljon parempi kuin runkosarjassa.
Ikivanha Worm
Runsaan viikon päästä neljäkymmentä kynttilää synttärikakustaan puhaltavan Corey Perryn pelaaminen jaksaa ihmetyttää. Nyt hän on löytänyt paikkansa Oilersin ykkösketjusta Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin viereltä. Perry pystyy keksimään keinot auttaa joukkuettaan yhtä hyvin niin nelosketjusta kuin nyt ykkösestäkin.
Perry pudotti hanskansakin runkosarjassa viitisen kertaa. Yksi tappeluista tuli Bostonissa, nykyistä joukkuekaveria Trent Fredericiä vastaan. Moni kovanaama alkaa jo tuossa iässä pehmentyä ja ajatella, ettei tuohon osaan NHL-jääkiekkoa enää löydy nuoren miehen luonnetta, tai ettei tällä kokemuksella enää tarvitse liata käsiä.
Corey Perry uhraa itsensä vieläkin kahden vuosikymmenen jälkeen tappeluissa, jos katsoo sen auttavan joukkuetta. Hän on kuin firmassa yli kaksikymmentä vuotta töissä ollut konkari, joka vieläkin pesee vaikka vessat jos niin on tehtävä. Useimmiten vanhemmat työntekijät eivät enää paskahommiin lähde. Ellei kyseessä ole yrittäjä itse. Silloin on pakko.
On uskomatonta ajatella, että Corey Perry pelasi jo kevään 2006 pudotuspelisarjassa Edmonton OIlersia vastaan. Alkuperäisissä ankkapaidoissa pelannut Ducks hävisi silloin. Tämän kirjoittanut muistaa Teemu Selänteen sanoneen välittömästi putoamisen jälkeen, ennen poistumistaan vanhan Edmontonin Coliseumin alla odottaneeseen bussiin, että Ducks tarvitsi vain palasen tai pari, ja tuo joukkue olisi valmis voittamaan Stanley Cupin. The Finnish Flash oli oikeassa. Pari kuukautta myöhemmin GM Brian Burke hankki Chris Prongerin, ja keväällä 2007 Anaheim juhli Stanley Cup-mestaruutta.
Todellinen kapteeni Adam Lowry
Vaikka St. Louis Bluesin meininki varsinkin kauden loppupuolella oli mahtavaa seurattavaa, onnittelut Winnipeg Jetsille jatkoonpääsystä. GM Kevin Cheveldayoff on toiminut pestissään jo neljäntoista vuoden ajan, ja tehnyt loistavaa työtä, rakentanut hienon joukkueen Manitoban aroille.
Monella NHL-pelaajalla on sopimuksessaan lista joukkueista, johon tämä ei halua joutua, ja useimmiten listalla mainitaan juuri ystävällinen kanadalainen kaupunki Winnipeg. Tässäkin valossa Chevyn työ ansaitsee kunniaa. Jetsillä on NHL:n varakkain, ja vielä ylivoimaisesti varakkain, omistaja takana (tämä on varmasti yllätystieto monelle), mutta sekin osasto toimii budjetilla.
Oli jotenkin oikein, että juuri kapteeni Adam Lowry teki ratkaisevan maalin Bluesia vastaan. Täydellinen kolmosketjun sentteri, joka tarvittaessa, loukkaantumisten sattuessa, pystyy pelaamaan, ja ratkaisemaan, vaikka ykkösenä. Tietynikäiset NHL-jääkiekon ystävät muistavat hyvin Adamin isän Dave Lowryn, joka pelasi yli tuhat NHL-ottelua pääasiassa kovan luonteensa ja yrityksen ansiosta. Hän oli yksi pelaaja kevään 2004 Calgary Flamesissa. Joukkue, joka voitti Stanley Cupin. Siis, jonka olisi pitänyt voittaa.
Omena on monella tapaa pudonnut aivan puun viereen, poika on toki paljon parempi pelaaja kuin “old man” oli.
Oli myös hyvä nähdä, kuinka NHL:n paras maalivahti Connor Hellebuyck pelasi hyvin ratkaisevassa ottelussa, otti ainakin voiton. Hän on saanut niin paljon painetta niskaansa.
Islanders-legenda hoiti voiton kotiin
NHL järjesti Draftlotonkin tällä viikolla. Uudenlainen järjestelmä jäi aikamoiseksi mysteeriksi, mutta nyt tiedämme ainakin tulevan kesän varaustilaisuuden varausjärjestyksen.
New York Islanders tulee varaamaan ensimmäisenä. Oli hienoa nähdä Islanders-legenda Ken Morrow edustamassa seuraansa pitkästä aikaa. Morrow oli erinomainen puolustaja, joka keväällä vuonna 1980 pelasi ensin USA:n Miracle on Ice-joukkueessa Lake Placidin olympialaisissa, ja liittyi Islandersiin välittömästi kisojen jälkeen. Muhkeapartainen, jo 24-vuotias entinen yliopistopelaaja näytti Lake Placidissä hienosti, miten Valeri Harlamovin voi pysäyttää puhtaalla taklauksella. Bobby Clarke keksi muita keinoja aikaisemmin.
Ken Morrow hyppäsi olympialaisista suoraan tärkeään rooliin NHL-joukkueeseen, joka voitti neljä Stanley Cupia, ja uskomattomat yhdeksäntoista pudotuspelisarjaa peräkkäin. Ennätys, jota ei koskaan rikota.
Islandersin managerin paikka on myös haussa, ikuisen Lou Lamoriellon ja seuran “lähdettyä eri teilleen yhteisestä sopimuksesta”, kuten hienosti ilmoitettiin.
Spekulaatioitten mukaan neljä Stanley Cupia voittanut Kenny Holland on ykkösehdokas tällä hetkellä Islandersin uudeksi GM:ksi. Hollandin tiedetään olevan halukas palaamaan tositoimiin. Islandersin on ilmoitettu pyytäneen lupaa Montrèal Canadiensilta saada neuvotella Jeff Gortonin kanssa paikasta.
Myös Marc Bergevinin nimi on liitetty Islandersin, kuin myös LA Kingsin GM-hakuun. The Athleticin mukaan Peter Chiarellin tai Jarmo Kekäläisen nimiä ei spekulaatioissa ole vielä juuri näkynyt.
Jännittävä kesä tulossa kaikkien näitten valmentaja- ja GM-hakujen ansiosta.
Mutta pelataan pelit ensin. Itse peli on vielä jännittävämpää.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
