Mika Myllylästä tuli Naganon olympiakisoissa 1998 ensimmäinen olympiakultaa henkilökohtaisella matkalla voittanut suomalainen mieshiihtäjä 34 vuoteen. Vuonna 2001 Myllylä kärähti dopingista ja 2011 hän kuoli vain 41-vuotiaana.
Mika Myllylä oli 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa suomalainen superjulkkis. Puhtoinen suomalaisuuden perikuva. Sellaisen kuvan media hänestä kansalle rakensi.
Myllylä oli kiistattomasti erittäin lahjakas hiihtäjä. 1990-luvun olosuhteet vain koituivat hänen kohtalokseen.
Käytännössä tilanne oli sellainen, että 1990-luvulla hiihtäjän oli käytettävä epohormonia, jos halusi menestyä arvokisoissa. Sen avulla tuli kilpailuissa jopa kahden minuutin kilpailuetu matkasta riippuen.
Suomen miesten maajoukkueessa epon käyttö alkoi epäonnistuneiden Falunin MM-kisojen jälkeen. Varmasti kyseenalaisia keinoja oli ollut Suomen hiihdossa sitä ennenkin, mutta epoa ei maajoukkueessa ennen vuotta 1993 käytetty valmennusjohdon siunauksella.
Norjassa ja Italiassa julistetaan yhä maiden menestyneen maastohiihdossa 1990-luvulla puhtain keinoin. Mitään todisteitahan ei epon käytöstä ole, koska kukaan näiden maiden arvokisamitalisteista ei tuolloin kärynnyt.
Hämäriä tarinoita toki riittää. Vuonna 2011 julkaistu dokumenttielokuva Sinivalkoinen Valhe kertoo jo paljon hiihdon 1990-luvun meiningistä.
Myllylä oli monille tuntematon suuruus, kun hän kilpaili Albertvillen olympiakisoissa 1992. Hänen sijoituksensa oli 14:s perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin kisassa, 20:s takaa-ajokisassa sekä 34:s perinteisen tyylin 30 kilometrin kisassa.
Otsikoita ei niistä sijoituksista revitelty. 1992 harva suomalainen tiesi, kuka on Mika Myllylä.
Toista oli kaksi vuotta myöhemmin Lillehammerin olympiakisoissa 1994. Myllylä voitti 50 kilometrillä perinteisellä hopeaa ja 30 kilometrin vapaan kisassa pronssia. Lisäksi Myllylä saavutti viestipronssia Jari Räsäsen, Harri Kirvesniemen ja Jari Isometsän kanssa.
Ensimmäisen arvokisakultansa Myllylä voitti Trondheimin MM-kisoissa 1997 oltuaan ykkönen 50 kilometrillä. Ja seuraavana vuonna 1998 Naganossa Myllylä hiihti avausmatkalla 30 kilometrillä olympiakultaa.
Naganossa Myllylä saavutti myös viestipronssin Kirvesniemen, Isometsän ja Sami Revon kanssa. Lisäksi hän oli pronssilla 10 kilometrin perinteisellä.
Ramsaun MM-kisoissa 1999 Myllylä voitti kolme kultamitalia henkilökohtaisilla matkoilla. Hän oli silloin ikänsä puolesta uransa huipulla.
Todennäköisesti Myllylä olisi voinut voittaa olympiakultaa myös Salt Laken Cityn 2002 olympialaisissa. Käry kuitenkin kävi Lahdessa ja siihen Myllylän hiihtoura käytännössä päättyi.
Voi olla, että Myllylä olisi kärynnyt olympialaisissa, jos ei olisi kärynnyt Lahdessa. Epo-testit olivat kehittyneet 2002 jo siihen pisteeseen, että Salt Lake Cityssa kärähti useita kilpailijoita.
Näistä kärynneistä nimekkäin oli Salt Laken olympiakisoissa kolme kultaa voittanut Saksan edustamisen Espanjaan vaihtanut Johan Mühlegg. Kärynsä jälkeen Mühlegg muutti Brasiliaan.
Varmasti Myllyläkin olisi tarvinnut uuden ympäristön. Hän eli Suomessa kymmenen vuotta häpeänsä keskellä päihteiden otettua hänestä voiton.
Myllylän ei olisi tarvinnut hävetä. Hän halusi menestyä, eikä muita keinoja ollut kuin epon käyttö.
Valitettavasti kestävyysurheilussa pidetään satutarinoista kiinni. Ei ole ollut riittävää tahtoa selvittää maastohiihdon tai muidenkin kestävyyslajien 1990-luvun mädännäisyyttä.
