Atleetti pureutuu tässä artikkelissa mäkihypyn sääntörikkomuksiin, joista tuoreimmat tapahtuivat aiemmin maaliskuussa Trondheimin MM-kisoissa.
Mäkihyppy on laji, jossa menestys rakentuu pienille yksityiskohdille. Jokainen hyppy on tarkasti hiottu yhdistelmä fysiikkaa, tekniikkaa ja psyykkistä kanttia, mutta yhä merkittävämmäksi osaksi lajia ovat nousseet myös välineet – erityisesti hyppypuvut. Teknologisen kehityksen myötä pukujen aerodynamiikka ja materiaalit ovat muuttuneet jatkuvasti suorituskykyisemmiksi, ja samalla kilpailuetua tavoittelevien joukkueiden halu rikkoa tai kiertää sääntöjä on kasvanut.
Viimeisin, maaliskuussa 2025 Norjan Trondheimissa järjestetyissä MM-kilpailuissa puhjennut pukuskandaali on järisyttänyt mäkihypyn maailmaa syvästi. Norjan joukkueen urheilijoiden ja valmennusjohdon myöntämät pukujen manipuloinnit ovat nostaneet pinnalle epämiellyttäviä kysymyksiä urheilun etiikasta ja reilun pelin hengestä. Skandaali ei kuitenkaan ole irrallinen yksittäistapaus: vastaavanlaisia tilanteita on nähty ennenkin, aina olympiatasolta maailmancupeihin asti. Voidaan puhua jopa “lajin tavasta”, jossa kilpailuetua ovat tavoitelleet kaikki – sääntöjä mahdollisuuksien mukaan venyttäen.
Miksi mäkihypyssä toistuvasti ajaudutaan sääntöjen harmaalle alueelle tai niiden yli? Kuinka Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) pyrkii ehkäisemään välineiden manipulointia, ja miksi valvonta edelleen epäonnistuu estämään huijauksia? Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia seuraavaksi.
Tätä artikkelia varten on haastateltu useita mäkihypyn valmentajia ja lajin parissa toimivia sekä suomalaisia että muiden maiden edustajia. Valtaosa ei ole halunnut sanoa asiasta mitään ja monet eivät halunneet nimeään julki. Piirit ovat pienet ja ensi kauden leipä pitäisi jotenkin turvata. Kuten eräs maajoukkuevalmentaja sanoi: “Useat tietävät aivan liian paljon, jotta voisivat sanoa yhtään mitään.”
Samalla on pyritty suojaamaan sekä urheilijoita että muita lajin parissa toimivia, koska kyseessä on yhtä urheilijaa tai valmentajaa suurempi asia.
Atleetin toimituksessa on tiedossa artikkelissa esiintyneiden nimet.
1. Mäkihyppypukujen muokkaamisen ja teknologian historia
Aerodynamiikan roolia ei mäkihypyssä voi kukaan vähätellä. Koska urheilijan lentoaika ja hypyn pituus riippuvat suoraan kehon painosta ja pinta-alasta, hyppääjän asento ja hänen käyttämänsä puku ovat aina olleet kiinnostuksen ja jatkuvan kehitystyön kohteena. Otetaan seuraavaksi lyhyt katsaus historiaan, jonka aikana mäkihyppypuvut ovat kokeneet valtavia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet lajin tulostasoon ja sääntökehitykseen.
Alkuvaiheet: villapaidoista tuulitunneleihin
Mäkihypyn alkuaikoina, 1900-luvun alussa, hyppääjät käyttivät yksinkertaisia villapaitoja ja löysiä housuja. Tällöin lajin aerodynaamista merkitystä ei vielä täysin ymmärretty, eikä tarkkoja pukusääntöjä ollut olemassa. Puvut olivat lähinnä lämpimiä ja käytännöllisiä, eivätkä vaikuttaneet juurikaan hyppääjän lentorataan tai etäisyyksiin.
Tilanne alkoi muuttua 1960-luvulla, kun urheilutiede ja teknologia tulivat mukaan mäkihyppyyn. Hyppääjät ja valmentajat kiinnostuivat puvun vaikutuksesta ilmanvastukseen ja lentonopeuksiin. Villapaitojen tilalle tulivat keinokuiduista valmistetut tiukemmat puvut, jotka vähensivät ilmanvastusta ja mahdollistivat paremman aerodynamiikan.
1980-luvun innovaatiot ja ensimmäiset sääntökiistat
Todellinen teknologinen läpimurto tapahtui 1980-luvulla, jolloin käyttöön otettiin joustavat ja kevyet materiaalit, kuten elastaani ja erilaiset synteettiset kankaat. Mäkihyppypuvut muuttuivat löysemmiksi, ja niihin tuli lisää kangaspintaa, mikä teki lentämisestä huomattavasti helpompaa ja mahdollisti yhä pitempiä hyppyjä. Tämä aiheutti FIS:n sääntökomitealle päänvaivaa, sillä uudet puvut antoivat hyppääjille selvästi havaittavan hyödyn aiempiin pukuihin nähden.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Ensimmäiset laajat sääntömuutokset seurasivatkin nopeasti. FIS alkoi 1980-luvun lopulla säännellä pukujen mittoja ja ilmatiheyttä, mutta valvonta oli vielä epäjohdonmukaista. Tämä johti ensimmäisiin merkittäviin kiistoihin siitä, miten sääntöjä tulisi tulkita ja valvoa.
1990- ja 2000-luvut: lentämisen vallankumous ja jatkuva sääntökehitys
1990-luvulla mäkihyppypukujen kehitys kiihtyi entisestään. Käyttöön tulivat suuremmat, löysemmät puvut, jotka antoivat hyppääjille huomattavan aerodynaamisen edun. Tämän seurauksena hyppyjen pituudet kasvoivat radikaalisti ja mäkiä suurennettiin vastaamaan yhä pidempiin hyppyihin. Samaan aikaan tapahtui V-tyylin läpimurto, joka yhdessä pukuteknologian kanssa muutti mäkihyppyä radikaalisti.
Kuitenkin samaan aikaan urheilijat ja joukkueet alkoivat etsiä yhä uusia keinoja hyödyntää sääntöjen tulkinnanvaraisuutta. FIS reagoi tilanteeseen 2000-luvulla tiukentamalla pukujen mitoituksia ja materiaalisääntöjä, määräten pukujen maksimaalisen löysyyden senttimetrien tarkkuudella. Kilpailijoiden mittauksista tuli tarkempia ja säännöllisempiä.
Viime vuosikymmenten sääntömuutokset ja jatkuva kilpailu
Vuosikymmenten saatossa säännöt ovat muuttuneet yhä yksityiskohtaisemmiksi. Nykyään puvun ilmatiheys, materiaalin laatu, saumojen sijoitus ja mittojen toleranssit on tarkasti määritelty senttimetrin murto-osien tarkkuudella. 2022 Pekingin olympialaisissa havaittu skandaali, jossa useita huippuhyppääjiä hylättiin, oli lopullinen herätys FIS:lle parantaa entisestään valvontaa ja selkeyttää sääntöjä.
Vaikka teknologiset innovaatiot ja sääntöjen tarkentaminen ovat tehneet puvuista nykyisin varsin standardisoituja, kilpailuetuja haetaan yhä harmaalta alueelta. Norjan joukkueen vuoden 2025 pukuskandaali Trondheimissa osoittaa selkeästi, että säännöissä on edelleen tulkinnanvaraisuutta ja aukkoja, joita osa joukkueista on valmis hyödyntämään menestyksen saavuttamiseksi.
Samalla nykytilanne haastaa FIS:n auktoriteetin. Koko urheilumaailman huomio kohdistuu nyt siihen, miten FIS pystyy pitämään kiinni säännöistään ja kuinka tiukasti se valvoo välineiden aitoutta ja sääntöjen noudattamista. Pukujen sääntöjen ja niiden valvonnan historia osoittaa, että teknologian kehityksen rinnalla tarvitaan jatkuvaa sääntöjen päivitystä, jotta reilu kilpailu säilyy keskiössä.
2. FIS:n pukusäännöt ja niiden valvonta – jatkuvaa muutosta ja tiukentuvia tarkastuksia
Mäkihypyn pukusäännöt ovat aina olleet kriittinen osa lajia, sillä ne vaikuttavat hyppyjen pituuden lisäksi, turvallisuuteen ja kilpailujen tasapuolisuuteen. Sääntöjen ydinperiaatteena on, että puvun tulee olla riittävän tyköistuva eikä se saa antaa kilpailijalle ylimääräistä aerodynaamista nostetta tai muuta epäreilua hyötyä.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS on määrittänyt tarkat rajat mäkihyppypuvun koolle ja materiaalille. Nykyisten sääntöjen mukaan miehillä puvun maksimitoleranssi vartalon ympärysmittaan on 1–3 sentterimetsiä vartalon ympärysmittaa suurempi. Naisilla sallittu poikkeama on hieman väljempi, 4–6 senttimetriä. Näillä tarkasti mitatuilla rajoilla pyritään estämään, ettei puku toimisi “siipenä”, joka kasvattaisi ilmalentoa keinotekoisesti.
Puvun materiaalin tulee olla myös riittävän hengittävää, eikä sen ilmanläpäisevyys saa alittaa FIS:n määrittämää raja-arvoa. Tämä sääntö lisättiin sen jälkeen, kun aiempina vuosikymmeninä tiheämmät, tuulta paremmin vangitsevat materiaalit olivat lisänneet huomattavasti hyppääjien lentopituuksia.
Janne Ahosen mukaan tätä sääntökohtaa kierrettiin levittämällä mm. hiuslakkaa pukuun sen “tiukentamiseksi” ja ilmanläpäisyn vähentämiseksi. Samaa kikkaa kertoi käyttäneen vuoden 2009 maailmanmestari Sveitsin Andreas Kuttel. Norjan maajoukkueen pukuompelija taas kertoi levittäneensä puuliimaa pukuun vuoden 2021 Zakopanen maailmancupissa, jotta vastaava tavoite saavutettaisiin.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Miten sääntöjä valvotaan?
Välinevalvonta on kehittynyt vuosien saatossa tiukemmaksi ja teknologisemmaksi. Aikaisemmin tarkastukset suoritettiin pääosin kilpailujen jälkeen ja usein satunnaisesti. Tämä johti epäjohdonmukaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa osa urheilijoista saattoi käyttää liian suuria tai modifioituja pukuja ilman riskiä kiinnijäämisestä.
Vuonna 2022 Pekingin olympialaisten skandaalin jälkeen FIS otti käyttöön entistä tiukemman kontrollimenetelmän. Kauden 2023-24 alla kaikki FIS:n kisoihin osallistuneet urheilijat mitattiin 3D-skannerilla, jolla saatiin mitattua urheilijan kehon mitat. Näitä lukuja sitten verrataan kisojen yhteydessä mittanauhalla tehtyihin mittauksiin puvun koosta.
Tähän 3D-mittaukseen sisältyykin monia kepulikonsteja, koska siinä yhdellä tapahtumalla voidaan vaikuttaa huomattavan positiivisesti koko kauden tuloksiin. Mitä suurempi hyppääjä, sitä suurempi laillinen puku.
3D-mittauksen suurin huijauksen mahdollisuus liittyy haaran venyttämiseen mahdollisimman alas. Koska mittauksessa urheilija on alusvaatteisillaan, housuihin on tungettu kaikenlaista pesusienistä tiskirätteihin. Suomessa valmentajat ovat kehitelleet mieshyppääjille silikonisia “lisäkiveksiä”, jotka olisi tarkemmassakin tarkastelussa hankalampi havaita.
Kiinnijääminen huijausyrityksestä ei ole johtanut minkäänlaisiin rangaistuksiin, joten jotkut urheilijat ovat suhtautuneet mittaukseen hieman löysemmällä moraalilla. Eräs Suomen kärkihyppääjä oli ennen kauden 2023-24 alkua tehdyssä mittauksessa Viron Otepäässä tunkenut useat urheilusukat alushousuihinsa. Kun hän jäi tästä mittaustilanteessa kiinni, oli naureskelevan urheilijan kommentti ollut: “Mitenkäs te nyt nämä huomasitte?.”
Tämän kauden alusta lähtien kaikki maailmancupissa käytettävät puvut on varustettu RFID-siruilla, joiden avulla puvun hyväksyntä ja käyttö voidaan varmistaa reaaliaikaisesti. RFID-teknologia on tehnyt puvuille huomattavasti vaikeammaksi tehdä muutoksia kilpailun aikana, mutta ensimmäisiä toimenpiteitä mitä esim. Norjan maajoukkueen pukuompelijat opettelivat kauden alussa, oli RFID-sirun irrottaminen ja kiinnittäminen toiseen pukuun huomaamattomasti.
3. Historialliset pukuskandaalit mäkihypyssä ja niiden seuraukset
Vaikka mäkihyppy on suosittu ja perinteinen urheilulaji, sen historiaan sisältyy useita merkittäviä pukusääntöjen rikkomiseen liittyviä skandaaleja, joilla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia koko lajin maineeseen. Vaikka Norjan Trondheimissa vuonna 2025 paljastunut pukumanipulaatio on tuorein esimerkki, se ei suinkaan ole ensimmäinen tapaus, joka on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota.
Calgary 1988 – Ensimmäinen suuri välineskandaali
Calgaryn vuoden 1988 talviolympialaiset jäivät historiaan yhtenä ensimmäisistä suurista tapauksista, joissa välineisiin liittyvät sääntörikkomukset vaikuttivat merkittävästi kilpailutuloksiin. Vaikka kyse ei ollut mäkihypystä vaan alppihiihdosta, tilanne loi pohjan keskustelulle siitä, kuinka merkittävä rooli välineillä on talviurheilun tasapuolisuudessa. Peräti 14 urheilijaa, mukaan lukien koko isäntämaa Kanadan alppihiihtojoukkue, hylättiin, koska he käyttivät suurpujottelussa sääntöjen vastaisia, etukäteen hyväksymättömiä asuja. Tämä tapaus pakotti Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) arvioimaan ja selkeyttämään kaikkien lajien pukusääntöjä sekä niiden valvontaa.
Vancouver 2010 – Harri Olli ja pukurikkeiden hinta
Vuoden 2010 Vancouverin olympialaisissa nähtiin suomalaisittain valitettava tapaus, kun Harri Olli hylättiin normaalimäen kilpailusta puvun sääntörikkomuksen vuoksi. Silloinen Suomen maajoukkueen päävalmentaja Janne Väätäinen totesi “että tämä voi sattua kenelle tahansa 51 hyppääjästä”, kun Ollin puku lipesi kainalosta liian alas mittaustilanteessa. Kommentti kertoo sen, että kaikki hyppääjät hyppäsivät laittomilla puvuilla, mutta lähes kaikki osasivat nostaa pukua tarpeeksi ylös, jotta se näytti mittaustilanteessa lailliselta.
Tähän liittyy myös mäkihypyn junioreille annettava “koulutus” ennen ensimmäisiä kansainvälisiä kisoja, jossa heidät opetetaan kiemurtelemaan mahdollisimman alas puvussa ennen mittausta, jotta erityisesti puvun haaramitta olisi mahdollisimman korkea. On varmasti nuoren urheilijan kehitykselle vahingollista, että jo 13-14-vuotiaat lapset opetetaan venyttämään rajoja tällaisella toiminnalla ja pelkäämään hylkäystä ja siitä seuraavaa häpeää muutaman sentin liian suuren puvun takia.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Peking 2022 – olympialaiset skandaalin varjossa
Viime vuosikymmenien näkyvin ja kenties vaikutukseltaan suurin pukuskandaali ennen Trondheimia koettiin vuoden 2022 Pekingin olympialaisten sekajoukkuekilpailussa. Useiden kärkimaiden – Saksan, Itävallan, Norjan ja Japanin – naisurheilijoita hylättiin, koska heidän pukunsa olivat tuomareiden mukaan liian väljiä. Tunnetut huippu-urheilijat, kuten Japanin Sara Takanashi ja Saksan Katharina Althaus, joutuivat jättämään kilpailun kesken näiden hylkäyksien vuoksi.
Urheilijoiden ja joukkueiden mukaan ongelmana oli epäjohdonmukainen sääntöjen tulkinta, sillä pukujen väitettiin läpäisseen aikaisemmat tarkastukset, mutta ne hylättiin kilpailussa ilman ennakkovaroitusta. Tämä nosti voimakkaan kansainvälisen keskustelun siitä, oliko FIS:n mittausjärjestelmissä ja sääntöjen soveltamisessa suuria puutteita.
FIS:in edustajat olivat kuitenkin huomauttaneet kauden aikana sekä hyppääjiä että maajoukkueita useasti liian suurista puvuista, naisten lantion kohdalla oltiin maailmancupeissa mitattu jopa 10 senttimetriä liian suuria puvun ympärysmittoja. Urheilijat selvästikin ajattelivat, että kauden tärkeimmässä kisassa hylkäyksiä ei uskalleta tehdä. Tosin kuitenkin kävi ja mitaleille nousivat mäkihypyn lilliputtien Venäjän olympiajoukkueen ja Kanadan urheilijat.
Skandaalien seuraukset ja jatkuva keskustelu
Historiallisten skandaalien vaikutukset mäkihyppyyn ovat olleet merkittäviä. Ne ovat pakottaneet FIS:n jatkuvasti päivittämään sääntöjään ja tarkentamaan valvontamenetelmiään. Samalla skandaalit ovat herättäneet syvän keskustelun siitä, missä menevät välineteknologian kehityksen ja sääntöjen kunnioittamisen rajat. Tämä näyttääkin jatkuvalta kissa-hiiri leikiltä, jossa FISin hidas päätöksentekokoneisto on aina muutaman askeleen sääntöjen venyttäjien perässä.
Urheilijat ovat yhä tietoisempia pukujen pienimpienkin yksityiskohtien merkityksestä suorituksiin, ja tämä tietoisuus yhdistettynä suuriin kilpailupaineisiin johtaa jatkuvasti uusiin yrityksiin kiertää sääntöjä tai hyödyntää tulkinnanvaraisuuksia.
Vaikka valvontaa on teknologisesti tiukennettu, ei pelkkä tekniikka ratkaise kaikkia ongelmia. Tämän ovat osoittaneet sekä vuoden 2022 että vuoden 2025 skandaalit. Tulevaisuudessa mäkihypyn uskottavuuden turvaamiseksi tarvitaan paitsi teknologista kehitystä myös selkeämpiä sääntöjä ja läpinäkyvämpää, johdonmukaista tulkintaa ja viestintää FIS:n suunnalta.
4. Trondheim 2025 – norjalaiset jäävät kiinni
Trondheimissa 2025 puhjennut skandaali paljasti jälleen kerran sääntöjen kiertämisen luovuuden. Norjalaiset valmentajat ja joukkuejohto myönsivät lopulta manipuloineensa hyppypukuja vahvistamalla niiden saumoja erityisillä langoilla. Tällä huomaamattomalla menetelmällä pukuun saatiin lisäpinta-alaa ja siten aerodynaamista hyötyä. Vaikka RFID-tekniikkaa käytettiin tarkastuksiin, tämä manipulointi paljastui vasta kilpailun jälkeisessä tarkastuksessa, mikä osoitti, ettei nykyinen valvontateknologia estä innovatiivisia huijausyrityksiä.
Norjan joukkueeseen kohdistunut pukumanipulaatio nousi nopeasti kansainvälisen huomion kohteeksi, ja tapahtumien yksityiskohtainen kulku paljasti, kuinka järjestelmällistä ja harkittua sääntöjen rikkominen oli ollut.
Salavideo paljastaa pukumanipulaation
Perjantain ja lauantain (8.3.2025) välisenä yönä, noin kello 00.20, Trondheimissa sijaitsevassa virallisessa kisahotellissa, Scandic Lerkendalissa, kuvattiin salaa video, joka paljasti Norjan joukkueen sääntöjenvastaisen toiminnan.
Videolla näkyi, kuinka joukkueen pukuompelija Adrian Livelten muokkasi hyppypukuja vahvistamalla niiden saumoja erityisillä jäykistysnauhoilla. Norjan päävalmentaja Magnus Brevig seurasi tapahtumia vierestä hyväksyvästi.
> Voit katsoa videon painamalla tästä.
Miesten suurmäen kilpailu ja hylkäykset
Myöhemmin samana lauantaina käytiin miesten suurmäen kilpailu. Norjan tähtihyppääjä Marius Lindvik onnistui loistavasti ja sijoittui kilpailussa toiseksi. Hänen joukkuetoverinsa Johann André Forfang hyppäsi puolestaan neljänneksi.
Kilpailun ensimmäisen kierroksen jälkeen Slovenia, Itävalta ja Puola olivat tehneet protestin norjalaisten puvuista. Protesti kuitenkin hylättiin ja norjalaiset saivat jatkaa toiselle kierrokselle huippuasemista. Kisan jälkeen FIS:n tarkastajat löysivät Lindvikin ja Forfangin puvuista videolla nähdyn kaltaisia jäykistysnauhoja, joiden avulla puvut saivat ylimääräistä jäykkyyttä ja lisäsivät näin hyppyjen pituutta.
Norjalaisten hylkäysten seurauksena itävaltalainen Jan Hörl nousi MM-hopealle ja Japanin Ryoyu Kobayashi pronssille. Norjan joukkue esitti aluksi voimakkaita protesteja hylkäyksiä vastaan.
Hyppääjien hylkäyksen jälkeen päävalmentaja Magnus Brevig oli vielä uhmakkaalla tuulella. “Emme ole huijanneet. Se on ollut sääntörike. Se ei ole hyppyasun manipulointia, se ei ole huijausta eikä dopingia.”
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Norjan tunnustus ja sisäinen kriisi
Alun kiistojen jälkeen Norjan mäkihyppyjohtaja Jan-Erik Aalbu joutui myöntämään medialle manipulaation olleen tarkoituksellinen ja johdon hyväksymä. Päävalmentaja Magnus Brevig piti tunteikkaan tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmaisi syvää katumustaan ja tunnusti hyväksyneensä manipulaatiot. Myös pukuompelija Adrian Livelten myönsi tietoisesti rikkoneensa sääntöjä.
Hylätyt hyppääjät kielsivät tietävänsä mitään koko huijauksesta. Voidaan pohtia olivatko norjalaiset tehneet samanlaisen sopimuksen, kuin suomen mieshiihtäjät Lahden 2001 mm-kisoissa. Jolloin rehellinen Lapin mies Jari Isometsä otti valmentajien ja Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Janne Immosen kanssa sovitun saunasopimuksen mukaisesti dopingkäryn omille harteilleen. Nyt vastuun kantoivat valmentajat, vaikka urheilijoiden on täytynyt tietää pukujen manipuloinnista samoin kuin suoneen työnnetyn neulan tuntenut dopingin käyttäjä.
Norjan hiihtoliitto reagoi nopeasti julkiseen paineeseen ja hyllytti sekä Brevigin että Liveltenin toistaiseksi tehtävistään. Yksi joukkueen suurimmista sponsoreista, norjalainen asianajotoimisto Help, irtisanoi sponsorisopimuksensa välittömästi ja kritisoi voimakkaasti joukkueen toimintaa, kutsuen sitä epäeettiseksi ja lajin arvoja loukkaavaksi.
Skandaalin laajeneminen – uusia hyllytyksiä
Tapauksen tutkinnan edetessä kävi ilmi, että kyseessä ei ollut yksittäinen tapaus, vaan systemaattinen toimintamalli Norjan joukkueessa. FIS:n suorittamien lisätutkimusten perusteella manipuloituja pukuja löytyi myös kolmelta muulta norjalaishyppääjältä: Robert Johanssonilta, Robin Pederseniltä ja Kristoffer Eriksen Sundalilta. Tämä vahvisti epäilyt siitä, että manipulointi oli ollut laajempaa ja hyvin koordinoitua.
Näiden paljastusten seurauksena Norjan maajoukkue ajautui syvään kriisiin. Urheilijat ja valmennusryhmä joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi niin kotimaassaan kuin kansainvälisestikin.
5. Kommentit ja reaktiot eri maiden urheiluyhteisöiltä
Trondheimin MM-kisojen vuoden 2025 pukuskandaali herätti nopeasti voimakkaita reaktioita mäkihyppymaailmassa.
Kansainvälisesti arvostetun Norjan joukkueen paljastuminen sääntöjen rikkojana aiheutti järkytyksen lisäksi syvän pettymyksen, ja esiin nousivat välittömästi kysymykset kilpailujen eettisyydestä ja reilun pelin merkityksestä. Kommenteissa korostuivat sekä urheilullinen pettymys että moraalinen paheksunta.
Itävallan kritiikki – ”Norjalaiset ylittivät selvästi rajan”
Itävallan mäkihyppyjoukkue reagoi voimakkaasti skandaaliin. Joukkueen päävalmentaja Andreas Widhölzl ilmaisi pettymyksensä Norjan joukkueeseen todeten, että ”kyse ei ole pienestä teknisestä virheestä, vaan tarkoituksellisesta huijauksesta”. Itävalta oli yksi kolmesta maasta (yhdessä Slovenian ja Puolan kanssa), jotka tekivät virallisen protestin Norjan puvuista kilpailun jälkeen. Itävallan joukkueen mukaan kyseessä oli niin vakava sääntörikkomus, että se vaatisi selkeitä ja tiukkoja seuraamuksia FIS:ltä.
Kauden aiempia tuloksia tarkasteltaessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, jonka mukaan FIS olisi itävaltalaisen hyppypukukoordinaattori Christian Katholin suulla kertonut – vuoden 2022 – tapaan, että puvut ovat liian isoja ja niiden kontrollia tarkennetaan.
Itävaltalaisten tulokset tippuivat Keski-Euroopan mäkiviikon huipputuloksista tavallisten kuolevaisten tasolle Trondheimiin tultaessa, mutta Norjassa varmaan uskottiin, että kotikisoissa he olisivat koskemattomia. Yhtään itävaltalaista maailmancupin mieshyppääjää ei ole kauden aikana puvun takia hylätty.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Puolan valmentajan voimakas reaktio – ”Pukumanipulointi on dopingiin verrattavaa”
Puolan päävalmentaja Thomas Thurnbichler oli erityisen suorapuheinen ja vaati julkisesti FIS:iä käsittelemään tapausta yhtä ankarasti kuin dopingtapauksia. Hänen mukaansa Norjan käyttämä manipulointitapa antoi merkittävän urheilullisen edun ja rikkoi siten räikeästi reilun pelin periaatteita.
Thurnbichler kommentoi myös, että kyse ei ollut vain yksittäisestä tapauksesta, vaan mahdollisesti pitkäkestoisemmasta toimintatavasta, johon olisi hänen mukaansa puututtava erittäin ankarasti.
Slovenian ja Saksan joukkueiden näkemyksiä – epäilys laajemmasta ongelmasta
Puolalaisten kriittiset lausunnot saivat nopeasti tukea Slovenian ja Saksan mäkihyppyjoukkueilta, jotka olivat yhtä lailla huolissaan siitä, että tällainen järjestelmällinen manipulointi voi olla yleisempääkin kuin mitä tällä hetkellä tiedetään. Slovenian joukkuejohtaja kertoi medialle olevansa järkyttynyt siitä, että Norjan kaltainen arvostettu mäkihyppymaa ”menetti moraalisen kompassinsa näin dramaattisella tavalla”.
Saksan päävalmentaja puolestaan huomautti, että skandaali osoitti vakavia heikkouksia FIS:n nykyisessä valvontajärjestelmässä. Hän vaati avoimesti tiukempia tarkastuksia ja selkeämpiä rangaistuskäytäntöjä sääntöjen rikkomisesta.
Monien saksalaisten median edustajien mielestä tämä oli “norjalaisten ongelma” ja “norjalaiset rikkoivat sääntöjä”. Saksassa mäkihyppy on jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin urheilulaji, joten on hyvin ymmärrettävää, että skandaali halutaan rajata Norjaan, eikä pitää ongelmaa “lajin tapana”.
Suomen mäkihyppy-yhteisön reaktiot – huoli lajin tulevaisuudesta
Vaikka suomalaiset eivät virallisesti jättäneet protestia, suomalaisen mäkihyppy-yhteisön piirissä tapauksen aiheuttama hämmennys ja pettymys oli suuri.
Erityisesti Suomen mediassa ja sosiaalisessa mediassa pohdittiin, voiko tällainen tapaus heikentää entisestään mäkihypyn suosiota ja uskottavuutta. Suomalainen entinen mäkihyppääjä ja nykyinen asiantuntijakommentaattori Janne Ahonen korosti Ylelle antamassaan kommentissa, että ”tällaista toimintaa ei voida hyväksyä, jos halutaan, että lajilla on tulevaisuutta”.
Ahosen uran alkuaikojen valmentaja Ari Saukko uhkasi lopettaa mäkihypyn seuraamisen, jollei touhu muutu. “En kasvattanut poikia tällaiseen”, hän sanoi.
Norjalaisen median reaktiot – itsekritiikki ja lajikulttuurin arviointi
Norjan omat mediat reagoivat tapahtumaan kriittisesti ja osin järkyttyneesti. Maan johtavat lehdet, kuten VG ja Dagbladet, arvostelivat voimakkaasti maajoukkueen toimintaa ja vaativat kattavaa sisäistä selvitystä siitä, kuinka tällainen skandaali oli voinut syntyä.
Norjalainen yleisradioyhtiö NRK korosti, että Trondheimin tapahtumat olivat ”kipeä muistutus siitä, miten menestyspaine voi johtaa eettisten rajojen ylittämiseen”.
Norjan entiset huippuhyppääjät Daniel-Andre Tande, Johan Remen Evansen ja Andreas Jacobsen kertoivat huijanneensa tarkoituksellisesti suuremmilla hyppypuvuilla. “Jos et jää kiinni, et ole tehnyt mitään väärää”, on ollut lähestymistapa pukujen kokoon vuosien ajan.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Urheilijoiden reaktiot: pettymys ja epäusko
Muiden maiden urheilijat, kuten Saksan Karl Geiger ja Itävallan Stefan Kraft, ilmaisivat pettymyksensä siitä, että urheilullinen kilpailu pilattiin jälleen kerran pukujen manipuloinnilla. Urheilijat vaativat julkisesti parempaa sääntövalvontaa ja varoittivat, että vastaavien tapausten toistuminen voi vaarantaa koko lajin tulevaisuuden.
Mitä reaktiot kertovat lajista?
Trondheimin pukuskandaali osoitti selvästi, että urheilijoiden, valmentajien ja median luottamus mäkihypyn sääntöihin ja niiden valvontaan on heikentynyt. Kansainväliset reaktiot ovat myös vahvistaneet näkemyksen siitä, että teknologia tai sääntöjen tarkentaminen eivät yksin riitä. Olennaiseksi kysymykseksi nousee lopulta mäkihyppyyhteisön sisäinen kulttuuri, joka määrittää, miten sääntöjä ja reilun pelin henkeä todellisuudessa kunnioitetaan.
Toisaalta reaktiot kertovat myös lajin piirissä kukoistavasta kaksinaismoralismista. Kun yksi joukkue jää kiinni, muut paheksuvat toimintaa voimakkaasti, vaikka ovat itsekin toimineet vuodesta toiseen samalla sääntöjen “harmaalla alueella” testaten jatkuvasti pukukontrollin tarkkuutta. Kaikista mäkihypyn tai yhdistetyn maailmancupiin osallistuneista maista on joku urheilija hylätty viimeisen kahden kauden aikana.
Jo vuonna 2021 FIS:n toimintaa kovin sanoin arvostellut silloinen yhdistetyn päävalmentaja Petteri Kukkonen sanoi kaikkien huijaavan. Kun tämä tiedetään laajasti, millaisina hurskastelijoina näyttäytyvät urheilijat, jotka ovat esiin tulleesta järkyttyneitä?
6. FIS:n reaktio ja sen toteutuminen
Norjan skandaalin jälkeen FIS ilmoitti ottavansa välittömästi käyttöön aiempaa tiukemmat valvontakäytännöt. Urheilijoille sallittiin loppukauden kilpailuissa vain yksi kilpailupuku, joka varustettiin RFID-siruilla ja annettiin urheilijoiden käyttöön vasta 30 minuuttia ennen kilpailua. Näillä toimilla haluttiin estää vastaavanlainen manipulointi tulevaisuudessa.
Samalla kuitenkin myönnettiin, ettei teknologia yksin riitä ratkaisemaan manipulointiongelmaa. Trondheim osoitti selvästi, että tarkkojen mittausten ja teknisten ratkaisujen lisäksi mäkihyppy tarvitsee kulttuurimuutoksen, jossa eettisyys ja sääntöjen kunnioittaminen nousevat ensisijaisiksi arvoiksi.
FIS on osaltaan jämähtänyt siilipuolustukseen kertoessaan, että “puvut on tarkastettu hyvin” ja että “Norjasssa ei ole huijausjärjestelmää”. Eikä omassa toiminnassakaan ole FIS pääsihteeri Michael Vionin mielestä epäkohtia. Myös FIS:in varapuheenjohtaja Martti Uusitalo pitää tapahtumaa “järkyttävänä herätyksenä”.
Continental Cup Lahti – viikko Trondheimin jälkeen
Ainakaan maailmancupia alemmalla tasolla Continental Cupissa valvonta ei erityisen tiukkaa ollut. Lahdessa MM-kisoja seuraavana viikonloppuna järjestetyn miesten yhdistetyn kisarupeaman ensimmäinen kisa oli mäen varakilpailu. Siinä kaikkien hyppääjien haaramitta mitattiin ja sen seurauksena 11 kilpailijaa reilusta viidestäkymmenestä hylättiin. Varsinainen kilpailu hypättiin 10 minuutin kuluttua ja silmämääräisesti kaikki hyppäsivät samoilla puvuilla. Yhtään urheilijaa ei mitattu, eikä näin ollen varsinaisessa kilpailussa hylätty.
Seuraavana päivänä kisoissa hypättiin mm. miesten erikoismäen kisa. Siinä kotimäessään hypännyt Kasperi Valto voitti Continental Cupin kisan ensimmäisenä suomalaisena lähes viiteentoista vuoteen. Tässä kisassa hylättiin muutamia hyppääjiä joko ennen kisaa tai sen jälkeen, mutta Valton osalta käynti kisan jälkeisessä mittauksessa ei ollut kovinkaan pitkä.
Seuraavan aamun kilpailussa hänet sitten puvun takia hylättiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Silmämääräisesti puku oli samanlainen, kuin edellisen illan kisassa.
Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin näytti, että haluttiin saada oman kaupungin poika korkeimmalle pallille välineillä, jotka eivät sitten seuraavana päivänä olleetkaan lailliset, jotta viikon kuluttua pidettäviin Salpausselän maailmancupin kisojen mäkihyppyyn saataisiin lisättyä kiinnostusta.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Salpausselän kisat – kaksi viikkoa Trondheimin jälkeen
Mäkisirkus jatkui kauden toiseksi viimeiseen osakilpailuun Lahteen. Yhdistetyssä miehet kilpailivat cupin päätöskilpailut Salpausselällä. Viikonloppuna hypättiin lopulta yhteensä kahdeksan kilpailua, kun perjantain miesten yhdistetyn Gundersen-kilpailu peruttiin tuuliolosuhteiden takia.
Näissä kahdeksassa kilpailussa hyppäsi yhteensä 178 kilpailijaa, joista yhdistetyn varakilpailussa puvun takia hylättiin Suomen Wille Karhumaa ja Kiinan Puijon Hiihtoseuraa edustava Jiawen Zhao. Muiden puvut oli joko saatu sääntöjen mukaisiksi tai sitten sääntöjen valvonta ei ollut kovin tiukkaa. Atleetin näkemät pari seuraavaa esimerkkiä kallistavat vaa’an jälkimmäisen tulkinnan kannalle.
FIS:n uusien sääntöjen mukaan puvut saa lukitusta kontista 30 minuuttia ennen kisakierroksen alkua. Atleetti oli sattumalta paikalla keskustelemassa muutaman valmentajan kanssa, kun eräs Suomen hyppääjistä toi kontista saadun puvun viereiseen huoneeseen ja antoi seikkaperäiset ohjeet puvun muuttamisesta pukuompelijalle, jonka jälkeen ompelukone alkoi surista.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Ensimmäisten hyppääjien jo suunnatessa kohti mäkitornia, puku saatiin muokattua ja kiikutettiin juosten pukukoppiin hyppääjälle. Tälläinen sirutettujen pukujen muokkaus on ollut FISin säännöissä kiellettyä jo kauden alusta. Suomen miesten maajoukkueen päävalmentaja Igor Medved kuvasi Lahdessa tapahtunutta toimintaa mahdottomaksi reilua viikkoa aikaisemmin.
Pukukontrollista mäkimontussa miesten lauantain kisassa vastannut henkilö lähti ilmeisesti vanhasta muistista vessaan, kun toisen kierroksen kaksitoista parasta hyppääjää olivat jäljellä. Tämän kauden aikana on tehty miesten maailmancupissa yhteensä 45 pukuhylkäystä. Yhtään näistä ei ole tullut maailmancupin 10 parhaan joukossa olleelle ennen MM-Trondheimia. Ja sen jälkeen yhtään miesten maailmancupissa hypännyttä urheilijaa ei ole puvun takia hylätty.
Maissa ovat painottuneet hieman heikoimmin menestyneet maat kuten Turkki, Suomi ja Kazakhstan. Yhtään itävaltalaista ei ole kauden aikana hylätty ja saksalaisiakin vain yksi.
Pitkäaikaiset vaikutukset ja tulevaisuuden haasteet
Trondheimin vuoden 2025 pukuskandaalilla on kauaskantoiset vaikutukset. Skandaali vahingoitti merkittävästi Norjan mäkihyppyjoukkueen mainetta ja luottamusta urheiluun sekä nosti esiin vakavia puutteita sääntöjen valvonnassa.
Mäkihyppy-yhteisön ja FIS:n edessä on nyt suuri haaste palauttaa luottamus sekä varmistaa, että tulevaisuudessa vastaavat skandaalit vältetään.
Tästä lisää tämän artikkelisarjan toisessa osassa.
