Minna Yliheikkilän innostus kimppaomistamiseen sai aikaan muuton maalle tallin pihapiiriin.
Oulusta kotoisin olevan, mutta kauan sitten mikkeliläistyneen Minna Yliheikkilän innostus hevosenomistamiseen aikuisiällä lähti Raviliigan kautta.
“Halusin mukaan suomenhevoseen, kun niitä oli toisessa Raviliigassa tarjolla. Ostin osuuden Esa Holopaisen valmennuksessa olleesta Piskon Merkistä.”
Siitä se ajatus sitten lähti. Yliheikkilän puoliso Jouni Yliheikkilä oli lähtenyt jo vuotta aiempaan raviliigaan ostamalla osuuden Mikkelin raviliigan Lady Adelesta.
“Lady Adelelle tuli jotain pulmia ja se siirtyi Jani Ruotsalaiselta Stall Blombackeen Kaisa Tupamäki-Kukkamolle kuntoutettavaksi, ja olikin siellä lopulta Raviliigan loppuun.”
Tuttavuudesta Tupamäki-Kukkamon ja Vesa Kukkamon kanssa on syntynyt monta hevoskimppaa, ja Yliheikkilät päätyivät lopulta jopa asumaan Stall Blombacken yhteyteen.
“Minä tykkään harjailla ja rapsutella hevosia ja viettää niiden kanssa aikaa”, Yliheikkilä kertoo. “Täällä riittää harjailtavia omien hevosten lisäksi esimerkiksi siitostammoissa. Hevosten kanssa oleminen on kauhean mukavaa.”
Omistamisesta elämyksiä
Kimppaomistuksia Yliheikkilälle onkin kertynyt Stall Blombacken kautta useita. Alun perin suomenhevosihmiseksi itsensä luokitellut Yliheikkilä on löytänyt myös lämminveristen pariin harrastuksen myötä.
“Suomenhevosia on Bramee, Halipula, Nuhde, Ikitipsi ja Vennelmon Tähti ja lämminverisiä MAS Imperial, MAS Joy ja In The Shadows. Kimppojen koot vaihtelevat 200:n ja kahdeksan omistajan välillä. Lähes kaikki kimppahevoset on syntyneet täällä Stall Blombackessa ja ovat siten alusta asti tuttuja.”
Hevosenomistamisessa Yliheikkilä painottaa elämysten tärkeyttä.
“Minulle omistajana ei ole tärkeää, että aina voitetaan, vaan ne elämykset on tärkeintä. Toki kilpahevosen omistajana ne elämykset tulevat monesti siitä kilpailemisesta, ja se onkin tärkeä osa omistamista.”
Raviurheiluun Yliheikkilä on hurahtanut täysin ja kokee sen antavan sisältöä elämään.
“Raviurheilun ja kimppaomistamisen kautta olen tutustunut paljon uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Ravi-ihmiset ovat kuitenkin hyvin yhteisöllistä porukkaa.”
Yliheikkilän osaomistama Bramee on tullut jo tutuksi radoilla kannustusjoukoistaan.
“Onhan se tietysti poikkeuksellista, että Brameella on arkiraveissakin banderolli ja kannustajat. Se on mukavan yhteisöllistä, kimppalaiset aina pyrkivät pääsemään paikalle. Oli mukavaa, kun oltiin Kuopiossa, niin yksi nainen tuli sanomaan, että hän arvasi meidän olevan täällä etusuoralla kannustamassa, kun näki lähtölistoilla Brameen nimen.”
Vaikka Yliheikkilä paljon omistamiensa hevosten mukana raveissa käykin, aivan joka kerta hän ei paikan päälle pääse. Banderolli matkaa raveihin mukaan silloinkin.
“Muutaman kerran olen pakannut sen hevosautoon Brameen mukaan, ja paikalle päässeet omistajat ovat sen sitten autosta käyneet hakemassa.”
Nyt 11 vuoden ikään ehtinyt Bramee on ollut saman kimpan omistuksessa 2-vuotiaasta lähtien. Yliheikkilän paras muisto omistajana löytyy myös tämän hevosen kanssa.
“Kesällä 2022 Bramee voitti Vermossa kaksi kertaa putkeen viikon välein. Se oli hienoa.”
Omistamisessa tutuksi tulleet ilot ja surut
Useiden kimppahevosten kautta Yliheikkilä on päässyt tutustumaan myös raviurheilun raadollisempaan puoleen.
“Kaikista kimppahevosista ei ole tullut edes raviurheilijoita, mutta onneksi niille on löytynyt mukavat eläkepaikat. Entisistä ravureista tulee kuitenkin usein vielä kivoja harrastehevosia.”
Omistajana Yliheikkilä on aktiivisesti mukana hevosten elämässä. Ravit hän kiertää lähes aina katsomassa paikan päällä ja on omien sanojensa mukaan “halailija ja harjailija, joka kulkee herkkujen kanssa”. Hän kuitenkin painottaa, että omistamisen kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että kimppoja olisi erilaisia erilaisille omistajille.
“Pitäisi miettiä, mitä kaikkea muutakin omistamiseen voisi kuulua kuin se, että hevosta pääsee katsomaan kilpailemassa tai valmentautumassa. Kaikilla on eri ajatus siitä, mitä kimppaomistaminen on”, Yliheikkilä toteaa.
“Osalle ei ole tärkeää nähdä hevosta, vaan riittää, että pääsee seuraamaan sen kilpailutusta. Varsakimpassa on toiselle liikaa odottamista ja toiselle odottamisen ihanuutta, kun kaikki on vielä avoinna. Pitäisi myös miettiä markkinointia niin, että kimpat ja ostajat löytäisivät toisensa.”
Talvikaudella Yliheikkilää ihmetytti ravipäivien jakautuminen kartalla.
“Tuntui, että pohjoisessa oli suhteettoman paljon raveja eikä niihin tainnut tahtoa oikein hevoset riittää. Toki ravikalenterin suunnittelu on ongelmallista, kun kaikkialla ei ratoja pidetä kunnossa talvella.”
Raviurheilua koko sydämellään elävä Yliheikkilä odottaa jo kesäraveja.
“Yhtenä kesänä käytiin viidellä uudella kesäradalla. Ja Kuninkuusraveja tietysti odottaa jo myös innolla. Ja sitä, että pääsee viettämään hevosten kanssa aikaa.”
Nuhde ja Ikitipsi kuuluvat Yliheikkilän tulevaisuuden toivoihin. kuva: Minna Yliheikkilän kotialbumi
