Päätutkijana Lahden vuoden 2001 dopingskandaalista käynnistyneessä rikostutkinnassa toiminut Kimmo Nokkonen on julkaissut kirjan Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä (WSOY).
Kirjassa käsitellään Suomen maastohiihdon likaista 1990-luvun ja 2000-luvun dopinghistoriaa, joka sai dramaattisen käänteen Lahden 2001 MM-kisojen joukkokäryssä. Mika Myllylän osalta käänne oli myös traaginen.
Myllylä menetti Lahden kärynsä jälkeen elämänhallintakykynsä. Hän menehtyi kesällä 2011 vain 41-vuotiaana.
Hieman ennen kuolemaansa Myllylä tunnusti rehellisesti dopingin käyttönsä. Hänen tunnustuksensa osaltaan vahvistaa myös maastohiihdon mädännäisyyden. Menestyä ei voinut 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, jos ei käyttänyt epohormonia.
Myllylä vietti kärynsä jälkeen päihdehuuruista elämää. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Myllylä juhli railakkaasti myös hiihtouransa huippuvuosina 1990-luvulla. Viime vuonna julkaistuissa kahdessa Myllylästä kertovassa kirjassa kerrottiin tosin tästäkin asiasta, mutta Myllyän uran huippuvuosina media piti hiihtäjäsankarin juhlinnan visusti piilossa.
Naganon 1998 olympiakisoissa Myllylä voitti avausmatkalla 30 kilometrillä kultamitalin. Se jäi hänen osaltaan kisojen ainoaksi täysosumaksi. Myllylä saavutti lisäksi 10 kilometrillä ja viestissä pronssia.
Paljon on sisäpiiristä kuulunut huhuja siitä, että Myllylä olisi voinut voittaa Naganossa monta kultamitalia, jos ei olisi sortunut juhlimiseen kesken kisojen. Myllylän hemoglobiiniarvot olivat epon käytöstä huolimatta sallituissa rajoissa, mutta juhlimisen myötä tässä tuli mutkia matkaan.
Jari Räsänen menetti Trondheimin MM-kisoissa 1997 mahdollisuutensa henkilökohtaisella matkalla mitaleille verenlaskun takia. Syynä tähän olivat liian korkeat veriarvot.
Silloin vielä naisten maajoukkueen päävalmentajana toiminut Kari-Pekka Kyrö tuli vahingossa todistamaan Räsäsen verenlaskua aitiopaikalta. Samalla Kyrö niin sanotusti vihittiin Suomen hiihtomaajoukkueen synkkään sisäpiiriin ja pääsi 1998 miesten maajoukkueen päävalmentajaksi.
Räsäsen verenlasku ei johtunut alkoholinkäytöstä. Veriarvot nousivat vain liian korkeiksi.
Myllylällä ei ollut ongelmia veriarvojen kanssa normaalitilanteissa. Plasmanlaajentajien avulla hänen veriarvonsa pysyivät kurissa. Mutta Naganossa juhlinta saattoi viedä hänet veriarvojen osalta yli rajojen.
Kirjassa Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä ei Myllylän Naganon seikkailuista kerrota suoraan. Rivien välistä voi päätellä kuitenkin paljonkin:
Hiihtoliiton lääkärinä toiminut Pirkka Mäkelä kertoi kesällä 2011 Helsingin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, että hän oli joutunut tekemään Naganon olympialaisissa mieshiihtäjälle verenlaskun samaan tapaan kuin Trondheimin MM-kisoissa vuotta aikaisemmin. Mäkelä ei nimennyt urheilijaa, jolle toimenpide Naganossa oli suoritettu.
Mäkelä kertoi samassa pääkäsittelyssä, että Plasmafusinia oli annettu muutaman kerran myös sellaisille urheilijoille, joilla ei ollut ollut ongelmia hemoglobiiniarvon kanssa. Taustalla oli tällöin ollut vauhdikkaampi vapaa-ajanvietto.
Trondheimissa Jari Räsäsen sauma henkilökohtaiseen arvokisamitaliin oli valunut verenpäästön myötä viemäriin. Myös Naganon tulosluetteloista voi tehdä päätelmiä. Vaihtoehtoja ei ole lopulta kovin monta.
Naganossa Myllylä ei osallistunut kisojen päätösmatkalle 50 kilometrille. Etukäteen spekuloitiin, että hänellä olisi ollut hyvät mahdollisuudet taistella kultamitalista siinäkin kilpailussa.
Seuraa Atleetin urheiluohjelmia Atleetin YouTube-kanavalta:
