Ampumahiihtäjä Lucie Charvatova hiihtää Kästlen suksilla. Kuva: All Over Press

Miten kilpasuksi valitaan kaudelle 2024-25? Atleetti pääsi yksinoikeudella seuraamaan valintaa tehtaalle

Tuomas Kanervala |

Atleetti pääsi yksinoikeudella seuraamaan maastohiihtäjien tulevan talven kilpasuksen valintaa suksitehtaalle.

Tällä kertaa kohteena oli Kästle – mutta eikös se ole alppisuksimerkki? 

Kästlen historiaa

Sitäkin, mutta valoitetaampa hieman alkuun yrityksen historiaa. Kästlen juuret ulottuvat sadan vuoden taakse vuoteen 1924, kun Anton Kästle perusti yhtiön Hohenemsiin, Itävaltaan. Brändi on ollut tunnettu laadukkaista ja suorituskykyisistä laskettelusuksistaan, erityisesti kilpaurheilun parissa. Kästle kohtasi kuitenkin haasteita 1990-luvulla 1980-luvun mitalisateen jälkeen ja yritys joutui sulkemaan toimintansa vuonna 1998 muutama vuosi sen jälkeen kun Benetton oli ostanut sen.

Vuonna 2007 Kästle teki merkittävän paluun, kun ryhmä sijoittajia ja alan asiantuntijoita, mukaan lukien entisiä kilpaurheilijoita, osti brändin ja elvytti sen. Seuraava merkittävä askel oli vuonna 2017 tapahtunut muutos omistajakunnassa, kun tsekkiläinen miljardööri Tomas Nemec osti yrityksen.

Laskettelusuksien saralla ensimmäiset maailmancupin voitot uuden tulemisen jälkeen tulivat kaudella 2023-24 ja nyt toimintaa on laajennettu maastopyörien kautta myös maastohiihtoon. Sukset tehdään ampumahiihdon maailmancupista tunnetun Nove Meston nykyaikaisilla tehtailla, joka on kasvanut vuosien aikana aina halli kerrallaan. Varsinkin viime vuosina on Kästle investoinut voimakkaasti uusiin koneisiin tuotantolinjoillaan.

Suksitehtaalla

Tehdasvierailulla käytiin tarkasti läpi kuinka suksi valmistuu aina pihalla olevista puuvarastoista valmiiksi tuotteeksi. Ulkopuolinen menee helposti sekaisin kuinka monta vaihetta prosessissa on. Selväksi tuli se seikka, että vuosien kokemus sekä suunnittelun että tuotantohenkilökunnan osalta ratkaisee tuotteen toimivuuden.

Mutta jatkuvan kehityksen turvaamiseksi uutta tietoa pitää ammentaa jatkuvasti. Kästlen Suomen suksimies Vesa Oksanen kertoi omia kokemuksiaan tehtaan kisasuksien viimeistelystä ja mittauksesta vastuussa olevan henkilön kanssa, joka toimi parisenkymmentä vuotta moninkertaisen olympiamitalistin ja 18-kertaisen maailmancupin voittajan, Lukas Bauerin huoltomiehenä.

Eroja ajatusmaailmassa pohjolan ja Keski-Euroopan välillä oli, mutta parin päivän kuluessa ymmärrys kasvoi puolin ja toisin, mikä helpotti yhteisen sävelen löytämistä. Jatkossa Suomen talveen löytyy tämän perusteella entistäkin parempia suksia.

Itse suksen valitseminen on ammattimiehelle kohtuu nopeaa toimintaa ja ehdottomasti hänen lempipuuhaansa. Suksiparissa on jo tehtaan mittauksen perustiedot, jonka perusteella sukset on paritettu ja varastoitu. Kun ennen tehtaalle tuloa on toimitettu mahdollisemmat tarkat tiedot: hiihtäjän pituus ja paino, suksien käyttölämpötila, voidepesän koko yms. Näin valinta nopeutuu ja lopputuloksessa onnistutaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ammattimies ja käsimittari hoitaa loput. 

Normaalijakaumaan perustuen medium-mitoituksella olevien kilpasuksien määrä tehtaalla oli huomattavan suuri. Tässä oli yksi esimerkki, miksi tehdasvierailu oli tärkeä, jotta suuresta määrästä löytyisivät parhaat sukset oikeaan tarpeeseen satunnaisesti valittujen parien sijaan.

Millaiset kilpasukset?

Tänä päivänä kilpahiihtoon valitaan kolmenlaisia suksia: luistelu-, perinteisen- ja tasatyöntösuksia. Mitä eroa näillä sitten on?

Luistelusukset ovat lähtökohtaisesti hieman perinteisen suksia lyhyemmät ja ne ovat kärki- ja kantaosasta jäykemmät. Niissä on perinteisen suksea matalampi jalkavuus, koska pitovoidetta ei tarvita. Erityisesti pitkillä perinteisen matkoilla käytettävät tasatyöntösukset ovat sen verran uusi tuote, että eri valmistajat lähestyvät suksen rakennetta eri tavoin, mutta usealla valmistajalla suksi on perinteisen sukseakin jäykempi, joka edesauttaa kokonaisvaltaista pumppaavaa liikettä.

Kun sukset on jaoteltu hiihtotavan mukaan, seuraavaksi tarkastellaan erilaisiin keliolosuhteisiin sopivia pareja. Eri merkeillä on kaksi tai kolme mallia, joita käytetään kylmemmässä säässä, pienemmällä pakkasella ja plussakeleillä.

Pakkaskelin sukset ovat jäykemmät ja niissä suksen painealueet ovat pitemmät. Painealueet ovat suksien kärjessä ja kannassa oleva alueet, jotka koskettavat lumeen suksen liukuessa. Koska pitovoitelussa pakkaskelillä yleensä pärjätään purkkivoiteella, voi suksen keskiosa olla matalampi.

Vesikelillä taas tarvitaan useasti liisteriä, jolloin painealueet kärjessä ja kannassa ovat lyhyemmät ja suksen keskiosa on korkeammalla. Luistelusuksissa periaate on sama, mutta painealueet ovat nollakelin suksissa lähempänä suksen keskiosaa verrattuna isomman painealueen pakkaskelin sukseen, jossa ne ovat lähempänä suksien kärkeä ja kantaa.

Pakkaskelillä latu tai hiihtoura on usein kova, joka mahdollistaa jäykemmän suksen erityisesti luisteluhiihdossa. Samalle hiihtäjälle valitun jäykimmän pakkaskelin ja vähemmän jäykän vesikelin suksen jäykkyyseroa voi olla 20%.

Lisäksi pehmeän kelin suksessa tulee huomioida suksien kärjen “antavuus”, eli sen tulee avautua helpommin, jotta suksi ei lähde pehmeässä lumessa kyntämään vaan nousee helpommin lumen päälle. Muuttujia suksessa siis riittää ja kun tähän lisätään vielä erilaiset pohjamateriaalit kelin mukaan ja tehtaalla tehty pohjakuviointi, ei suksien valintaa kannata jättää amatöörien käsiin.

Monellako suksella pärjää?

Takana ovat ne ajat, jolloin nuorten Hopeasompa-kisoissa taisteltiin kärkipaikoista yhdellä suksiparilla, jota käytettiin sekä vapaaseen että perinteiseen tyyliin. Jos hiihtäjä hiihtää sekä perinteistä että vapaata, jo kuntoilijoillakin on pari molempiin tarkoituksiin. Jos halutaan parantaa vauhtia vielä yhden pykälän verran, molempiin hiihtotyyleihin on paikallaan pakkaskelin pari ja vesikelin pari. Neljällä parilla pääsee jo hyvin pitkälle kilpailuissakin.

Jos halutaan testata erilaisia voiteita tai pohjakuviointeja, olisi tietysti hyvä olla samanlaisia suksia muutama pari. Muuten on hankala erottaa voiteen merkitystä suksen toimivuudesta eri keleillä. Järkevänä kompromissina kilpailuja kiertävälle hiihtäjälle voisi olla muutama pari “yleiskelin” suksia, joita käytetään eniten kauden aikana ja joilla voidaan vertailla eri voiteita. Tämän lisäksi yksi hyväksi havaittu pari vähemmän käytettyihin kelialueisiin kuten vesikelille.

Tälle kaudelle Suomen kansallisiinkin kilpailuihin tullut fluorivoidekielto ei ainakaan vähennä suksien merkitystä (ja määrää), sillä aiemmin fluorivoiteilla pystyi paikkaamaan suksien eroja. Kun fluorivoiteiden kiellon myötä vauhti erityisesti vesikelillä hidastuu, nousee suksen rakenne ja pohjakuviointi entistä suurempaan rooliin.

Valmistelu talveen

Palatkaamme sitten Nove Mestossa puristeltujen suksien matkaan. Tehtaalta valitut sukset toimitetaan seuraavaksi Ski Service Vuokattiin, jossa pitkän linjan suksimies Roni Liljeroos ottaa kaluston vastaan. Niistä poistetaan suojavoide, jonka jälkeen niihin ajetaan pohjakuviot, jotka vuosien kokemuksella Suomen eri olosuhteisiin on havaittu toimivimmiksi. Sukset pohjustetaan ja viimeistellään Vuokatissa Optiwaxin luistovoitelulla.

Vaikka hiihtäjän osalta suksien voitelu on vuosien myötä helpottunut erityisesti nestemäisten luistovoiteiden ja karvapohjasuksien myötä, jälleen kerran on todettava se käsiparien määrä, joka tarvitaan ennen kuin suksi on valmiina käyttöön. Kilpasuksi on varmasti yksi eniten työtunteja vaativa urheiluväline, ennen kuin sitä on käytetty metriäkään.

Tehdasvierailusta ja jatkosuunnitelmista jäi päällimmäiseksi mieleen se, että asiat pitää tehdä yksilöllisesti jokaista kilpasuksien ostajaa varten.