LONTOO. ”Jos kutsu edustusjoukkueeseen tulisi, tekemiseni ei oikeastaan muuttuisi mitenkään.”
Brentfordin akatemian maalivahtivalmentaja Jani Viander sanoo sen suoraan. Niin voi tapahtua. Tai sitten ei tapahdu.
Nykyjalkapallossa valmentajat luovat tyypillisesti uraa siirto siirrolta. Seuraava askel, seuraava rooli ja seuraava liiga. Viander, 50, on ollut Brentfordin akatemian maalivahtivalmentajana jo noin 12 vuotta. Jalkapallossa se on poikkeuksellisen pitkä aika valmennuspestissä.
Suomalaisella ei vaikuta olevan kiire mihinkään. Edustusjoukkuepesti ei sinänsä ole Vianderille kiiltokuva tai pakollinen tavoite.
– Olen aina sanonut, että pääasia on minun oma tekemiseni, Viander toteaa ja jatkaa.
– Edustusjoukkueen tekeminen on ihan samanlaista akatemiaan verrattuna. Päivät ovat yhtä pitkiä. Pelaajat vaihtuvat, mutta vaatimustaso ei muutu nollasta sataan.
Vianderin pelaajaura oli kaikkea muuta kuin miehen nykyinen pesti. Hän pelasi useassa maassa, maajoukkueessa ja koki jatkuvia siirtymiä.
– Pelaajana vaihdoksia oli enemmän. Olen pelannut viidessä tai kuudessa maassa, maajoukkueessa, Mestarien liigassa. Siinä liikkeessä oppii paljon.
Valmentajan arjen tasaisuus tuntuu kuitenkin nyt luontevalta.
– Tavallaan on ollut ihan kiva juttu, ettei ole koko ajan vaihtanut paikkaa. En ole koskaan miettinyt sitä niin, että minun pitäisi mennä tuonne, tuonne ja tuonne.
Vianderin puheissa Brentford korostuu paikkana, jossa tällainen jatkumo on ollut kannustava uusien haasteiden ja kehittymisen kautta. Kun seura on mennyt jatkuvasti eteenpäin, myös akatemian toiminta on kehittynyt, resursseja, näkyvyyttä ja arvostusta toiminnalle on tullut lisää ja taso on noussut.
– Joka kesä tuntuu vähän siltä, että aloittaisin uudessa paikassa. Kausi loppuu, uusi alkaa, ja aina tulee uusia haasteita. Pitää olla itse huipputasolla, valmentajana ja energialla mukana.
– Tämä työ on sitä, että teen oman hommani mahdollisimman hyvin. Se kehittää pelaajia, seuraa – ja siinä sivussa itseä.
Entä jos puhelin soi? Vaikkapa Huuhkajista
– En ole ajatellut. Brentfordissa on ihan tarpeeksi tekemistä tällä hetkellä. Mutta jalkapallossa ei tietenkään koskaan pidä sanoa, ettei koskaan, Viander tokaisee.
Huuhkajien maalivahtitilanteen Brentfordin akatemian luotsi näkee kuitenkin valoisana ja kiinnostavana.
– Tietenkin hienoa nähdä, että on nuoria tulossa. Vähän samanlainen tilanne, kun oli (Antti) Niemen ja (Jussi) Jääskeläisen sukupolvi, jasitten tulivat (Jesse) Joronen ja (Lukas) Hradecky.
– Suomi on onnekkaassa asemassa. Sama tunne, ettei ehkä sellaista pudotusta Hradeckysta ja Jorosesta tule, kunhan (Viljami) Sinisalo ja (Lucas) Bergström kehittyvät. Uskon, että maalivahtipelaaminen on hyvissä käsissä Suomessa tästä myös tästä eteenpäin.
Roope Määttä
