Suomalaisesta jääkiekosta ei viime aikoina ole paljoa kirjoiteltu positiivisia analyyseja. Netin kiekkojournalismi muistuttaa lähinnä kilpailua, kuka haukkuu päättäjiä ja valmentajia eniten.
Johtajuutta kuulemma puuttuu. Valmentajat eivät ole tehtäviensä tasalla.
Eräässä nimeltä mainitsemattomassa julkaisussa Suomen maajoukkueet haukutaan lyttyyn, jos ne häviävät ottelun. Ei ole pelattu kuulemma meidän peliä. Jos ottelu on voitettu, on silloin kuulemma pelattu meidän peliä.
Jääkiekkoliiton johdon kerrotaan elävän farssin keskellä. Suomen kiekkopomot ovat kuulemma täysin epäpäteviä. Antti Pennanen tekee Suomen maajoukkueen päävalmentajana kaiken huonosti.
Negatiivisuuden ryöppy alkoi 2005, kun eräs vaatimattomasti pelaajana ja valmentajana pärjännyt henkilö nostettiin A-lehdissä johtavaksi analyytikoksi. Netti yleistyi samaan aikaan ja suurimmat mediat lähtivät kilpajuoksuun tajutessaan hiljalleen ansaintalogiikkansa muuttuvan lehtitilauksista klikkimääriksi.
Aiemmin riitti, että voittoja hehkutettiin parilla pelaajan tai valmentajan sitaatilla. Klikkiaikakaudella meininki muuttui. Ottelu saattoikin olla väärin voitettu.
Valmentaja Erkka Westerlundia haukuttiin, vaikka hän luotsasi Leijonat menestyksiin useissa turnauksissa. Westerlund kuvaili tätä meininkiä muppet showksi, joka oli moiselle mediasirkukselle kyllä osuva termi.
Jääkiekkoliitossa asiat eivät ole viime vuosina menneet ihan putkeen. Mutta jääkiekko on yhä Suomen suosituin urheilulaji ja vetää paljon harrastajia valtavista kustannuksista huolimatta. Tunnetta jääkiekko herättää kansassa yhä.
Mediaa lukiessa saa tietysti ihan toisenlaisen kuvan. Kansakunnan johtavien kiekkotoimittajien näppiksestä lähteneet analyysit ovat toinen toistaan negatiivisempia. Niitä lukiessa saa kuvan, että suomalainen jääkiekko eläisi tuomiopäiväänsä odottaen kuskaustaan kaatopaikalle.
Analyyttiset jutut toistavat itseään. Tuntuu, kuin lukisi tekoälyllä toteutettua negatiivista journalismia. Pelkkä haukkuminen riittää, koska sillä näyttää saavan eniten klikkejä.
Kun media murskasi 2013 filosofi Pekka Himasen, kyhättiin nettiin ilkeä pilasivusto, jossa käyttäjä sai ”puppugeneraattorista” itse luoda oman ”Sinisen Kirjansa”. Sivustolla oli kappaleita Himasen kirjasta, joista käyttäjän ”Siniseen Kirjaan” arvottiin lauseita sivuston puppugeneraattorin kautta.
Suomalaiset negatiiviset jääkiekkokirjoitukset muistuttavat tällaista puppugeneraattorin tuotosta. Kirjoitukset toistavat itseään niin paljon, että humoristisesti ajatellessa tulee väistämättä mieleen, että olisikohan tekoälyllä luotu valmiiksi tyhjänpäiviä negatiivisia fraaseja, joita tekoälyn kautta sitten automaattisesti lisätään kirjoitukseen?
Jääkiekon kohtaama negaatioryöppy on seurausta media-alan ongelmista ja algoritmeista. Hakukoneet määrittävät, mitä lukijoille tarjotaan.
Jokainen voi käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, oliko nettiaikaa edeltänyt tilanne parempi, kun hakukoneiden sijasta päätöksistä vastasivat ainoastaan päätoimittajat? Välttämättä ei hyvä silloinkaan urheilujournalismin laadun kannalta, mutta teknologia ei ole vienyt tilannetta ainakaan parempaan suuntaan.
Otto Palojärvi
