It’s Coming Home alkaa olla surullisenkuuluisa veisu jokaisten arvokisojen aikana. Soiko biisi mollissa myös Saksassa järjestettävissä jalkapallon EM-kisoissa?
Englannilla on kenties jopa karkeloiden kovin pelaajamateriaali. On jossain määrin makuasia, laskeeko Ranskan miljardimiehistön Englannin edelle. Yhtä kaikki Englannilla ei ole ollut näin kovaa miehistöä jalkeilla siihen kuuluisaan miesmuistiin.
Englannin hyökkäyspää EM-karkeloihin on saarivaltion slangia mukaillen mind-boggling (lue: ällistyttävä). Jude Bellingham, Harry Kane, Phil Foden ja Bukayo Saka ovat mieletön nelikko. Kun penkillä on vielä Ivan Toney, Cole Palmer ja kumppanit, niin tuskin koskaan Three Lionsilla on ollut tällaista arsenaalia jalkeilla.
Vertailun vuoksi Saksan ykköspyssy kisoissa on Arsenalin Kai Havertz. Englannin joukkueessa Havertz mahtuisi kenties keskikentälle pelaamaan monikäyttöisyydensä vuoksi, mutta hyökkäykseen yleismiehellä ei olisi mitään asiaa.
Lisäksi Englannilla on vielä ollut jopa varaa jättää vaivoista kärsinyt Manchester Cityn taiturin Jack Grealishin kaltainen nimi ryhmästä pois. Tämä vain alleviivaa sitä, miten paljon laatua Englannin hyökkäyspäässä vilisee.
Sota kaipaa joskus yhtä luottomiestä
Englannin pelaajisto on laatupelaajia täysi, mutta pieniä heikkouksia ja uhkakuvia on löydettävissä puolustuslinjasta ja tolppien välistä. Vaikka Harry Maguirelle tykätään irvailla, olisi Manchester Unitedin toppari ollut tärkeä palanen Gareth Southgaten palapelissä. Kokeneen puolustajan loukkaantuminen on iso menetys ryhmälle.
Southgate joutuu toden teolla puntaroimaan yhdessä muun valmennuksen kanssa John Stonesin toppariparia. Esimerkiksi Hollannilla on riveissään viisi nimeä, jotka kävelisivät suoraan Englannin avaukseen. Vaikkapa Crystal Palacen Marc Guehi voi yllättää positiivisesti, mutta Stonesin loukkaantumista Englannin paletti ei sitten enää millään kestäisi.
Tässä tapauksessa sota todellakin kaipaisi yhtä miestä. Kun Maguire on sivussa, on Stonesin tehtävä johtaa puolustusta. Kymmenen loistavaa hyökkääjää ei paljoa auta, jos ryhmä huutaa johtavaa topparia.
Englannin maalivahti Jordan Pickford ei ole niinkään arvoitus, vaan enemmänkin realiteetit tulevat vastaan. Pickford on hyvä maalivahti, mutta kisojen parhaimpia vahteja Evertonin torjuja ei tietystikään ole.
Kun pelataan niitä kaikista suurimpia otteluita, pystyykö Pickford venyttämään kätensä (sic) pallon tielle. Pickford on oikeutetusti tolppien välissä, mutta yksinään Evertonin mies ei otteluita voita vaikkapa Thibaut Courtoisin tavoin.
Untuvikko opettelee heiluttamaan tahtipuikkoa
Englannin luotsi Gareth Southgate on ryhmän suurin kysymysmerkki. Vaikka tulokset ovat olleet vähintäänkin kelvollisia Southgaten alaisuudessa, peliesitykset välttämättä eivät. Saarivaltiossa koetaan, että Englannin materiaali antaisi edellytykset pelata toisenlaistakin jalkapalloa.
Southgate on usein peluuttanut Englantia varmistellen, mikä sapettaa tietysti kannattajia ja kuningaslajin ystäviä yleisestikin. On selvä asia, että maajoukkueissa pelisapluunaa ei ole samalla lailla aikaa hiota kuin seurajoukkueessa. Ihan liikaa silti tuon faktan taakse ei voi mennä. Etenkin jos yhdestä miehestä alkaa olla otantaa jo vuodesta 2016.
Nimittäin Southgatea on vaikea nostaa samaan kastiin kuin vaikkapa Belgian Roberto Martinez, Italian Luciano Spalletti tai Saksan Julian Naugelsmann. Vedonlyöjä sanoisi, että Englannille on valmennuksen takia pakko antaa miinusta suhteessa pahimpiin kilpailijoihin.
53-vuotias Southgate osaa valmentajana jo nuotit, mutta säveltämään luotsi vasta harjoittelee. Kapellimestarilla siinä missä valmentajalla täytyy olla analyyttisyyttä sekä vahva visio, jotta pelaajat saavat parhaansa esiin. Osaako Southgate nostaa riskitasoja ilman, että tahtipuikko putoaa hyppysistä?
On paljolti luotsista itsestään kiinni, lauletaanko pubeissa kisojen jälkeen It’s Coming Home duurissa vaiko mollissa. Ennen kannattajien chanttia Southgaten pitää saada ensin pelaajat laulamaan.
⚽️ Kuka voittaa futiksen EM-kisat? Ennusteemme ja kaiken muun tarpeellisen löydät TÄÄLTÄ.
