Jos HIFK:n toimistolla on olemassa minkäänlaista tulosvastuuta ja johtajuutta, saa päävalmentaja Ville Peltonen lähtöpassit tehtävästään lähitulevaisuudessa.
HIFK lähti puolivälieräsarjaan SaiPaa vastaan selkeänä suosikkina. Esimerkiksi Atleetin oma arvio, jonka mukaan HIFK voittaisi sarjan noin seitsemän kertaa kymmenestä, kertoi ennakkoasetelmista kaiken oleellisen.
Helsinkiläisillä piti olla ottelusarjassa SaiPaa vastaan sekä materiaali- että lepoetu. Jäälle ennakkoasetelma ei heijastunut missään vaiheessa millään tavoin, kun SaiPa voitti sarjan tyylipuhtaasti 4–0-otteluvoitoin.
Jos ei paremmin tietäisi, luulisi SaiPan itse asiassa olleen joukkueista levänneempi. Jäällä näytti myös siltä, että SaiPan yksilöt olivat niitä paremmin palkattuja pelaajia. Niin pelaajien palkkioiden ainakin pitäisi mennä nyt nähtyjen esitysten perusteella.
SaiPa voitti aloitukset, kaksinkamppailut ja oli jatkuvasti pari potkua edellä HIFK:n raskastekoisia yksilöitä. IFK voitti maaliodottaman parissa pelissä, mutta tätäkin tilastoa helsinkiläiset koristivat lähinnä tappioasemissa.
HIFK oli yksinkertaisesti surkea ja kaikessa tekemisessään SaiPaa huonompi joukkue. Aina ensimmäisestä pelistä ratkaisevaan neljänteen. Ylikävely on ainoa oikea sana kuvaamaan HIFK:n nöyryyttävää tappiota ja SaiPan ansaittua suurta voittoa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Mikä meni pieleen?
Jokainen HIFK:n kannattaja varmasti alun perin toivoi, että Peltonen olisi onnistunut Nordiksella. Vuoden 2011 mestaruuden takuumies sai seurassa niin paljon aikaan pelaajana, että Peltosen tarinaan toivottiin kirjattavan lisää kunniakkaita lukuja myös valmentajana.
Kirjaa on todellakin Taka-Töölössä kirjoitettu, mutta pelikirjaa ei niinkään. HIFK:n pelaaminen on ollut jo pitkään puuroutunutta. Kannattajat Nordiksen käytävällä käyttävät joskus möyrintä-sanaa HIFK:n pelaamista kuvaillessaan.
Sanakirja kertoo, että möyrintä tarkoittaa sekavasti liikkumista, mutta myös vatsan möyriminen mainitaan. Ottelusarjan aikana vaikutti siltä, että helsinkiläiset olisivat tulleet pudotuspeleihin suoraan raskaista kesätreeneistä ja että puolivalmiissa pelissä ajoitukset eivät osu kohdilleen.
Kyllä kannattajien vatsassa varmaan möyri sarjan aikana.
Varmasti Peltosen HIFK:ssa arki on ollut laadukasta, kuten hän on itse niin monesti peräänkuuluttanut. Ei se sattumaa ole, että Iiro Pakarisen ja Jori Lehterän vertaiset tähdet ja Aron Kiviharjun kaltaiset lupaukset ovat seuran valinneet. Ulkopuolelta on siis vaikea sanoa, mistä HIFK:n menestys jää tarkalleen ottaen kiinni.
Ehkä elämä on opettanut meistä jokaisen huomaamaan, että virheistä ja tekemättömistä asioista menestys yleensä jää vajaaksi. Niin raadollista elämä on.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ja mitä muuta on mennyt pieleen?
Valmennus on tehnyt virheitä, mutta HIFK on lisäksi jäänyt jääkiekon evoluutiosta jälkeen. Tilastot kertovat, että Nordiksella on nopeita luistelijoita, mutta silmätesti kertoo sähäkkyyden puutteesta.
Urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen lähti viime kauden päätteeksi. Salmelaisen ajanjakson aikana HIFK:lla ei ollut kertaakaan saman kauden aikana jalkeilla sekä jalkavaa että kiekollisesti taitavaa puolustusta.
Esimerkiksi vuosi sitten Pelicans-puolivälieräsarjassa HIFK joutui heittämään pitkää kiekkoa, kun pelaajat eivät päässeet jalalla omista pois.
Kokematon Janne Pesonen astui vaikeaan paikkaan viime kesänä. On liian aikaista antaa kritiikkiä urheilujohtajalle. Oppia Pesonen lienee kuitenkin saanut siitä, ettei menestyvä joukkue voi olla enää niin toivottoman hidas kuin tämän kevään pelit osoittivat HIFK:n taas olevan.
Sen lisäksi joku fakiiri voisi selittää, miten HIFK häviää aloituksissakin, vaikka ryhmässä on Lehterän lisäksi aloitusspesialisti Juhani Jasu. Jotain hyvin hämmentävää tuossakin on.
Mitä seuraavaksi?
Ensimmäiseksi Pesosen pitäisi etsiä uusi päävalmentaja. Oikeammin Pesosen pitäisi sitä ennen marssia ystävänsä Peltosen luokse ja antaa hänelle potkut.
Peltosella on vuosi sopimustaan jäljellä. Ehkäpä osapuolet kättelevät eron hyvässä yhteisymmärryksessä. Kenties HIFK voisi löytää Peltoselle muuta tekemistä sopimuskauden loppuun.
Nähtäväksi jää, miten asia hoidetaan.
Peltonen itsekin halunnee ottaa taukoa HIFK:sta jossain vaiheessa. On pesti ollut kokeneelle kiekkopersoonalle varmasti raskas. On Peltonen varmasti halunnut menestyä hänelle rakkaassa seurassa ja tehnyt kaikkensa sen eteen.
Pelastiko Peltosen viime kesänä potkuilta se, että Salmelainen ja toimitusjohtaja Markus Lindström olivat jo lähteneet? Peltonen ansaitsee kunniaa, koska vaikean edellisen kauden jälkeen ja hirveän loukkaantumissuman keskellä joukkue raivasi tiensä runkosarjan neljänneksi.
Viimeisimmät neljä tappiota ovat kuitenkin niin raskauttavia, että tulevaisuutta ei yksinkertaisesti enää ole. Peltosella ei ole enää yhtään hutia jäljellä, kun alla oli jo kolme rastia.
Joitakin suhteita, vaikka niin kuinka haluaisi, ei ole tähtiin kirjoitettu.
