MM-kisojen nelostila oli Nuorille Leijonille hyvä tulos. Se kertoo siitäkin, että Suomen jääkiekko painiskelee isojen ongelmien keskellä.
Lauri Mikkola on valmentanut Nuoria Leijonia nyt kolmissa MM-kisoissa. Tuloksena on kolme välieräpaikkaa ja yksi hopeamitali.
Esitykset ovat ailahdelleetkin. Mutta kokonaisuutena Mikkolan voi hyvällä syyllä arvioida onnistuneen tehtävissään.
On puhdasta spekulointia arvioida, olisiko Suomi Mikkolan komennossa päässyt kertaakaan välieriin, jos Venäjä olisi kisoihin saanut osallistua? Se on kuitenkin fakta, että armottomissa puolivälieräotteluissa Mikkola sai joukkueestaan irti voittosuorituksen todella kovaa vastustajaa vastaan.
Jääkiekkoliitto luopui älyvapaasta Nuori Suomi – Kaikki Pelaa -ideologiastaan kesän 2009 kriisikokouksessaan. Joukkuevalmennuksen sijasta keskityttiin yksilön kehittämiseen.
Tulosta tuli. U20-tasolla Suomi voitti kolme ja U18-tasolla kaksi MM-kultaa vuosien 2014-19 aikana.
2020-luvulla meno on nuorten kisoissa Suomella hiipunut. Syynä on pitkälti se, ettei merkittäviä huippuja ole Suomesta vuoden 2001 ikäluokan jälkeen enää tullut.
Jääkiekon harrastajamäärät ovat lajin kalleuden takia Suomessa laskussa. Ikäluokat pienenevät ja lapset käyvät yhä vähemmän ulkojäillä, koska muitakin harrastuksia on ympärillä.
Oma-aloitteista harjoittelua on lapsilla vähemmän. Treeneistä kotiin matkatessaan lapset keskustelevat autossa kiekkoilun sijaan, miten Minecraft-peleissä voi helpoiten tappaa endermänejä.
Jääkiekosta on tulossa vauraamman keskiluokan lasten harrastus. Yleisesti pohditaan, kärsiikö Suomen jääkiekko siitä, ettei sellaisia ilkeitä katujätkiä lajin parissa enää paljoa ole, koska heidän perheillään ei ole lajin harrastamiseen varaa.
Suomen jääkiekon onni on, että harrastajia on yhä riittävän paljon, että Suomi voi huippuonnistumisella yltää jatkossakin miesten tai nuorten arvokisoissa mitaleille. Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli ja sen osalta Suomeen valmentajilla on riittävää osaamista, kuten Mikkolan onnistumiset osoittavat.
Mutta tosiasiat on silti Jääkiekkoliitossa tunnustettava. Lajin kultaiset vuodet ovat takana ja pelaajat on kerättävä pienenevästä harrastajapohjasta. Jalkapallo voi hyvinkin syrjäyttää jääkiekon Suomen joukkueurheilun ykköslajina.
Mediakirjoittelu jääkiekkoa kohtaan on erittäin negatiivista. Selityksenä tälle on osaltaan se, että negatiivisilla jutuilla kerätään enemmän klikkejä. Media-alan murroksen pyörteissä toimittajat haluavat säilyttää työpaikkansa ja paras keino sille on tietysti saada jutuille lukijoita.
Algoritmit ovat syrjäyttäneet päätoimittajat, mitä päätöksentekoon tulee. Sosiaalinen media rakastaa negatiivisuutta.
Mutta Jääkiekkoliitto voi yhä vaikuttaa maineensa kiillottamiseen. Tarvittaisiin positiivisia tarinoita.
Viestinnällä on yhä iso merkitys, että jääkiekon harrastajamäärien romahdus estetään, vaikka ikäluokat pienenevät. Miten saataisiin selitettyä kansalaisille, että jääkiekko on kalleudestaan huolimatta ihan kiva harrastus?
Samalla kansalle on hyvä selittää, että jääkiekko on kuitenkin kova fyysinen kontaktilaji. Sitä suurempi kukkahattuyleisö ei ole koskaan tajunnut, mistä vastuu on pitkälti medialla.
Ei ole haluttu myöntää, että ilkeä ja röyhkeä katujätkä on usein menestynyt jääkiekossa, koska sellainen romuttaisi jääkiekon julkisuuskuvaa.
Otto Palojärvi
