Pesäpallossa on ollut slogan ”Tunne peli”, joka kirjoitusasustaan riippuen voi merkitä pelin monimutkaisten sääntöjen ja taktiikoiden tuntemista tai sitten yhteen kirjoitettuna sitä, mitä me urheilun seuraajat lajilta toivomme: tunteita herättävää peliä. Jälkimmäisen osalta jokavuotinen keskustelu käydään siitä, minkä verran tunteita sopii kentällä näyttää ja miten niitä rajoitetaan.
Joukkueiden mielipide tuntuu olevan, että tuomarit tukahduttavat tunteet. Ylimmillä kahdella sarjatasolla eli miehet ja naiset huomioiden neljässä sarjassa on annettu yhteensä vajaa sata varoitusta viimeisillä kahdella kaudella, joka on todella vähän, kun pelkästään miesten superpesistä pelataan lähes 200 ottelua pelkästään runkosarjassa. Määrissä ei ole tapahtunut isompia heilahteluja suuntaan tai toiseen.
Tulkintaa on ihan liikaa
Kuten viime viikolla kirjoitin vuoronvaihtojen pituudesta (lue täältä), sääntö niissä on selkeä, mutta toimintatavat riippuvat kelistä, kentästä, tuomarista ja tilanteesta.
Sama koskee myös pesiksessä varoitusten antamista: jos sääntökirjaa tulkittaisiin pilkulleen, kortteja heiluisi lähes joka pelissä, vaikka katsomoon kaikki näyttääkin siistiltä ja herrasmiesmäiseltä. Tuomareiden kynnys korteille on onneksi korkeammalla ja tarkoituksella jätetään jotakin kuulematta ja siedetään ne spontaanit tunteenpurkaukset ja pienet vastustajan provosoinnit. Tämä on kaikkien etu.
Miksi tulkitaan?
Miksi säännöt sitten on sellaiset, että niiden täsmällinen noudattaminen on pelin kannalta hankalaa? Pääsyy on se, että varoituspisteellä on pesiksessä ihan järkyttävän suuri vaikutus. Kahdesta pisteestä kauden aikana tulee yhden ottelun pelikielto, toistuessaan saman kauden aikana pelikielto tuplaantuu. Yksittäinen kortti tarkoittaa siis periaatteessa neljän vuoroparin ulosajoa!
Raja on pysynyt samana ja jopa pienentynyt kolmesta varoituspisteestä kahteen, vaikka ottelumäärät ovat kasvaneet. 30 peliä runkosarjassa alle kahdella varoituspisteellä – itse en selviä golfkierroksella kahta väylää putkeen käyttäytyen siten, että en pesiskentällä ansaitsisi varoitusta. Jos sääntökirjan mukaan tuomittaisiin. Onneksi vakituinen golfin pelikaverini on ex-superpesistuomari, joten hän jättää nämä kuulematta ja näkemättä.
Kun pesistuomari taktisesti ja viisaasti jättää sääntökirjan pilkkujen viilauksen ja laskee läpi käytöstä, josta pitäisi kortilla palkita, hän tekee tietenkin illastaan kenties vaikeamman. Ja myös seuraavista illoista ja muillekin tuomareille. Kun tänään saa kirota kuuluvasti ilman varoitusta, sitä harrastetaan enemmän huomenna, vielä enemmän ylihuomenna ja jossakin kohtaa siihen on puututtava. Mutta missä kohtaa, kun se sääntöjen kertoma raja ylitettiin jo ensimmäisessä kohtaamisessa? Hyvin usein korttitilanteissa kuultu ”tuo toinen haistatti sinulle ****, miksei se saa korttia”?
Pesiksessä toinen erittäin usein kuultu lause ”tuomarivirhe paikattiin taas kortilla” on myös erittäin kaukana totuudesta: kyllä tuomarilla on paljon korkeampi kynnys antaa kortti, jos on jäänyt itsellekin epävarmuus tuomion oikeellisuudesta. Ammutaan siis tämä narratiivi kokonaan alas: oikeasta tuomiosta harvemmin isoa älämölöä kentällä edes syntyy ja ikinä sitä korttia ei ole annettu sen väärän tuomion takia. Se on annettu huonon, kentälle sopimattoman käytöksen takia. Tuomarivirhe ei oikeuta olemaan idiootti. Jos joku on pysäköinyt autonsa sinun parkkiruutuun, et sinä saa silti pysäköidä invapaikalle. Et edes otteluvalvojana.
Toinen syy, miksi pesiksessä varoituksen antaminen on ison kynnyksen takana, on sen teatraalisuus. Peli keskeytetään, tuomari ja varoitettava pelaaja siirtyvät kymmenien metrien matkan tuomarialueelle, käydään vielä täysin turhat keskustelut kunnes kortti nousee. Jos tuomari on jostakin syystä nähnyt heikosti tilanteen, tehnyt epävarman tuomion ja pelaaja/pelinjohtaja ylittänyt varoituskynnyksen niukasti, on aika inhottava tilanne lähteä sitä vielä kortin kanssa selittämään tilanteessa mukana olleelle pelaajalle, kun tuhat kotijoukkueen kannattajaa katsomossa on nähnyt tilanteen omasta mielestään paremmin ja ilmaisee sen äänekkäästi katsomosta.
Mikä on varoituksen tarkoitus?
Keltainen kortti on siis rangaistuksena varoitus siitä, että ko. käytöksen on loputtava. Siinä käytössä rangaistus on oikea ja sillä saadaan tällä hetkellä pääosin haluttu vaikutus siihen otteluun, missä kortti annetaan. Kun tämä kuitenkin vaikuttaa julmalla tavalla seuraaviinkin peleihin korttitilin täyttyessä, kerrannaisvaikutukset ovat liian suuria. Puhumattakaan siitä, että kortti on annettu pelitilanteen hölmöilystä tai vaikka huoltajan huutelusta (kortti annetaan pelinjohtajalle).
Pesikseen on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana alkanut tulla myös kontaktilajeista tuttua uhittelua, naama naamaa -vasten huutamista, provosointia, jopa fyysistä uhkaa ja tönimistä. Vaikka esimerkiksi jääkiekko on tältä osin puhdistunut ja poikapaineja nähdään erittäin harvoin, pesis on päästänyt tämän kaltaiset joukkueiden väliset mittailut lisääntymään ja oikeastaan sallinut ne.
On vain ajan kysymys, kun tönäistään väärää henkilöä ja kosto onkin lyönti tai joku muu väkivaltainen teko. Kun pesistuomareissa on poikkeuksellisen paljon nuoria naisia, isojen ja uhkaavasti mailat kädessä käyttäytyvien miesten kaitseminen ei sanottavasti ainakaan lisää tuomariuran houkuttelevuutta.
Miten kaikki korjataan?
Jos olet lukenut tänne asti ja tunnistat minut vuosien takaa tuomaripaidasta, sinulla saattaa olla tässä kohtaa käsitys, että tahtoisin enemmän kortteja ja tarkempaa sääntöjen noudattamista. Olet osittain oikeassa, mutta samalla väärässä.
Haluan ehdottomasti kentälle tunnetta lisää. Haluan, että pelaaja voi tuulettaa onnistunutta suoritusta jopa vastustajan suuntaan, epäonnistunut pelaaja voi paiskata mailan tai räpylän maahan, yleisöä saa kosiskella mukaan kiusaamaan vierasjoukkuetta, tuomarilta pitää voida kysyä tuomiosta. Spontaani kirosanakin saa karata. Kaikki pelitilanteen ulkopuoliset fyysiset kontaktit ja ihollemenot haluan kitkeä, ennen kuin jotakin rumaa tapahtuu. Miten nuo tehdään, eli kehitysehdotukset:
- Yhden ottelun pelikielto vasta viidestä varoituspisteestä, samalla kaudella kahdeksan pistettä tuo toisen pelikiellon, kymmenen kolmannen ja siitä eteenpäin kaksi pistettä lisää tuo kaksi ottelua pelikieltoa. Ja eikä nollata pudotuspeleihin, vaan koko kauden ”jäähypörssi”.
- Rangaistussääntöihin ei tarvitse tehdä muutosta: nyt vaan nostetaan se kortti, kun sille on aihetta. Kuten edellä kerroin, yleisöhän syttyy tästä ja tunteet saadaan näillä pintaan, mutta nyt sillä kortilla ei olekaan katastrofaalisia vaikutuksia seuraavan pelin kokoonpanoon, eikä korttisankari ole sen kummempi kuin kiekon jäähykuningas. Kentän ulkopuolella lupsakka herrasmies. Poistetaan keltaisen kortin aiheuttama paheksunta, tuodaan väriä kentälle.
- Keltainen kortti annetaan katkaisemalla peli, nostamalla kortti ja osoittamalla ja nimeämällä varoituksen saaja. Ei siis älytöntä kävelytystä tuomarialueelle ja loputtomia selityksiä. Peli poikki viisi sekuntia ja homma jatkuu. Kortilla ei voi jatkossa ostaa aikalisää.
- Toinen keltainen kortti samassa pelissä ajaa tietenkin katsomoon loppupelin ajaksi, kuten nykyäänkin.
- Punainen kortti tuo jatkossa kaksi varoituspistettä ja sen saa pienimmästäkin fyysisestä pelitilanteen ulkopuolisesta kontaktista. Joukkueiden väliset useamman pelaajan uhittelut rangaistaan kovemmin (aloittajille keltaiset/punaiset kortit) ja niistä annetaan sakkoja tarvittaessa jälkikäteen videolta
- Kaikki peliin liittyvät tilanteet hoidetaan pelinomaisilla rangaistuksilla: syöttötuomarin piiritys sisäjoukkueen toimesta => 1-3 paloa, ulkojoukkueen pelinjohtajan luvaton kentälle tulo => vastustajan kaikille kentällä oleville etenijöille vapaataival, oikeudeton aikalisä => sisäjoukkueelle palo/ ulkojoukkueen rikkomuksesta vapaataipaleet. Ja niin edelleen. Varoituspisteet ovat rangaistuksia huonosta käytöksestä, ei sääntöjä vastaan pelaamisesta.
PS. Viime viikolla kirjoituksen aiheena olleisiin vuoronvaihtoihin tuli hellepelejä koskeva täsmennys tätä kirjoittaessa. Toisen ja kolmannen vuoroparin välissä on kahden minuutin vuoronvaihto. Yritetäänpä pysyä kärryillä montako erilaista taktista viivästyskeinoa muihin vuoronvaihtoihin loppukauden aikana kehitetään.
Teksti: Antti-Jussi Hirvonen
