Näkökulma: Markku Kanervan jatkosopimus on vähän sama kuin yrittäisi elvyttää väljähtänyttä parisuhdetta

Suomen Palloliitto tiedotti maanantaina, että Markku Kanerva jatkaa tehtävässään. Huuhkajien valmennustiimiissä nähdään muutoksia, mutta suuremmasta muodonmuutoksesta on turha puhua.

Palloliiton valmentajavalinnoissa on usein kädenlämpöinen ote. Niin tälläkin kertaa. Kun MTV Urheilun toimittaja Timo Innanen yritti tilaisuudessa tivata puheenjohtaja Ari Lahdelta muista mahdollisista kandidaateista, sai maamme eturivin futistoimittaja vastakaikuna lähinnä hiljaisuutta.

Kun yhtään kelailee taaksepäin Huuhkajien päävalmentajavalintoja ja muistelee, miten valintoja on tehty, niin pakko tähänkin valintaprosessiin on liittää kysymysmerkki. Tutkittiinko aidosti edes muita vaihtoehtoja?

Huomio nyt siis sanassa aidosti!

Ja jos vaihtoehtoja aidosti kerta tutkittiin, miksi Lahti ei saanut suutaan auki Innasen edessä. Kanerva on varmasti sopiva vaihtoehto tehtävään, sitä ei kiellä kukaan. Sen sijaan, onko Kanerva pätevin mahdollinen vaihtoehto tehtävään, saisi herättää enemmänkin keskustelua.

Tuskin Kanervaa nyt sentään samoilla perusteilla valittiin kuin Stuart Baxter aikoinaan. Roy Hodgsonin seuraaja sattui olemaan britti hänkin ja “Hodarin” vanha tuttu. Ei tuollaisten asioiden pitäisi tietysti määräänsä enempää vaikuttaa, mutta annetaanko kaverisuhteille lämpimässä toimistossa liikaa painoarvoa yhä tänä päivänä?

Tunne lukkosi, tunnelukkosi

Kanerva on tehnyt kokonaisuudessaan varsin moitteetonta työtä Huuhkajien peräsimessä. Olisi oikeastaan helpompi argumentoida Kanervalle oma patsas kuin jatkosopimus. Niin kova temppu Kanervalta oli saada kaivettua potentiaali sinivalkoisesta ryhmästä esiin.

Kun Kanerva tuli Huuhkajien puikkoihin, oli joukkue aivan tallottu. Silloinen kapteeni Niklas Moisander oli usein pelien jälkeisissä haastatteluissa suorastaan murtunut. Tahtoa ja taitoa joukkueessa kyllä oli silloin jopa enemmän kuin nykyään, mutta tuntui kuin joukkueella olisi ollut päällä henkinen lukko.

Pedagogi Kanerva osasi avata lukot. Ilo palasi Huuhkajiin. Yksinkertainen tapa peluuttaa joukkuetta oli sopivin lääke. Lisäksi Kanerva vaikuttaa erittäin pidetyltä pelaajien keskuudessa. Kanerva on niitä tyyppejä, joista juuri kenelläkään ei ole mitään ikävää sanottavaa.

Kun samaan aikaan Huuhkajilla oli hyvä topparipari, vielä kovassa iskussa ollut Tim Sparv, nouseva kyky Glen Kamara ja uskomaton ykköspyssy Teemu Pukki, niin tulosta tuli! Tämän rungon päälle oli hyvä rakentaa joukkue.

Missä se ongelma sitten on?

Korona-aikoina maajoukkuepeleihin tuli stoppi. Kesäksi 2020 suunnitellut EM-kisat siirtyivät vuodella. Ihmiset pakenivat kesämökeilleen. Kerrankin meillä ihmisillä oli aikaa ajatella. Aikaa oli käsillä ehkä vähän liikaakin.

Oliko myös Kanervalla vähän jopa liikaa aikaa ajatella?

Kisojen siirtyminen vuodella eteenpäin oli ikävä asia Huuhkajien kannalta, sillä kesällä 2021 avainpelaajat olivat vuoden vanhempia. Kapteeni Sparv oli vuoden kolhuja rikkaampi ja Paulus Arajuuri niin ikään. Avainmiehet teipattiin kasaan kisoihin, ja molemmat suoriutuivat erinomaisesti olosuhteisiin nähden.

Vahinko oli tapahtunut vain siinä, että Huuhkajien pelifilosofia oli muuttunut. Kenties Kanerva ajatteli, että ryhmitystä täytyy muuttaa, koska avainpelaajat eivät pysty kantamaan enää samanlaista kuormaa. Niin aiemmin erinomaisesti toiminut 4-4-2 sai lentää roskakoriin. Tilalle tullut 5-3-2-ryhmitys on yhä tänä päivänä hengissään.

Jo kesän 2021 arvokisoissa nähtiin, että moni avainpelaaja pelasi yhtäkkiä vähän sivussa siitä roolista, jossa aiemmin pelaaminen oli ollut vaivattomampaa. Avainpelaajista ei saatu enää parasta irti.

On vaikea sanoa 100-prosenttisena faktana, mikä on Huuhkajille se oikea tapa pelata. Nyt päätä on hakattu seinään kuitenkin monta vuotta. Kyse ei ole pelkästä ryhmityksestä. Jalkapallo ei ole niin yksinkertainen peli, mutta on se kuitenkin aika simppeli peli maajoukkuetasolla.

Entä ne tulokset?

Huuhkajat on suorittanut tuloksellisesti aika lailla linjassa odotusarvon kanssa. Mistään erinomaisista otteista ei ole voinut enää vuosiin puhua, sillä altavastaajana Huuhkajat voittaa ani harvoin. Kanervaa onkin jossain määrin vaikea kritisoida, sillä joukkue tuppaa legendaarisesti “voittamaan pelit jotka pitääkin voittaa” ja vastaavasti häviämään samaan tapaan.

Kun tarkastellaan ajanjaksoa loppuvuodesta 2021 tähän päivään, on Huuhkajat venynyt voittoon neljä kertaa oltuaan lähtökohtaisesti pelissä altavastaaja. Nämä voitot ovat Suomen voitto Tanskasta EM-kisoissa, vierasvoitto Bosnia ja Hertsegovinasta MM-karsinnoissa vuodelta 2021, Montenegro-vierasvoitto vuodelta 2022 UEFA Nations Leaguessa sekä Pohjois-Irlannin kaataminen vieraissa MM-karsinnoissa syksyllä 2023.

Mistään suurista päänahoista on turha puhua, jos Tanska-voittoa ei lasketa. Rehellisyyden nimissä tuossa ottelussa maalintekoyritykset olivatkin sitten Tanskan hyväksi 27-1. Ei sitä hirveän usein nähdä noilla tilastoilla tuollaista lopputulosta.

Mitä seuraavaksi?

Kanervan työnjälki Huuhkajissa on ollut selkeästi nähtävissä. Nyt vain olisi ollut sopiva aika suuremmallekin muutokselle. Huuhkajien valmennusryhmään nostettu Jani Honkavaara olisi voinut olla esimerkiksi sopiva nimi Kanervan seuraajaksi. Nimiä riittäisi useampi muukin, ulkomaita myöten.

Olisi hauska kuulla ne perustelut, miksi Kanerva on parempi tehtävään kuin vaikkapa Honkavaara. Sopivampi varmaan monenkin ihmisen mielessä, mutta pätevämpi tuskin ei.

Kanervan jatko tuo mieleen pitkään jatkuneen parisuhteen, jota kumpikaan osapuoli ei syystä tai toisesta uskalla päättää. Ei kyse ole enää edes rakkaudesta, vaan jostain paljon syvemmästä. Kun toista ei halua satuttaa, elää elämää puolivillaisesti totuutta vältellen.

Rakkaudessa on joskus kyse siitä, että osaa päästää irti.

Riven Huuhkajat 2021 ->

Kanervan Huuhkajat ovat suoriutuneet kilpailullisista otteluistaan “ihan hyvin” vuodesta 2021 alkaen, mutta eteenpäin ei juuri ole menty. Suomi on voittanut altavastaajan asemasta vain neljä ottelua ja vastaavasti hävinnyt 10. Samalla aikavälillä Huuhkajat on menettänyt suosikkina pisteitä kolmessa tasapelissä ja kahdessa tappiossa. Suomi onkin johdonmukaisesti voittanut heikompansa ja hävinnyt paremmilleen.

Riven johdolla mentiin kisoihin, mutta sen jälkeen noste on kadonnut – ja se oikeuttaa FIFA rankingin sijaan 61.